Toggle sidebar

Valmistuminen korkeakoulusta, töiden etsinnän sijaan lapsi- mikä vaikutus tulevaisuuden työnsaantiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valmistuva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

valmistuva

Vieras
Hei, mietin tällaista asiaa, vaikka en olekaan itse aikomassa toteuttaa. Eli jos ~25 vuotias nainen valmistuu opinnoista (korkeakoulu, siis opintoja takana lukion jälkeen ainakin 5 vuotta) ja tulisi aika sitten siirtyä työelämään, niin kuinka suuri vaikutus on sillä, jos siirtyykin koulunpenkistä hiekkalaatikon reunalle? Eli katsovatko työnantajat kieroon henkilöä, joka valmistumisen jälkeen on ollut ns. poissa pelistä parisen vuotta? Etenkin, jos ei ole työkokemusta vielä alalta.

Missä vaiheessa se kotiin jämähtäminen tapahtuu? Ja auttaako yhteiskunta sieltä pois, vai onko pari vuotta kotona merkki laiskasta vätyksestä, työnantajien silmissä siis.

Tulipahan vaan mieleen, kun aloin miettiä, että milloin ylipäätään olisi järkevä aika hankkia lapsia. Tuntuu, että ei koskaan jos työtä ajattelee.
 
Itsellä jää nähtäväksi, valmistuin toista lasta odottaessa. Työelämään ei ole tarkoitus hypätä vielä hetkeen, mutta tiedän kyllä että vaikken vakipaikkaa tai edes täysipäiväistä duunia saisikaan kiitos pidemmän välin valmistumisesta, saan vähintäänkin sijaisuuksilla ja osa-aikaisuuksilla jalkaa ovenväliin ja sitä kautta vielä pysyvämmänkin työn. Vaikuttaa tietty paljon se että omalla alalla töitä riittää ja harjoittelujen ym. kautta on "suhteita" joita voi yrittää hyväksikäyttää töitä etsiessä.
 
Oman kokemuksen mukaan on huono vaihtoehto! Omalla alalla ei edes suuria muutoksia koulutuksessa tai työnsisällössä ole. Silti aivan toivotonta on ollut hakea töitä sen jälkeen, kun ensin on ollut kotona hoitamassa lasten sen pari vuotta ja vähän ylikin. Järkevä aika hankkia lapsia on, jos onnistuu ensin saamaan vakityöpaikan. Sitten vaan heti yritystä. Vaikka katsottaisiin kieroon, laillista se on.
 
Tätähän suositaan, että hankitaan työpaikka, jossa viihdytään pari vuotta, ja sitten lapset peräperää yhteen putkeen. Saa ansiosidonnaista, ja pomo ei voi potkia pihalle. On sitten työpaikka valmiina kun palaa työelämään takaisin.
 
Hirveästi on merkitystä on myös sillä, mikä on ala.
Mutta tuttavapiirin kokemusten perusteella sanoisin, että työkokemusta kannattaa hankkia jo opiskeluaikana ja työllistyminen on helpompaa, jos työkokemusta on.
Työnantajat harvoin tulkitsevat äitiysloman lusmuiluksi, mutta työkokemuksen puute vaikeuttaa työllistymistä.
 
Mun ala on kulttuuri, mutta painotuksesta riippuen työpaikkana joko suuret kaupalliset yritykset tai sitten taiteellinen toiminta ja pienimuotoiset työt. Työpaikkoja Suomessa ihan hirmu vähän. Työkokemusta on hankala kartuttaa opiskeluaikana, kun kaikki aika menee koulutöihin, ja kesät sitten siivotessa tai palkattomissa harjoitteluissa.

Nyt siis valmistun vailla oman alan työkokemusta, enkä tunnu olevan kovin kuumaa kamaa työmarkkinoilla nytkään. Aionkin muuttaa pois Suomesta kokeilemaan työnhakua ulkomailla. Tuntuu olevan vaikeaa saada työtä lapsettomana ja naimattomanakin, voin vaan kuvitella mikä olisi tilanne, jos hankkisin lapsia ja suoraan koulusta jäisin pariksi vuodeksi kotiin. Olisin poissa kaiken kehityksen kyydistä ja en tietäisi mitään alan uusista tuulista. Tympii muutenkin työnhaun tyyli, tuntuu että työn kysyminen on jotenkin härskiä, koska ei sitä tunnu irtoavan. "kehtaakin! töitä kyselee, hah hah" jotenkin sitä kuvittelisi, että yritysten kuuluisi olla niitä, jotka työvoimaa haluavat, eikä niitä, jotka järjestään torjuvat kaikki kyselyt.
 
no olen toteuttanut tuon kuvaamasi tilanteen sillä muutoksella, että olin kotona putkeen 6 vuotta. pääsin helposti työelämään heti kun halusin. eli omakohtaisesti ratkaisu oli oikein hyvä ja olen siihen tosi tyytyväinen.
 
Itse en tekisi noin, vaan hankkisin ensin sitä työkokemusta. Usein on myös niin, että se eka työpaikka tulee gradu/opinnäytetyöprojektin kautta ja porukka jatkaa samantien töitä ja valmistuu siinä samalla. Harvemmin (ainakaan meidän alalla) homma menee niin, että valmistutaan ja aletaan etsiä töitä ihan erikseen.

Työt alkaa siis jo ennen valmistumista. Siihen saumaan voi olla vähän huono juttu heittää hanskat naulaan ja lähteä hiekkalaatikolle, kun on mahdollista näyttää osaamisensa ja pedata jatkoa.

Mut jokainen tekee miten tykkää. Voihan se realistisesti olla hankalampaa, jos ei tao silloin kun rauta on kuumaa, mutta ei kai nyt mahdotontakaan. Siinä vaiheessa ne muut vaan tuppaa menemään edelle. Ikävä kyllä.

Niin, ja riippuu tietty alastakin. Esim. it-alalla (tai muulla nopeasti kehittyvällä alalla) voi olla hankalampaa kuin vaikka sairaanhoitoalalla.
 
Itse tekisin ehdottomasti lapset ennen gradua ja gradun avulla sitten myöhemmin jalka yritysten oven väliin. Tuore gradu kädessä on kymmenen kertaa helpompi hakea töitä. Aika helposti siinä käy niin että hankit yhden lapsen ja toisen jopa kolmannen ja sitten haet lopulta töitä jopa 5 vuotta vanhalla tutkinnolla jonka arvo siinä vaiheessa ilman työkokemusta on täysi 0.
 
Minä hoidin lasta kotona kolme vuotta valmistumisen jälkeen. Ei mitään ongelmaa mennä työelämään, vaikka aika oli juuri tuo 2000-luvun alku, kun IT-kupla oli puhjennut. Näin toki ekstravaivaa lisäkouluttautumalla puolisen vuotta yhdellä iltakurssilla avoimessa yliopistossa.

Uskon että työn saanti on omasta asenteestakin kiinni. Huonosti taas voi käydä teitpä niin tai näin.
 
kymmenes viesti kiteyttää aika hyvin sen mikä tilanne tuntuu olevan. Kotona olo ikään kuin nollaa kaiken, vaikka olisi kuinka hyvä tutkinto opiskeltuna... Oma tilanne on siltä osin eri, että meillä ei tehdä opinnäytetyötä kovin usein yritykselle joten todella moni (voi) alkaa etsiä töitä vasta valmistumisen jälkeen. Itse olen tosin laittanut jo hakemuksia vaikka ont on kesken. Kuitenkin meillä opiskelu on aika itsenäistä puurtamista, ja yhteydet työelämään olemattomat. Viestissä 11 oli järkevä pointti, millä nostaa omaa arvoa työmarkkinoilla, eli tuo lisäkoulutus ja tietojen päivitys. On se hankalaa välillä olla synnyttävä osapuoli =(
 
Itsellä olisi tarkoitus saada gradu valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Työkokemusta, josta on hyötyä jatkoa ajatellen on jo pari vuotta osa-aikaisena ja kesätöiden kautta. Ikää on 25v ja vauvakuume on meillä molemmilla kova. Ihannetilanne olisi jos ennen valmistumista olisi jo pullat uunissa. Ahdistaa vaan tämä tilanne, kun ei tiedä onko niitä töitä sitten muutamien vuosien päästä kun valmistumisesta on aikaa vuosi-pari. Omalla alalla ja omalla paikkakunnalla on vähän työtä tarjolla ja kilpailu kuvaa. Jos vakipaikan saisikin heti valmistumisen jälkeen, ahdistaisi sekin ajatus, että olisin raskaana hetimmiten ja töissä ei ehtisi sitten olla kovin kauaa yhteen putkeen. Mieluummin keskittyisi töihin sitten kunnolla ilman pitempiä poissaoloja. En osaa missään nimessä kuvitella vain haaveilevani lapsesta vielä 5 vuotta.. Siinä mielessä lapsi ennen vakkaripaikkaa olisi parempi vaihtoehto, vaikka pienen lapsen äiti ei varmasti haluttu olekaan työmarkkinoilla.. Mutta jos ei töitä löydy, ainahan voi opiskella lisää ja hoitaa lasta kotona, mikä nyt voisi ollakaan myöhemmin ajateltuna arvokkaampaa. Ura vai lapsi, siinäpä kysymys?
 
Jos valmistuu AMK:sta esim. sairaanhoitajaksi, niin eihän tuolla liene mitään väliä. Itse valmistuin yliopistosta aineenopettajaksi, ehdin tehdä kokemustani vastaamatonta työtä raskausajan ja jäin sitten äitiyslomalle. Olin kotona 1,5 vuotta, ja työllistyminen oli tosi vaikeaa - vielä vaikeampaa se olisi ollut, jos ei olisi ollut minkäänlaista työkokemusta kokoaikatyöstä ylipäänsä.

Sanottakoon, etten kyllä edelleenkään tee opettajan töitä, mutta en ole niitä hakenutkaan. Ei ole ollut kiinnostusta, eikä paikkoja ole mun kotipaikkakunnalla. Vakiduunissa olen toisella alalla. :)

Ei harmita kyllä lapsenhankkiminen lainkaan, koska raskautuminen oli meille vaikeaa kaksivitosenakin. Vakiduunia olisin saanut odotella vaikka maailman tappiin sitä kuitenkaan saamatta. Elämä on kompromisseja... Jos olisin jotenkin uraorientoitunut ihminen, niin olisinkin varmasti valinnut toisin!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa