Vallitseeko tyttöjen äitien keskuudessa parempi ilmapiiri kuin poikien mammojen?

[vai niin]

mihis mä kuulun, kun on siunaantunut molempia sukupuolia yhtä monta?

Toinen jalka haudassa ja toinen prinsessajengissä. En tiiä.

Peräänkuulutin tässä lähinnä äitejä joilla on VAIN joko tyttöjä tai poikia. Näyttää että nuo äidit lokeroituvat helpommin ja ymmärtävät vain "omiaan".

Uskon että jos on siunaantunut lapsia kumpaakin sukupuolta niin on eniten tasapainossa kun kokenut kummankin sukupuolen äitinä olemisen.

höpöhöpö. Normaali äiti tietää että 2 tyttöä/poikaa voi oll akuin yö ja päivä kun taas tyttö ja poika voivat olla ihan kuin 2 marjaa.

Sellaista ei ole olemasaskaan kuin poikageenit ja tyttögeenit. jotain ihmehöpötystä tyttöjen äitien prinsessamaisuudesta. minusta ainakin on niin että mitä rumempi ihminen, sen enemmän meikkaa ja yrittää olla prinsessamainen, ja kuka on ruma? no tutkimusten mukaan keskimäärin enemmän rumat ihmiset saavat poikia.

Entäs ne jotka saa molempia? Onko ne rumia vai kauniita??

 

[jännä havainto otsikosta]

tyttöjen äidit ja poikien mammat

 

[Valaja]

tyttöjen äidit ja poikien mammat

 

[jaa]

ihmeyleistystä ja typerää yleistystä tässä ketjussa. pojat ovat prinsessamaisia laittautujia ja kuluttavat nykyään enemmän rahaa ulkonäköönsä ja vaatetukseensa kuin ekologiset tytöt.

ja mitä pahaa edes on siinä että on kaunis ja hyvä? miksi kaikki tyttöjen ominaisuuden (perinteiset) aina painetaan lyttyyn?l
hienoa on olla humalassa huojuva juntti, piereskelevä sika mutta kaunis, hiljainen ja ahkera. ah. sinä on jotain jota kansamme halveksii.
ja hienoa olla jätkä joka haisatttelee opettajalle mutta ahkera hiljainen ja kaunis ja älykäs 10 tyttö. se on meillä haukkumasana se 10 tyttö.

 

[ei tod. poikien äidit rumia!]

Eräs kauneimmista naisista jonka tunnen on kolmen pojan äiti! On kadehdittavan älykäs ja sosiaalinen.

Väittäisin että moni tyttöjen äiti on ruma plösö. Sellaisia havaintoja olen tehnyt. Tuohan tyttöraskauskin itsessään mukanaan ylikiloja enemmän kuin poikaraskaus tutkimusten mukaan. Poikaraskaus kaunistaa äitiä kun taas tyttöraskaus rumentaa.

 

[valde]

Eikös tyttölapsi kohota yleensä enemmän äidin itsetuntoa ja tunnu läheisemmältä? Luulisi että tuo kommunikaation luontevuus johtuisi naisten keskinäisestä yhteisöllisyydentunteesta ja taas isät ja pojat kokevat omanlaistaan ylpeyttä ja yhteisöllisyyttä.

Aivan - niin me pojat ja miehet tosiaan koemme omastamme ylpeyttä.

Kokeilkaapa laittaa käsi pöksyihin. Onko siellä jotain? Eikö siellä tunnu yhtään mitään? Kai sitä sitten haluaa olla ylpeä jostain prinsessapulinoista jos jotain tärkeätä vallan puuttuu.

 

[vieras]

mihis mä kuulun, kun on siunaantunut molempia sukupuolia yhtä monta?

Toinen jalka haudassa ja toinen prinsessajengissä. En tiiä.

Peräänkuulutin tässä lähinnä äitejä joilla on VAIN joko tyttöjä tai poikia. Näyttää että nuo äidit lokeroituvat helpommin ja ymmärtävät vain "omiaan".

Uskon että jos on siunaantunut lapsia kumpaakin sukupuolta niin on eniten tasapainossa kun kokenut kummankin sukupuolen äitinä olemisen.

Meinaatko oikeasti, että tällainen reippaasti täysi-ikäinen ihminen muuttaa sosiaalisuustaipumuksiaan sen perusteella kumpaa sukupuolta lapset sattuu olemaan? Meiltä löytyy kaksi poikaa, ystävinä on sekä poikien että tyttöjen äitejä ja isiä, enkä ainakaan itse osaa moisia lokeroita tunnistaa. Kaikilla on hyvin samanlaisia pohdintoja lasten kasvatuksesta ja sen haasteista. Ja lapsetkin on enemmänkin omanlaisiaan kuin sukupuolensa edustajia. Vauhdikasta rymyveikkoa löytyy niin tytöistä kuin pojistakin kuten rauhallisempiakin.

 

[poipoipoi]

Mä olen saanut valita ystäväni riippumatta siitä, onko heillä tyttöjä, poikia tai lapsia ylipäätään. Ja hyvä ilmapiiri meillä ainakin on

Jos "prinsessapiirejä" on, olen iloinen etten kuulu niihin, hui kauhistus

 

[kurkkunaamio]

Outo ajatus yleensäkin ap:llä. Mitäs sitten sellainen tyttöjen äiti, jolla vaikka kaksi tyttöä ja kolmas tuleekin poika? Muuttuuko hän sitten 33 % epäsosiaalisemmaksi pojan synnyttyä? Itse olen tytön ja pojan äiti ja mielestäni ihan normaalisosiaalinen, vaikka en kyllä mikään huippusosiaalinen.

 

[Saraldo]

Mulla on tyttö ja nyt kun tyttö on vajaa viisi, olen huomannut, että enemmän tulee juteltua puistossa tyttöjen äitien kanssa. Se taas johtuu varmaankin siitä, että nämä tytöt alkaa yleensä leikkiä keskenään, jolloin tulee sitten niiden äitien kanssa juteltua. Mutta jos puistossa ei ole muita kuin me ja joku toinen äiti poikansa kanssa, niin kyllä tyttö ja tämä poika silloin aika paljon leikkivät yhdessä.

Mutta ero on enimmäkseen musta siinä, että tytöt ja pojat leikkii tuossa iässä aika erityyppisiä leikkejä. Silloin yleensä vaan käy niin, että tytöt leikkii keskenään ja pojat keskenään. Kun lapset on pienempiä, se yhteisleikki sujuu helpommin.

Mun siis tulee helpommin keskusteltua tyttöjen äitien kanssa, mutta ainakin meidän puistossa poikien äidit verkostoituu ihan samalla lailla. Enkä ole huomannut, ettäkö tyttöjen äitien keskuudessa vallitsisi jotenkin parempi ilmapiiri kuin poikien.

 

[Tasku Venus]

Mä olen pojan äiti ja olen epäsosiaalinen. Mua hirvittää oikeesti mennä tonne hiekkalaatikolle sitten kun poika kasvaa ja sinne pitäis mennä. Mä en osaa keskustella toisten äitien kanssa jotenki. Mutta toisaalta olis hirveen kiva jos olis joku äitikaveri, mutta en osaa tutustua muihin.

 

[vieras lisää]

mihis mä kuulun, kun on siunaantunut molempia sukupuolia yhtä monta?

Toinen jalka haudassa ja toinen prinsessajengissä. En tiiä.

Peräänkuulutin tässä lähinnä äitejä joilla on VAIN joko tyttöjä tai poikia. Näyttää että nuo äidit lokeroituvat helpommin ja ymmärtävät vain "omiaan".

Uskon että jos on siunaantunut lapsia kumpaakin sukupuolta niin on eniten tasapainossa kun kokenut kummankin sukupuolen äitinä olemisen.

Meinaatko oikeasti, että tällainen reippaasti täysi-ikäinen ihminen muuttaa sosiaalisuustaipumuksiaan sen perusteella kumpaa sukupuolta lapset sattuu olemaan? Meiltä löytyy kaksi poikaa, ystävinä on sekä poikien että tyttöjen äitejä ja isiä, enkä ainakaan itse osaa moisia lokeroita tunnistaa. Kaikilla on hyvin samanlaisia pohdintoja lasten kasvatuksesta ja sen haasteista. Ja lapsetkin on enemmänkin omanlaisiaan kuin sukupuolensa edustajia. Vauhdikasta rymyveikkoa löytyy niin tytöistä kuin pojistakin kuten rauhallisempiakin.

Pitää vielä lisätä, että kavereiden keskuudessa on monia, jotka pitävät tärkeänä sitä, että lapset oppivat leikkimään sekä tyttöjen että poikien kanssa. Varmasti leikit eroavat jossain vaiheessa, mutta turha tuohon on liian aikaisin kannustaa. Lapset oppivat ottamaan toisen sukupuolen edustajat juuri niin luonnollisesti kuin vanhempansakin. Jos asiasta haluaa tehdä vaikeeta niin sitten on vaikeeta.

 

[Saraldo]

Mä olen pojan äiti ja olen epäsosiaalinen. Mua hirvittää oikeesti mennä tonne hiekkalaatikolle sitten kun poika kasvaa ja sinne pitäis mennä. Mä en osaa keskustella toisten äitien kanssa jotenki. Mutta toisaalta olis hirveen kiva jos olis joku äitikaveri, mutta en osaa tutustua muihin.

Aika usein huomaa jo alkumetreillä, että tuleeko tuon äidin kanssa juttuun vai ei. Ja yleensä se juttu lähtee liikkeelle ihan vaan lapsista. Jompi kumpi lapsista vaikka tekee jotain hassua ja siitä alkaa keskustelu. Tai sitten se klassinen, että "minkäs ikäinen hän on?" Ja jos sen äidin kanssa ei keskustelu suju, niin tilanteesta poistuminen käy näppärästi lapsen avulla. Eli alkaa vaan touhuamaan jotain sen lapsen kanssa.

 

[Tasku Venus]

Mä olen pojan äiti ja olen epäsosiaalinen. Mua hirvittää oikeesti mennä tonne hiekkalaatikolle sitten kun poika kasvaa ja sinne pitäis mennä. Mä en osaa keskustella toisten äitien kanssa jotenki. Mutta toisaalta olis hirveen kiva jos olis joku äitikaveri, mutta en osaa tutustua muihin.

Aika usein huomaa jo alkumetreillä, että tuleeko tuon äidin kanssa juttuun vai ei. Ja yleensä se juttu lähtee liikkeelle ihan vaan lapsista. Jompi kumpi lapsista vaikka tekee jotain hassua ja siitä alkaa keskustelu. Tai sitten se klassinen, että "minkäs ikäinen hän on?" Ja jos sen äidin kanssa ei keskustelu suju, niin tilanteesta poistuminen käy näppärästi lapsen avulla. Eli alkaa vaan touhuamaan jotain sen lapsen kanssa.

Musta tuntuu että muhun on yritetty tutustua. Mä en vaan osaa jotenki jatkaa keskustelua. Olen niin ujo. Vaikutan varmaan tosi tylyltä joidenki mielestä.

 

[Huspati Huta]

Tämä ketjuhan muodostui mielenkiintoiseksi