valitusta vauvakuume puolesta

Tässä mun mielipide.
Vauvakuume iskee, jokainen haluaa vauvan heti.
Mutta kun ei heti jokaisella tärppää, odotus kasvaa ja kasvaa kasvamistaan.
Vaikka yritystä olisi takana 3kk se oikeesti tuntuu ikuisuudelta, jokainen joka on ollut siinä tilanteessa voi muistella sitä aikaa, miten malttamaton oli.
Yrittäen kuitenkin ajatella että on vielä ihan normaalia ettei ole vielä tärpännyt.

Odottavan aika on pitkä, oli se sitten 3kk tai 4vuotta. Jälkeenpäin ajateltuna on aina niin helppo sanoa ettei se 3kuukautta ollutkaan pitkä verrattuna 6kk, vuoteen, 2vuoteen, 4 vuoteen.
Aika on aika suhteellista.

Meidän esikosita yritettiin 1,5vuotta, kakkonen tulla tupsahti heti kun oli mahdollista ja kolmosta yritettiin 3kk.. Mikään aika näistä ei tunnu nyt pitkältä enää, mutta silloin kun kuumeili se oli yhtä tuskaa odotta että menkat olisi myöhässä ja että voisi sen raskaustestin tehdä. (paitsi tuon kakkosen kohdalla).

Jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä musta on turha vetää hernettä nenuun jonkun toisen mielipiteistä tai tunteista.
Asioista voidaan aina keskustella, rakentavasti syyttelemään on turha ryhtyä siitä kun ei aiheudu muuta kuin mielipahaa.

 

Itse olen sitä mieltä, että ne, joilla on jo yksi lapsi, eivät ole niin "takki tyhjänä" asian kanssa, kuin ne joilla ei vielä lasta ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. He ovat kuitenkin saaneet kokea raskauden, synnytyksen ja äitiyden ainakin kerran.
Ne taas, joilla ei ole sitä ainokaistakaan, ovat siinä onnettomassa asemassa, että he eivät tiedä, voiko heistä koskaan tulla biologisia äitejä. Minusta epätoivo on silloin jotenkin "suurempaa".
Mutta en kyllä siltikään ymmärrä niitä, jotka jo kolmen kuukauden kuluttua rämpivät epätoivossa. Mutta ei niiden juttuja ole pakko lukea.

 

Itse olen sitä mieltä, että ne, joilla on jo yksi lapsi, eivät ole niin "takki tyhjänä" asian kanssa, kuin ne joilla ei vielä lasta ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. He ovat kuitenkin saaneet kokea raskauden, synnytyksen ja äitiyden ainakin kerran.
Ne taas, joilla ei ole sitä ainokaistakaan, ovat siinä onnettomassa asemassa, että he eivät tiedä, voiko heistä koskaan tulla biologisia äitejä. Minusta epätoivo on silloin jotenkin "suurempaa".
Mutta en kyllä siltikään ymmärrä niitä, jotka jo kolmen kuukauden kuluttua rämpivät epätoivossa. Mutta ei niiden juttuja ole pakko lukea.

Ihan vaan väittelemisen vuoksi voisi sanoa, että he jotka ovat jo kokeneet äitiyden tietää mistä jäävät paitsi ja ovat siksi vielä epätoivoisempia Paremmin sitä tietää mistä jää paitsi jos on sen jo kerran kokenut. Vaikka olisi yhden lapsen saanut ei se takaa että niitä saa lisää. Samalla voisi väittää, että keskenmenon kokenut ei ole samassa tilanteessa kuin ei vielä raskautunut, koska hän ainakin tietää voivansa tulla raskaaksi. Mutta jos kerran näitä eroja lähdetään tekemään, niin miksei saisi myös tehdä eroa kauan kuumeilleen ja hetken kuumeilleen välille?

 

Minä ymmärrän jos turhauttaa se kolmekin kuukautta. Minä olen tullut heti raskaaksi kun ollaan alettu yrittämään, kaksi kertaa ja kyllä minulle se kolme kuukautta olisi ollut kova odottaminen. Ei saa vähätellä toisten tuntemuksia.

 

Tunteet on jokaisen ihmisen omat. Et sinä voi sanoa naapurin Kaijalle, ettei hänellä ole oikeutta tunteisiinsa oli yritystä takana hänellä "vain" 3kk ja sinulla 3vuotta. Jokainen kuukausi, kun joutuu pettymään ja odottamaan tärppiä on vaikeita. Vauvakuume on sellainen asia, ettei sitä voi järjellä selittää, se on hyvinkin tunneasia.

 

KiiajaVille ja Nibbler puhuu asiaa. Ehkä jotkut muutkin, mutta luin vaan ekasivun ja nelossivun.

 

No kukin toimikoon tavallaan ja kyllähä mäki oon het ollu yltiö pessimisti ko en oo aina joka tilantees hehkuttanu siittä kuin "sie oot raskaana!!!" yms. juttuu.

Mitä ihmeen murretta on ko ko kö kö ko ko mie ko mie het siittä ko, jota on kaikki viestisi? Ja siis vain sinun viestisi, en ole aiemmin törmännyt vastaavaan ko ko kö kö mie siittä het - murteeseen. Missä päin mahtaa moinen murre olla.

 

ei siinä mitään.. ei hirveesti kiinnosta mennä tuonne vauvakuume puolelle mitään kirjoittelemaan kun eräs henkilö on kuin omistaisi koko palstan pinoineen.. säännöt oikein siihen että kuka ja miten saa ketjuun tulla kirjoittamaan. voishan sen kauniistikin sanoa mutta eih...

 

Minua ei vauvakuumeilu haittaa, mutta surettaa se kun jotkut ovat joka kierrossa täysin varmoja raskautumisestaan, ja sitten itkeskelevät "keskenmenoaan" kun menkat alkavat juuri silloin kun niiden pitäisikin alkaa. Aina on jotenkin tosi omituiset menkat, ihan varmasti oli kemiallinen, ja voi voi kun ei se "pikkuinen jaksanut pitää kiinni".

Toisella palstalla lueskelin viestiketjua, jossa vauvakuumeilija kyseli neuvoa, miten päästä psykiatrin juttusille, kun hänen miehensä ei ymmärrä hänen suruaan keskenmenon jälkeen. Tytöllä menkat olivat alkaneet ihan ajallaan, kolme testiä näyttänyt negaa, mutta raskauden "tunne" oli niin varma, että "tiesi" kokeneensa keskenmenon. "Kaikilla vaan ei se raskaushormoni erity heti".... Ja kuulemma viikko tolkulla vaan itkenyt "helmivauvaansa joka ei jaksanut elää".

Surullista miten ihmiset kiusaa itseään.

 

Minua ei vauvakuumeilu haittaa, mutta surettaa se kun jotkut ovat joka kierrossa täysin varmoja raskautumisestaan, ja sitten itkeskelevät "keskenmenoaan" kun menkat alkavat juuri silloin kun niiden pitäisikin alkaa. Aina on jotenkin tosi omituiset menkat, ihan varmasti oli kemiallinen, ja voi voi kun ei se "pikkuinen jaksanut pitää kiinni".

Toisella palstalla lueskelin viestiketjua, jossa vauvakuumeilija kyseli neuvoa, miten päästä psykiatrin juttusille, kun hänen miehensä ei ymmärrä hänen suruaan keskenmenon jälkeen. Tytöllä menkat olivat alkaneet ihan ajallaan, kolme testiä näyttänyt negaa, mutta raskauden "tunne" oli niin varma, että "tiesi" kokeneensa keskenmenon. "Kaikilla vaan ei se raskaushormoni erity heti".... Ja kuulemma viikko tolkulla vaan itkenyt "helmivauvaansa joka ei jaksanut elää".

Surullista miten ihmiset kiusaa itseään.

Joo. Ja sitten puhutaan "enkelivauvoista" kun menkat alkoi rv 3+6 :headwall: :headwall: :headwall: