Välinpitämätön miesystävä

[desperatemum]

Joo elikkäs oon 33v äiti ja lapsia on edellisestä suhteesta 4vuotias ja 6vuotias. Nyt oon 1,5vuotta seurustellut itseäni hieman vanhemman miehen kanssa. Ongelmaksi on koitunut se, että hän ei pidä lainkaan lapsista, ei siis minunkaan. Kun aloimme tapailla ja seurustella, oli mies koko ajan tietoinen lapsistani, ja minä olin tietoinen ettei hän halua lapsia ja omakin lapsiluku on jo täynnä.

No mies on muuten ihana mua kohtaan, vie ulos syömään, kehuu, seksielämä luistaa, ja nyt ollaan puhuttu yhteenmuutosta. Olen suhtautunut asiaan epäilevästi, sillä mies ei ole puhunut koko seurusteluaikanani lapsilleni yhtään mitään, ei ole varmaan edes katsekontaktia heihin ottanut. Jos lapset ovat hänelle jotain yritääneet kertoa, mies ynähtää jotain ja alkaa tekemään jotain muuta, kuten soittamaan puhelimella ystävilleen jne...

No eivät lapseni kovasti miehestä pidä, kun heidän mielestään hän on pelottava. Mies on sanonut, että ei kai hänen nyt tarvitse lapsien kanssa olla, eiväthän he hänen ole, jos olen hänelle asiasta puhunut. En vaadikkaan hänestä lapsilleni leikkittäjää tai hoitajaa, haluaisin vaan että hänellä olisi normaali kontakti heihin eikä noin välinpitämätön ja kylmä. Jos meinataan saman katon alla joskus asua...

 

["vieras"]

Toivottavasti ei lasten tarvitse katsella tuollaista miestä kotonaan. Ikinä.

 

["Alissa"]

[QUOTE="vieras";24041390]Toivottavasti ei lasten tarvitse katsella tuollaista miestä kotonaan. Ikinä.[/QUOTE]

Peesi!

Lapset kyllä menevät ap:n seksielämän edelle.

 

["Milla Magia"]

Mä en ois voinu kuvitella ottavani tollasta miestä, oisin ennemmin jatkanu ihan yksikseen, tai siis lapsen kanssa.

 

[pier]

Vaikka kuinka ihana mies onkin niin kertomasi perusteella hän ei ole sinulle se oikea. Eikös vaan olekin niin että lapset on sulle tärkeintä? Jos näin on niin et voi tuoda tuollaista mieshahmoa heidän elämään

 

["vieras"]

Musta yhteenmuutto ei ole kovin järkevä ajatus, jos miehelle lapset ovat ilmaa. Ei niitä lapsia tarvi rakastaa, mutta pitää niitä ihmisinä kohdella. Jos kotona asuu mies, joka kohtelee lapsia kuin ilmaa, tulee siitä lapsille vähän olo, ettei heillä oikeasti ole väliä. Jos et halua erota, niin jatkakaa seurustelua omissa talouksissa asuen, yhteenmuuttoa voitte ajatella, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa tai jos käytös muuttuu.

 

["Lisko"]

[QUOTE="vieras";24041437]Musta yhteenmuutto ei ole kovin järkevä ajatus, jos miehelle lapset ovat ilmaa. Ei niitä lapsia tarvi rakastaa, mutta pitää niitä ihmisinä kohdella. Jos kotona asuu mies, joka kohtelee lapsia kuin ilmaa, tulee siitä lapsille vähän olo, ettei heillä oikeasti ole väliä. Jos et halua erota, niin jatkakaa seurustelua omissa talouksissa asuen, yhteenmuuttoa voitte ajatella, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa tai jos käytös muuttuu.[/QUOTE]

Täsmälleen näin. Ei tulisi mieleenkään edes harkita, että lapseni joutuisivat asumaan samassa kodissa tuollaisen miehen kanssa.

 

[bud]

Lapsiparat! millainen äiti edes seurustelee tollasen kuvottavan tunnevammaisen äijänretaleen kanssa!!!! Seksiä saa muualtakin.

 

["vieras"]

Ennenkun edes harkitsisin yhteenmuuttamista kenenkään kanssa niin lasten hyväksyntä olisi tärkeintä! siis molemmin puolin! en etsi lapsilleni isää, mutta uuden miehen pitäisi ehdottomasti tulla toimeen lasten kanssa koska väistämättä hän joutuisi heitä huomioimaan kun samassa taloudessa asuttaisi. Ei kuulosta siltä että tuosta mitään tulee jos lapset pelkäävät miestä? aikamoisen muutoksen saisi ukko saada itsessään aikaan etä tuo onnistuisi!

 

[hmmmmh]

Itellä oli joskus samanlainen tapaus. Erottiin sen miehen kanssa sitten, vaikka kaikki muut suhteessa toimikin, sillä lapset ovat tärkeimpiä enkä voinut ottaa semmosta miestä heidän elämäänsä. Ja sillo ei tullut kysymykseen jatkaa suhdetta entisellään, oli sen verran edetty et oli pakko tehdä siirtoo suuntaan tai toiseen...Ja ero sitten tuli, kun tajusin lopullisesti että mies ei muutu, ainakaan aidosti. No menihän siinä parisen vuotta ennen kun aloin taas edes ajatella uuden miehen etsimistä ja uutta suhdetta, otti se ero sen verta koville vaikka tiesin tasan tarkkaan oikein tekeväni LASTENI ja myös itseni takia.

Suosittelen sua ottamaan jonkin sortin aikalisän, mietit asiaa joka kantilta ja puhut miehen kanssa kunnolla aiheesta. Jos ei muutu, ja et tuollaisenaan suhdetta halua jatkaa, niin se on ero sitten, vaikka kuinka kipeätä se tekisikin... Ja kaikesta päätellen haluat että suhde joskus eteneee niin, että asutte saman katon alla, nyt sun täytyy siis vain ottaa selvää, onko miehessä potentiaalia muuttua toivomaasi suuntaan, aidosti.

Voimia sulle!!

 

[kukin tyylillään]

Miehen käytöksen lapsiasi kohtaan on muututtava tooooodella paljon tai suhteella ei ole mitään tulevaisuutta. Mieti lapsiasi, äiti tuo pelottavan murahtelevan ukon kotiin asumaan!

 

["sipsu"]

Onneksi ette vielä asu yhdessä, voit vaikuttaa valinnallasi merkittävästi lasten minäkuvan ja itsetunnon kehitykseen.
Saman katon alla asuvien tulisi kaikkien lähtökohtaisesti rakastaa toisiaan.

 

[Huom harmaana]

Minä en aidosti edes kykene ymmärtämään, miten ap on voinut seurustella 1,5 vuotta ihmisen kanssa jolle hänen lapsensa ovat kuin ilmaa. Ja vielä miettii yhteen muuttamista. Kyllä se menee niin että kun on lapsia, heidän etunsa ja tarpeensa menevät omien tarpeiden edelle.
Et voi tosissasi ap edes miettiä yhteen muuttamista tuollaisen miehen kanssa.

 

["Äiti"]

Jos mies ei halua isäpuoleksi lapsillesi, sinulla on kaksi vaihtoehtoa.

1. Jätä se.
2. Lapsien isästä tulee lähivanhempi ja sinusta etävanhempi.

 

["kaak"]

mä en ainaskaan muuttais yhteen tommosen äijän kanssa

 

["mama"]

Ihana ja lapsiperheeseen sopiva mies ei ole tuollainen! Ajattele miten ahdistavaa lasten on jakaa kotinsa miehen kanssa jota he pelkäävät!! Et kai oikeasti voi välittää tuollaisesta miehestä? Takuulla ehdit löytämään itsellesi sopivamman!

 

["Vieras"]

Kuulostaa ikävältä ukolta, en hyväksyisi moista vaikkei minulla ole lapsia eikä tule...

 

["vieras"]

Oikeasti harkitset tuon kanssa yhteenmuuttamista? Olisiko syytä ajatella lapsia ennen itseään?
Mä suuresti ihmettelen mikä helvetti vaivaa naisia jotka tavalla tai toisella toimivat omien lastensa etujen vastaisesti? Kyllä sitä munaa muutenkin saa, ei niitä lasten oloja tarvitse kurjistaa niiden omassa kodissa!