K
kristta
Vieras
Nyt tuntuu siltä ettei mikään mene kuin pitäisi.... Kaikki menny päin seiniä ja seinät kaatunu päälle!
Lapsonen sairastui oksennustautiin perjantaina, sinänsä ei siinä ois mitään ollut mutta me olimme kutsuneet siskoni perheen meille viettämään vappua lauantaina, grillattavat oli ostettu ja grilli puunattu, simat tehty ja munkin paisto enään odotti. Lapsille ostin ilmapallot ja hassut hatut tiimarista... Joten eihän se auttanut kuin perua koko juttu. Vaikka mielelläni lastani hoidan kun hän sairastaa, niin oli mulla vaan huono mieli joka tapauksessa.
Eilen sitten minä sairastuin. vellovan huonon olon lisäksi sain kauheat sappikohtaukset vaivakseni. Olin siis kotona kahdestaan oksentelevan lapsen kanssa. Mies töissä.
Odotin innolla miestä kotiin että saisin itsekin levätä hiukan... Mies tuli, kertoi että haluaisi mennä kaverinsa luokse saunaan ja että oli kutsun sinne saanut, minä sanoin että tarvitsen häntä kotona. Hän suuttui ! Sain lapsen illalla nukkumaan ja menin itse sohvalle makoilemaan särkylääkepurkki kainalossani, niin mies istui alakerrassa koko illan, eikä tullut sanomaan edes hyvää yötä...
Siis mies suuttui kun hänen suunnitelmat meni mönkään. Eikai perheenäidillä, saatika vaimolla ole oikeutta suuttua moisista asioista.... Ja kun itse olen kipeänä!!
Heräsin kuudelta ja miestä ei näy missään....
Olo on kirjaimellisesti kuin hyljätyllä. En siis ansaitse mieheni läsnäoloa ja huomiota edes silloin kuin sairastan ja olen todella kipeä... Tässä vielä mietin että soitanko mummon kylään ja lähdenkö itse päivystykseen tuon sapen takia...
Lapsonen sairastui oksennustautiin perjantaina, sinänsä ei siinä ois mitään ollut mutta me olimme kutsuneet siskoni perheen meille viettämään vappua lauantaina, grillattavat oli ostettu ja grilli puunattu, simat tehty ja munkin paisto enään odotti. Lapsille ostin ilmapallot ja hassut hatut tiimarista... Joten eihän se auttanut kuin perua koko juttu. Vaikka mielelläni lastani hoidan kun hän sairastaa, niin oli mulla vaan huono mieli joka tapauksessa.
Eilen sitten minä sairastuin. vellovan huonon olon lisäksi sain kauheat sappikohtaukset vaivakseni. Olin siis kotona kahdestaan oksentelevan lapsen kanssa. Mies töissä.
Odotin innolla miestä kotiin että saisin itsekin levätä hiukan... Mies tuli, kertoi että haluaisi mennä kaverinsa luokse saunaan ja että oli kutsun sinne saanut, minä sanoin että tarvitsen häntä kotona. Hän suuttui ! Sain lapsen illalla nukkumaan ja menin itse sohvalle makoilemaan särkylääkepurkki kainalossani, niin mies istui alakerrassa koko illan, eikä tullut sanomaan edes hyvää yötä...
Siis mies suuttui kun hänen suunnitelmat meni mönkään. Eikai perheenäidillä, saatika vaimolla ole oikeutta suuttua moisista asioista.... Ja kun itse olen kipeänä!!
Heräsin kuudelta ja miestä ei näy missään....
Olo on kirjaimellisesti kuin hyljätyllä. En siis ansaitse mieheni läsnäoloa ja huomiota edes silloin kuin sairastan ja olen todella kipeä... Tässä vielä mietin että soitanko mummon kylään ja lähdenkö itse päivystykseen tuon sapen takia...