valitusta vaan perheen elämästä

["elli"]

onko teillä muilla sellasia miehiä Jotka jyrää teidän alueelle ns mitkä on perinteistä naisten alaa yhteisessä kodissa ja pyrkii määräämään niistä? NiinKu kukkapenkkien laitto, keittiön kodinkoneet, sisustus, lasten leikkipaikka, kodinhoitohuone, jne? Mun mies tekee miehiset puuhat kotona, korjaukset jne. ja ilmoitti autotallin varaston ja pannuhuoneen omaksi alueekseen. Lisäksi hän haluaa särkeä kukkapenkit ja tehdä ne oman mieltymyksensä mukaan uusiksi. Lasten lelut ja leikkialue tulee sijaita talon Takana piilos mut hänen koiratarha on talon julkisivulla ja kakkakasat myös. Keittiön kodinkoneet pitää valita hänen silmää miellyttäen mut hän ei niitä käytä. Kodinhoitohuoneessa tulee säilyttää hänen harrastustavaroita ja hyllyjä niille. Hän määräilee mitä huonekaluja saa ostaa ja mitä ei. Jos ostan jotain oman pään mukaa niin riita on tiedossa. Vanhinta lasta kiusaa et jos ei hoida miehen koiria joka pv niin lapsi ei pääse mukaan perheen lomamatkoille. Tai häneltä otetaan pois sänky, puhelin tai muuta lapselle tärkeää.yritän keretä noihi riitoihin väliin pienempien lasten hoidolta. Lapsi on 8v. Mua välillä ottaa päähän ainainen taistelu joka asiasta Ku yritän pitää puoliani tai lasten puolia. Hän tulee ja menee Kuten tahtoo ja minusta tuntuu et kaipaisin lasten kans hänestä lomaa. Onko se vaan tämä kesäloma aika mikä kärjistää välejä jotenkin oudosti?

 

["vieras"]

Ei ole, ei tulis mitään koska mä määrään kyseisistä asioista enkä taivu. Tiedossa olisi siis kolmas maailmansota.

Kannattaa valita uusi kumppani, itselle sopivampi tapaus. Kun meillä sitten taas miestä ei kiinnosta kyseiset asiat, niin elämä on harmoonista.

Koiran hoito riippuu vähän siitä mitä lapsen kanssa on sovittu. Jos on sovittu että hän osallistuu jollain tietyllä tapaa koiran hoitoon joka päivä, niin silloin asiasta on ihan ok pitää kiinni. Jos taas on pakotettu hoitamaan koiraa niin ei hyvä, voisi keksiä tilalle sitten jotain muuta kotihommaa, jo ihan koiran takia. Se on ihan ok, jopa toivottavaa, että myös lapsilla on oma osansa/velvollisuutensa kotihommissa, toki kohtuudella.

 

[ei vaihtoehtoja]

Jätä se narsisti sika ja ota tilalle kunnon sohvaperuna joka ei pistä tikkua ristiin minkään asian eteen. Voimia!

 

["elli"]

Vanhin auttaa myös minua pikkusisarusten kanssa. Kotityöt ok tuon ikäiselle mut en tykkää Ku mies ilkeilee paljon vanhimmalle. Tänään viimeks huolestunut ulkopuolinen kävi kylässä kertomassa et tiedänkö miten ilkeästi mies oli puhunut lapselle heidän kuullen. Pyysin heitä kertomaan miehelle suoraan mielipiteensä koska minua mies ei usko.

 

["vieras"]

[QUOTE="elli";26760901]Vanhin auttaa myös minua pikkusisarusten kanssa. Kotityöt ok tuon ikäiselle mut en tykkää Ku mies ilkeilee paljon vanhimmalle. Tänään viimeks huolestunut ulkopuolinen kävi kylässä kertomassa et tiedänkö miten ilkeästi mies oli puhunut lapselle heidän kuullen. Pyysin heitä kertomaan miehelle suoraan mielipiteensä koska minua mies ei usko.[/QUOTE]

Ilkeillyt miten? tokikaan ei saa ilkeillä toiselle.

Mutta se että lapsi jättää sovitut hommat tekemättä ja aikuinen sanoo että otan esim. kännykän pois jos ei hommat hoidu, ei ole ilkeilyä.

Jos mies on mulkku eikä kuuntele, niin ei siinä paljon voi kuin erota.

 

["elli"]

No oli jostain syystä sanonut lapselle taas ettei ota häntä mukaan perheen yhteiselle lomamatkalle jota lapsi on odottanut kovasti. Haukkunut ulkonäköä ja sanonut että saa jäädä yksin kotiin hoitamaan hänen koiria kun muut lähtee reissulle. Sanoin lapselle että minä en ilman häntä lähde eikä häntä jätetä yksin. kun hän tosissaan jo uskoo että häntä ei huolita mukaan kun mies on koko kesän sanonut niin. Mulla on jo niin paha mieli tuosta et haluaisin jäädä lasten kans kotiin. Mietin jos menis eri reissulle vain lasten kanssa ja antaisin miehen lähteä yksin loppuviikosta lomamatkalle. Mutta mulla ei ole varaa yksin viedä lapsia lomalle jota vanhin on odottanut kovasti.

 

["elli"]

ja sit ilkeilee niin et kun lapsella ei ollu patjaa sängyssä kuukausiin vaan on nukkunu sohvalla ja otin miehen kortin ja kävin hakemassa patjan. Niin lapsi tuli tosi iloiseksi siitä niin illalla mies oli sanonu et vie patjan koirilleen. Sit lapsi itki sängyssään ja Mä tulin nukuttamasta pieniä ja mulle selvis tämä. Kun mun pitäis koko ajan olla paikalla vahtimassa ettei mies ilkeile vanhimmalle.

 

[niimus]

Sinulla on hankala mies, mutta sen kanssa kai voi elää, mutta lapsen kiusaaminen on sellainen asia, mikä saisi ainakin minut dumppaamaan tuollaisen sadistin. Vaikka tuo olisi miehen mielestä jonkinlaista huumoria, niin sillä voi pilata lapsen itsetunnon ja luottamuksen ihmisiin kokonaan. Pidä vakava keskustelu, että jos tuo ei lopu, niin te lähdette. Ihan oikeasti, ei tuollaista pidä sietää!

 

[Anonyymi]

Nyt sanon sen mitä en koskaan ennen. JSSAP. Oikeesti, sen lapsen takia.

 

["vieras"]

Lues nyt ihan ajatuksella omat kirjoituksesi ja tee siitä tarvittavat päätelmät. Ajattele oman perheesi kohdalle vaikka naapurin perhe ja mitä sinusta siinä tilanteessa pitäisi tehdä.

 

["elli"]

eroaminen ei ole helppoa jos on yhteinen talo ja lapset. Keskustelu auttaa joksikin aikaa joskus. Parisuhde on sellainen kuin se on. Yhteisten lasten asioitten hoitoa, arkea, kämppäkaveruutta, satunnaista seksiä. Aina ei edes nukuta yhdessä. Nyt on pienet lapset parisuhde lienee parempi kun kasvavat isommaksi. Aika ennen lapsia oli myrskyisää. Siihen en halua palata. Rakkaudesta tällä hetkellä en tiedä mutta ehkä se löytyn uudestaan parin vuoden päästä. Sanovat että vaihtamalla ei parane? Ajattelen että liian helposti ei saisi luovuttaa. En ole kyl ihan varma missä se raja kulkee.

 

["Maija"]

...aivan kuin oma isäni. Teini-iässä ei enää riittänyt ilkeily vaan alkoi lisäksi väkivalta jos ei toteltu. 14-vuotiaana lakkasin hänelle puhumasta, 16-vuotiaana muutin kotoa enkä ole sen koommin jutellut. Muistan ala-asteelta saakka paljon juttuja mitä meille lapsille sanonut/tehnyt. Olisin ollut siskon kanssa niin onnellinen kun olisivat eronneet kun oltiin pieniä. :/

 

[hus sika metsään]

kahdeksanvuotiaalle tuon täytyy olla käsittämättömän suuri stressi. Ihan kuin asuisi koulukiusaajan kanssa, joka kuitenkin on oma? isä. Ja äiti yrittää jotain muttei kykene kuitenkaan puolustamaan lasta kunnolla.

Eron paikka, jos ei ukaasi auta. Miehen pitäisi katua aidosti miten kohtelee lasta, mutta riittääkö sekään. Ei tässä ole kysymys vain siitä, mitkä ovat aikuisen velvollisuudet yrittää pitää suhdetta koossa lasten hyväksi. Vaan nyt tilanne on päinvastainen: ei saa jäädä tuleen makaamaan, koska lapseen sattuu koko ajan paljon enemmän kuin äitiin. Joskus pitää erota lasten takia ja se nyt vain on niin.

 

["vieras"]

[QUOTE="elli";26760985]eroaminen ei ole helppoa jos on yhteinen talo ja lapset. Keskustelu auttaa joksikin aikaa joskus. Parisuhde on sellainen kuin se on. Yhteisten lasten asioitten hoitoa, arkea, kämppäkaveruutta, satunnaista seksiä. Aina ei edes nukuta yhdessä. Nyt on pienet lapset parisuhde lienee parempi kun kasvavat isommaksi. Aika ennen lapsia oli myrskyisää. Siihen en halua palata. Rakkaudesta tällä hetkellä en tiedä mutta ehkä se löytyn uudestaan parin vuoden päästä. Sanovat että vaihtamalla ei parane? Ajattelen että liian helposti ei saisi luovuttaa. En ole kyl ihan varma missä se raja kulkee.[/QUOTE]
No sehän on hienoa, että asetat tulevan "onnesi" lasten hyvinvoinnin edelle. Mitäs niillä väliä.

 

["elli"]

Kiitos hyvistä vastauksista. Mä olen kyllä yrittänyt saada miestä ymmärtämään käytöstään lasten silmin tai mun silmin mut ei hänellä ole empatiakykyä. Ja tuo sadistista puhuminen taitaa pitää jonkin verran paikkansa kun alkaa ajattelemaan asioita. Mies tykkää jos saa mut itkemään, monesti ollut keksittyjä väitteitä millä saa mun mielen pahoitettua. Nykyään en tahdo uskoa enää mitää mitä hän puhuu. Hän kääntää kuitenkin kaiken aina minun syykseni ja kaikki johtuu minusta kuulemma. Koko kesä on ollut täynnä riitoja että alan olla kypsä. Lapset sairastui illalla niin hän lähti taas muualle nukkumaan. Minäkin olen kipeä. Mutta jos hän on kipeä niin kaikkien pitäisi hoitaa häntä. On niin monta asiaa mitkä tökkii tässä suhteessa. Olen minä yrittänyt joskus lähteä mutta olen sit kuitenki luovuttanu ja jääny. Olin silloin raskaana ja ajattelin ettei minusta ole yksin silloin olemaan. Mies uhkaa tappaa itsensä jos lähden. Ei se eroaminen ole niin helppoa! Se on hankala prosessi. Se vaatii paljon sisua ja tahtoa varsinkin jos toinen on sellainen et tulee hankaloittamaan kaikkea. Pelkään et hän keksii esittää jotain väitteitä et lapset viedään minulta pois. Hän osaa niin sujuvasti valehdella.

 

["vieras"]

Viestiä alkuun lukiessani mietin, että täh. Miksi se on naisen oikeus päättää, millaiset kukkapenkit ym. Yhtälailla koti on miehenkin ja hänellä on sananvaltaa niihin ja asioihin pitää löytää kompromissi, missään kun ei ole määrätty, että asiat kuuluvat naisten määräysvaltaan. Miehen mukaan ap varmaan kävelee hänen päätöstensä yli.

Mutta tuo lapsen kiusaaminen on jo pahempi juttu ja siihen pitäisi puuttua. Jollei mies pikaisesti muuta käytöstään, niin kannattaa miettiä eroa. Itse olen yleisesti sitä mieltä, että väliin erotaan liian helposti, mutta ei tässä tapauksessa. Äitinä ap:n pitää ensisijaisesti suojella lapsiaan ja nyt lapsi kärsii kotona.

 

["vieras"]

Voin vaan kuvitella miten "ihanaa" on lasten elää tuossa perheessä. Et uskalla erota, joten jätät lapsesi tuollaisen miehen mielipuolisen vallankäytön alaiseksi.

Mieti vielä omaa lausettasi: ei se eroaminen ole niin helppoa! Helpompaako on altistaa lapsesi tuollaiselle hirviölle? Mm. lomamatkat kuuluu kaikille perheenjäsenille, ja on sairasta uhata jättää lapsi niiltä pois.

 

["akka"]

Onko miehesi vanhimman lapsen isä?

 

["Vieras"]

Vaikea tilanne.

Lapsista sinun pitää kumminkin huolehtia vaikka omat tunteet olisivatkin vähän jäähyllä. Rahasta sen verran, että tärkeimmät asiat ensin. Kun lapsilisä tulee, ostat lapsille sen mitä tarvitsevat ja vasta sitten loppuraha yhteiseen ptin .

 

["elli"]

Joo mies väittää että hän ei saa päättää mistään. Kun yritän pitää omista toiveistani kiinni. Koska talo on puoliksi minunkin, olen yli puolet maksanut talosta. Haluan myös päättää asioista. Olen istuttanut kukkia etupihalle ja mies ilmoitti viikko sitten että kaivinkone tulee ja kaivaa ne penkit pois ja hän tekee uudet hienommat kukkapenkit. Siis ilmoitti. Asiasta ei keskusteltu etukäteen. tässä me heräillään lasten kanssa tai makoillaan sängyllä kipeinä ja pienet kysyy onko isi jättäny meidät, miksi isi ei ole kotona. mies on taas painellut muualle nukkumaan. Huoh.

 

["huhhuh"]

Miehesi kuulostaa narsistilta. Onko hän aina ollut tuollainen?
Uskon, että teilläkin on hyvät hetkenne, mutta sinun ap on aika laittaa asiat vaakakuppiin ja miettiä; kumpaa on enemmän; hyviä vai huonoja hetkiä. Mikäli huonoja on enemmän, kannattaisi lähteä. Elämä yksin lasten kanssa voi kuulostaa pelottavalta ja vaikealta. Sitä se saattaa ollakin, mutta vasramsti vapaampaa ja ONNELLISEMPAA.

Elämä on liian lyhyt kitumiseen miehen kanssa, joka käyttäytyy noin lapsianne ja sinua kohtaan. Tuollaisista tilanteista ei ole pitkä matka siihen, kunnes miehelläsi jonain iltana napsahtaa kun spagetti on keitetty väärin ja sitten lentääkin lautanen sinua kohti ja lopputuloksen sinä istut lääkärin odotushuoneessa ja valehtelet, että kävelit ovea päin...

Eroaminen ei ole helppoa, mutta se voi olla kaikkien kannalta parasta. Sillä jos tuollainen meno jatkuu pitkään, se aiheuttaa lapsille aivan varmasti traumoja ja tunnevammoja. Ja niistä paraneminen ei voi alkaa, mikäli miehesi pysyy lasten elämässä.

Voimia ja tsemppiä. Usko, että elämä kantaa kyllä vaikka välillä olo olisikin pelokas ja hutera!

 

["elli"]

lapsilisä ynnä muut tuloni menee laskuihin. Ne kaikki on mun huolehdittavana. Yritän saada mieheltä palkasta kuukausittain edes jotain pyydettyä laskuihin myös. ja ruokakauppaan hän antaa rahaa. Siksi mun on ollut vaikea saada ostettua patjaa lapselle kun raha ei riitä edes laskuihin.nytkin on paljon rästissä.

 

["Vieras"]

En tarkoita sitä että kaiken pitää olla uuttaja viimeisen päälle hienoa, mutta harvoin on laskua joka olisi tärkeämpi kuin lapsen joku pieni asia. Esimerkiksi patjan saa jyskistä alle 40€. Jos lapsesi tarvitsee nyt lenkkareita tai kumasaappaita tai koulureppua, osta ne huomenna.

Tärkeä asiat ensin!

 

["elli"]

voi hänellä olla narsistisia piirteitä mut eikö se ole sellainen muoti-ilmiö nykyään haukkua miehiä sellaisiksi...mies ei ole mua kohtaan väkivaltainen. Kyllä se olen minä ennemmin jolla napsahtaa ja lentää ennemmin se lautanen. Yksi yö se tuli todistettua ja olen katunut kovasti ja pyytänyt anteeksi mieheltä. Mies tuli yöllä kolmelta huutamaan kamariin kun nukuin pienten kans siellä ja herätti pienet itkemään Ku säikähtivät. Hän selitti jotain keksittyjä juttuja tai siis huusi niitä kovaan ääneen ja suuttui kun en uskonut. Lähdin kamarista kolmesti pois kuuntelemaan hänen juttujaan jotta pienet sais olla rauhassa. Hän tuli joka kerta kamariin perään Ku tuumasin että palataan asiaan huomenna päivänvalossa, yritin palata nukkumaan. Hän huusi taan lisää ja sytytteli valot ja pienet itki. Sain hänet pois kamarista ja hän vaan huusi niitä kuvitelmiaan. Mun meni hermot, huusin takaisin ole hiljaa jo ja tehostin huitaisulla. En tarkoittanut lyödä ja kaduin heti kamalasti ja pyysin anteeksi. Pyysin anteeksi vielä päivälläkin, Kerroin ettei ollut tarkoitus. Mies ei piitannu mitään koko asiasta vaan jatkoi huutamistaan. Eikö silloin minussakin ole pahasti jotain vialla kun osannut säilyttää malttiani...toisia ei saisi lyödä missään tilanteessa. Mulla oli vaan niin toivoton olo koko tilanteessa kun mies vielä kiusas pienten unirauhaa tolleen. Mutta mäkin olin sitte paha ihminen Ku menin tekeen noin

 

["Vieras"]

Ihan oikeastiko syytät itseäsi siitä kun yöllä hermostuit?