Ois kiva jos joku tulis käymään. Kaikki miun ihmiset asuu kuitenkin niin kaukana ettei ihan äkkiseltään kukaan hurauta kahville.
Hormooneilta en saa unta, vaikka tekis varmasti ihan nannaa nukkua päikkärit.
Vauvan masua koskee, ja tuntuu etten osaa tehdä tarpeeksi, vaikka nytkin nukkuu tyytyväisenä. Välillä hiljaa itsekseni käväisee mielessäni tämä kuuluisa "huono äiti" - fiilis.
Mitä nyt tulikaan syötyä, enkö lohduta tarpeeksi, tai eikö se olekkaan tyytyväinen meillä.
Sit tää kämppä on katastrofi.
Nälättää. Ja jano on niin hirveä että tekis mieli tuikata tippa käteen. Vaikka juon koko ajan, tuntuu etten saa tarpeeksi nestettä (imetys! )
Paska jumissa. Sekä miulla että vauvalla. Tai vauvalla oli. Pitänee varmaan tuikata kuumemittari omaankin pärsiiseen.