Valmistatko koskaan inhokkiruokiasi?

["abc"]

Millaisen tavan suhtautua ruokaan lapsi oppii sinulta? Etenkin, jos satut olemaan nirso ruoan suhteen yhä aikuisenakin?

Kysyn tätä ihan sillä, että minulla itsellänikin on muutamia inhokkiruokia, mutta en tahtoisi evätä lapselta makuja vain siksi, että en itse pidä niistä. Joku niistähän voisi olla lapsen suuri herkku tai ainakin maittaa siinä missä muukin ruoka.

Yritän välillä ihan tietoisesti valmistaa vaikka maksakastiketta, josta mieheni ei suuremmin pidä ja välillä esim. tiettyjä keittoja, joita itse inhoan. Me aikuiset sitten syömme vähän vähemmän, mutta naama peruslukemilla, ettei lapsi huomaisi asiassa mitään kummaa. Mutta onhan se niin, että noita ruokia tulee tehtyä HARVOIN kun niihin ei tee mieli törmätä lautasellaan. Ja jotakin ei vain tule laitettua ruoaksi lainkaan, vaikka olisi miten terveellsitä ja ravitsevaa tahansa.

Onneksi esimerkiksi äitini valmistaa välillä janssonikiusausta tai yhtä tonnikalavuokasorttia, joiden kanssa en halua edes olla samassa kämpässä. Lapsen voi sitten kätevästi viedä kylään ruoka-aikaan ja käydä itse vaikka asioilla Tosin hiukan pelottaa, että joku kaunis kerta lapsi tilaa jompaa kumpaa noista, jos kysyn, olisiko ruokatoiveita...

Miten muut? Syödäänkö teillä vain vanhempien mieleisiä ruokia, vai laitetaanko tarjolle myös omia inhokkeja?

 

[Huspati Huta]

Minulla on muutamia ruokia, joista en ole oppinut pitämään, enkä valmista niitä kotona koskaan. Voi olla, että samoista raaka-aineista valmistan useinkin ruokia, mutta se joku ruokalaji ei vaan miellytä. Esim nakkikastiketta en tee koskaan, nakkeja on muuten ruokana joskus. En osaa oikein sanoa, miten lapseni ovat syöjinä ja maistajina kehittyneet, olen ollut enemmän ruoasta kiinnostunut vasta melko vähän aikaa. Sitä ennen ruokailu oli enemmän vaan nälän siirtämistä. Nirso en ole koskaan ollut. Eivätkä ole lapsenikaan. En oikein näe hyvää syytä valmistaa tietentahtoen ruokia, joista ei pidä.

 

[One large coffee to go]

En keksi varsinaista valmistettavaa ruokaa jota niin inhoaisin, mutta ostan kyllä ihan vain lapsia varten graavilohta, silliä, sienisalaattia joita itse en syö.

Tosin en ole koskaan tehnyt tillilihaa tai perunavelliä tai verilettuja, joita inhosin koulussa. Ei meilläkään kotona koskaan niitä ruokia ollut. Joskus aloin ihan tarkoituksella tehdä sieniruokia joita lapsena inhosin, ja niin esim. kanttarellikastikkeesta tuli yksi suosikeistani josta myös lapset tykkäävät.

 

["vieras"]

En tee inhokki ruokiani tai paremminkin en käytä inhokki mausteitani. Joten en myöskään nirsoiie tekemäni ruuan suhteen. Onneksi maailmassa riittää rakaa-aineita ja reseptejä.

 

[Keittiönoita]

Pinaattiletut ja pinaattikeitto ei oikein nappaa. Mutta koska lapseni ovat tykänneet niistä, olen niitä välillä valmistanut. Itselleni olen silloin kyllä tehnyt jotain sellaista ruokaa, mikä on ollut lasteni inhokkilistalla top 5:n joukossa, mutta mistä taas minä pidän.

 

[PinkLily]

Mä en oo tehnyt pinaattikeittoa (oksettaa jo ajatuskin). Haju, ulkonäkö ja maku on aivan kammottavaa mut kyllä mä olen silti ajatellut että täytyy sitäkin alkaa tekemään, jotta lapset edes oppis tykkäämään siitä. Eli yritän parhaani ettei lapset opi inhoamaan samaa ruokaa kun minä. (en vaan vielä oo kyennyt)
Muista ruoista pidän kyllä

 

["vieras"]

en oikeastaan. Mä en voi syödä paprikaa (enkä siitä tykkäkään), joten meillä ei ole ruoassa paprikaa koskaan. Tuoretta on, muut syö sitä, minä jätän väliin.

Ainoa ruoka mitä en todellakaan tee ikinä on tattaripuuro. Sitä pakkosyötettiin mulle kersana ja kerran olen aikuisena vahingossa laittanut tattarijauhoista tehtyä leipää suuhuni ja meinas tulla ylös.
ÄLKÄÄ pakkosyöttäkö lapsille niitten inhokkeja, pyydän!

 

[Fleur de la Cour]

Mulla ei varsinaisesti ole inhokkiruokia. Syön melkein mitä vaan ja maistan kaikkea uutta mielelläni. Ulkomaillakin haluan tutustua aina ruokakulttuuriin. Kokkaan itse mielelläni. Lapseni on tottunut melko erikoisiin juttuihin perheessämme, mutta pitää myöntää, että en mä kyllä valkkaa ruokalistalle maksaruokia tai munuaisia.

 

["abc"]

En oikein näe hyvää syytä valmistaa tietentahtoen ruokia, joista ei pidä.

No mulla esimerkiksi on serkku, joka "inhoaa, ällöää, kammoaa" jne todella montaa ruoka-ainetta. Hänellä ei tosin ole vielä lapsia, mutta jos olisi, niin silloinhan ruokana olisi yleensä jotakin, mistä serkku ei pidä tai sitten ruokalista olisi koko sakilla todella suppea. Olisi varmaan vaikeaa opettaa lapselle laajempaa makuskaalaa kuin itsellä on? Mullakin kun tekee tiettyjen ruokien kanssa tiukkaa enkä halua valmistaa niitä.

 

["vieras"]

Mä ja mies inhotaan molemmat kanaa ihan sydämemme pohjasta, eikä sitä meillä ole koskaan eikä ole myöskään mummuloissa, kun sinne mennään syömään. Kaksivuotias on ainakin toistaiseksi tykännyt kaikesta maistamastaan ruoasta, uppoaa niin homejuusto, oliivit, raaka sipuli, maustekurkut kuin perus-kotiruokakin.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="abc";23630444]No mulla esimerkiksi on serkku, joka "inhoaa, ällöää, kammoaa" jne todella montaa ruoka-ainetta. Hänellä ei tosin ole vielä lapsia, mutta jos olisi, niin silloinhan ruokana olisi yleensä jotakin, mistä serkku ei pidä tai sitten ruokalista olisi koko sakilla todella suppea. Olisi varmaan vaikeaa opettaa lapselle laajempaa makuskaalaa kuin itsellä on? Mullakin kun tekee tiettyjen ruokien kanssa tiukkaa enkä halua valmistaa niitä.[/QUOTE]No joo, mietin tuossa jo asiaa tarkemmin. Se on tosiaan vähän eri juttu, jos jo itsellä on paljon sellaista, mitä ei voi/halua/suostu (tai joku muu ihan hyväkin syy) syömään. Se ettei välitä nakkikastikkeesta, ei tuota suurta ongelmaa, sen myönnän. Meillä teineillä on muutamia ruokia, joista eivät pidä, enkä niitäkään tee kotona. On kuitenkin huomattavasti enemmän ruokia, joista pidämme. No, teen kyllä esim sinisimpukoita, joista teinit eivät pidä, mutta heille on silloin jotain muuta. Eli se on sellaista mistä me aikuiset pidämme, mutta nuoret eivät pidä. Voisinkin vähän kartoittaa paremmin, onko joku ruoka turhaan paitsiossa meillä sen takia, etten minä vaan pidä siitä, mutta muut pitäisivät

 

[Keittiönoita]

No joo, mietin tuossa jo asiaa tarkemmin. Se on tosiaan vähän eri juttu, jos jo itsellä on paljon sellaista, mitä ei voi/halua/suostu (tai joku muu ihan hyväkin syy) syömään. Se ettei välitä nakkikastikkeesta, ei tuota suurta ongelmaa, sen myönnän. Meillä teineillä on muutamia ruokia, joista eivät pidä, enkä niitäkään tee kotona. On kuitenkin huomattavasti enemmän ruokia, joista pidämme. No, teen kyllä esim sinisimpukoita, joista teinit eivät pidä, mutta heille on silloin jotain muuta. Eli se on sellaista mistä me aikuiset pidämme, mutta nuoret eivät pidä. Voisinkin vähän kartoittaa paremmin, onko joku ruoka turhaan paitsiossa meillä sen takia, etten minä vaan pidä siitä, mutta muut pitäisivät

Suosittelen. Mulla oli kansakouluajoilta niin suuri kammo tillilihaan, että vasta tänä vuonna ekaa kertaa tein tillilihaa. Ja se oli hyvää niin kuopuksen kuin minunkin mielestäni. Noh, ehkä siinä oli parempilaatuista (=vähemmän rustoja ja jänteitä) naudan etuselkää kuin 60-luvulla koulun keittiössä ja enemmän tilliä. Eikä mulla tosin hampaatkaan heilu enää/vielä kuten 7-8 -vuotiaana

 

["abc"]

Voisinkin vähän kartoittaa paremmin, onko joku ruoka turhaan paitsiossa meillä sen takia, etten minä vaan pidä siitä, mutta muut pitäisivät

Tämä kannattaa joka tapauksessa

Valmistin joskus silakoita pannulla, muusia ja kermaista sitruunakastiketta, mies söi oikein reippaasti. Lapsia ei vielä ollut yhtään. Söin itsekin ja no, olihan se syötävää, mutta vaivaan nähden aika mitäänsanomatonta ja etenkin piikkistä. Joka tapauksessa ihan ok, että kyllähän sitä toistekin söisi. Mutta kun kerran miehelle niin hyvin maittoi, laitoin tuota melko useinkin häntä ilahduttaakseni. Pitkien aikojen päästä asiasta tuli vasta puhe ja kävi ilmi, että mies lähinnä sietää ko. ruokaa ja syö valittamatta vain, etten mä jättäisi valmistamatta sitä hänen vuokseen, mä kun näytin tykkäävän siitä niin paljon

No, kyllä sitä silti ainakin kerran vuodessa on tarjolla, mutta ei onneksi enää niin usein...

 

[Jätkä]

Mä rakastan hyvää ruokaa ja tykkään syömisestä. Miksi ihmeessä tekisin (mielestäni) pahaa ruokaa?
Voin hyvin sanoa lapsilleni, että en tykkää jostakin ruoasta ja siksi en sitä laita. Lapsi ei sellaisesta traumoja saa, enkä oikein usko että lapsi sen vuoksi alkaisi nirsoilemaan.
Koskaan/ikinä/milloinkaan/missään en kuitenkaan ruoalle yököttele, osaan ilmaista tykkäämiseni ja ei-tykkäämiseni sanoinkin.

 

[Huspati Huta]

Suosittelen. Mulla oli kansakouluajoilta niin suuri kammo tillilihaan, että vasta tänä vuonna ekaa kertaa tein tillilihaa. Ja se oli hyvää niin kuopuksen kuin minunkin mielestäni. Noh, ehkä siinä oli parempilaatuista (=vähemmän rustoja ja jänteitä) naudan etuselkää kuin 60-luvulla koulun keittiössä ja enemmän tilliä. Eikä mulla tosin hampaatkaan heilu enää/vielä kuten 7-8 -vuotiaana

Tillilima on kyllä kyllä klassikko. Samoin kanaviillokki. Kouluaikoihin se taisi kyllä olla vielä oikeasti kanaakin. Kaikki sellaiset vaaleat kastikkeet ovat minulle kyllä vähän vastenmielisiä, en tiedä miksi. Sanana jo kanamunakastike tuo mielikuvat, että ei kiitos. En oikeasti tiedä edes millaista se on.

Ja vaalealla kastikkeella tarkoitan sellaisia "läpinäkyviä" kastikkeita, niitä voisi sanoa vaikka 20 denierin kastikkeiksi, kun nakkikastike on ainakin 60 denierin:saint:

 

[Keittiönoita]

Tillilima on kyllä kyllä klassikko. Samoin kanaviillokki. Kouluaikoihin se taisi kyllä olla vielä oikeasti kanaakin. Kaikki sellaiset vaaleat kastikkeet ovat minulle kyllä vähän vastenmielisiä, en tiedä miksi. Sanana jo kanamunakastike tuo mielikuvat, että ei kiitos. En oikeasti tiedä edes millaista se on.

Ja vaalealla kastikkeella tarkoitan sellaisia "läpinäkyviä" kastikkeita, niitä voisi sanoa vaikka 20 denierin kastikkeiksi, kun nakkikastike on ainakin 60 denierin:saint:

Kananmunakastike, uudet perunat, kesäinen salaatti (salaattia, herneitä, tilliä, kurkkua, tomaattia ja kermakastike) ja höyrytettyjä uusia porkkanoita

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="abc";23630513]Tämä kannattaa joka tapauksessa

Valmistin joskus silakoita pannulla, muusia ja kermaista sitruunakastiketta, mies söi oikein reippaasti. Lapsia ei vielä ollut yhtään. Söin itsekin ja no, olihan se syötävää, mutta vaivaan nähden aika mitäänsanomatonta ja etenkin piikkistä. Joka tapauksessa ihan ok, että kyllähän sitä toistekin söisi. Mutta kun kerran miehelle niin hyvin maittoi, laitoin tuota melko useinkin häntä ilahduttaakseni. Pitkien aikojen päästä asiasta tuli vasta puhe ja kävi ilmi, että mies lähinnä sietää ko. ruokaa ja syö valittamatta vain, etten mä jättäisi valmistamatta sitä hänen vuokseen, mä kun näytin tykkäävän siitä niin paljon

No, kyllä sitä silti ainakin kerran vuodessa on tarjolla, mutta ei onneksi enää niin usein...[/QUOTE]

Ajattelen varmaan vähän eri kantilta. Jos ruoka ei maistu hyvältä, se voi johtua myös siitä, ettei se ole hyvin valmistettua ja siihen ei auta kuin opetella oikea tai parempi tapa, mutta jos esim maksalaatikko ei maistu suussa hyvältä, se voi johtua vaikka vaan siitä, ettei se maku miellytä. Vaikka kai senkin voi tehdä huonosti... Sekoanko ajatuksissani jo

 

[Huspati Huta]

Kananmunakastike, uudet perunat, kesäinen salaatti (salaattia, herneitä, tilliä, kurkkua, tomaattia ja kermakastike) ja höyrytettyjä uusia porkkanoita

Kerro nyt miten se kananmunakastike tehdään, miten se kananmuna on siihen laitettu?

 

["alli"]

Minun äiti teki minulle pienenä aina joitain tiettyjä lempiruokia ja todella yksipuolista ruokaa.
Se on vaikuttanut siihen että itse en ole esim. ikinä syönyt punajuurta koska en ole uskaltanut ja olen muutenkin todella arka tilaamaan ravintoloissa. Tilaan aina vain sitä mitä olen joskus syönyt. Olen tästä vähän katkera äidilleni, mutta nyt vanhetessani olen oppinut syömään monipuolisemmin ja maistelemaan uusia, mutta punajuuri on vielä kokematta.

 

["Anne"]

Minulla on samat inhokkiruuat kuin äidilläni. Maksalaatikko ja kaalilaatikko.
En valmista niitä koskaan, kaalilaatikkoa saatan joskus ehkä mahdollisest kokeilla.

Olen todella nirso, tai ainakin luulen olevani. En pidä sisäelimistä muutenkaan enkä mistään kaaliruuista.
Peruskotiruuan tekoahan tuo ei rajoita.
Simpukoiden ja mustekalan yms limaisen syömättömyys ei johdu niiden mausta vaan rakenteesta.
En voi syödä mitään limaista ja/tai klöntsäistä ilman yökkäysrefleksiä, en tiedä mistä johtuu, mutta hedelmäjogurtteja meillä ei sen takia ole juuri koskaan, eikä mansikkakiisseliä yms.

 

[Keittiönoita]

Kerro nyt miten se kananmunakastike tehdään, miten se kananmuna on siihen laitettu?

Teet valkokastikkeen ja juuri ennen tarjoilua lisäät siihen keitettyä kananmunaa paloiteltuna. Mä laitan kananmunakastikkeeseen valkopippuria, raastettua muskottipähkinää ja suolaa. Niin ja muut aineet on sipuli, vehnäjauho, voi ja maito. Eli kuullotan sipulisilpun voissa, lisään jauhot, sitten maidon, sitten mausteet ja annan kiehua miedolla lämmällä parikymmentä minuuttia. Lopuksi lisään mulkerot ja kiehautan.

 

[Foortti harmaana]

Mä vältän sianlihaa, koska sitä en itse pysty syömään.
Ja oon miettin, että PITÄISKÖ noille tehdä jotain kyljyksiä yms, kun lähden iltaduuniin, niin söisivät täällä sitten keskenänsä
Pitää harkita.
Mies syö onneksi raakaa kalaa ja sieniä ja katkarapuja ja sen sellaista, mitä mä en, joten lapsilla on monipuolisempi paletti, kun mulla yksinään.

 

[Huspati Huta]

Teet valkokastikkeen ja juuri ennen tarjoilua lisäät siihen keitettyä kananmunaa paloiteltuna. Mä laitan kananmunakastikkeeseen valkopippuria, raastettua muskottipähkinää ja suolaa. Niin ja muut aineet on sipuli, vehnäjauho, voi ja maito. Eli kuullotan sipulisilpun voissa, lisään jauhot, sitten maidon, sitten mausteet ja annan kiehua miedolla lämmällä parikymmentä minuuttia. Lopuksi lisään mulkerot ja kiehautan.

Okei, nyt ymmärrän =)

 

["vieras"]

Säälittävää, tiedän. Mutta teen paljonkin inhoamani ruokia. Lapset rakastaa hernekeittoa. Ja kala/nakki/jauhellihakeittioa. Itse en voi sietää mitään noista. Hullua, että muuten syön keitettyjä kasviksia mutta jos ne lilluu liemessä niin en saa niitä alas. (kaikuja lapsuudesta) Eikä minulla ikinä ole puolilta päivin nälkä, yleensä syön salaattia lasten seurana.

 

[Keittiönoita]

Mä en lapsena pitänyt kaikesta ruuasta, vaikka vanhemmillani ei mitään inhokkiruokia ollutkaan ja kotona oli sitä ruokaa, mitä vuoden aikaan nähden oli mahdollista valmistaa. Vanhempani ovat pula-ajan lapsia ja siksi ehkä suhtautuvat ruokaan toisella tavalla kuin minä, joka olen suurimman osan elämästäni elänyt yltäkylläisyyden maailmassa. Vasta aikuisena mulle selvisi, ettei isäni ole ksokaan erityisemmin pitänyt sienistä. Mutta koska niin pulavuosina kuin sodan aikanakin liharuokia usein jatkettiin sienillä tai liha korvattiin kokonaan sienillä, oppi nälkäänsä syömään sieniäkin.