välillä tuntuu että nuoruus menee hukkaan

[nuoriäippä21]

Olin 19 vee kun tulin vahingossa raskaaksi.20 kun lapsi syntyi. Rakastan poikaani yli kaiken, mutta välillä olen niin katkeran kateellinen lapsettomille ystävilleni. He hehkuttavat hienoja juhliian ja kuinka hauskaa on lähteä extempore. Itse istun kaiket päivät lapsen kanssa kotona ja katselen sohvalla kuorsaavaa ukkoani.. Rakkaus on tainnut haihtua ja olen niin täynnä tätä kotiäitinä olemista! Kauhea kun välillä vaan tekis mieli lähteä ja vetää pää täyteen. rakastan äitinä olemista, mutta haluaisin välillä olla "nuori" elää hetken vain itselleni enkä kokea hirveää omatunnon tuskaa jos olen ystävieni kanssa ulkona.itsekästä,tiedän. Mutta en halua havahtua jossain vaiheessa elämää aiihen tunteeseen että en elänyt tarpeeksi. Olis kuva joskua pitää hauskaa, kokea hellyyttä ja rakkautta. Kotoa kun sitä ei saa..

 

["vieras"]

Mikset voisi välillä mennäkin ystäviesi kanssa?

 

[astrolabe]

Parisuhde vaatii duunia joka iässä ja kummaltakin osapuolelta. Luulisi, että isä voi olla lapsen kanssa, jotta voit joskus mennä kamujes kanssa.

 

[....]

Kyllä minä tunnen paljonkin nuoria äitejä jotka joskus käyvät viihteellä kavereidensa kaa. Miksi sinä et voisi?

 

["aloittaja"]

Miksi mutta mieheni osaa joka kerta sen jälkeen puhua minulle niin huonon omatunnon ulos lähtemisestä ettei enää viitsi...

 

[astrolabe]

[QUOTE="aloittaja";28716291]Miksi mutta mieheni osaa joka kerta sen jälkeen puhua minulle niin huonon omatunnon ulos lähtemisestä ettei enää viitsi...[/QUOTE]

Epävarma, mustis, ei pärjää lapsen kanssa, kade koska ei kavereita joiden kaa ite mennä?

 

["vieras"]

Olisi varmaan keskustelun paikka sulle ja miehellesi. Ei elämän tarvitse olla kotona nysväämistä lapsen saamisen jälkeen, kun teitä on kuitenkin kaksi aikuista ja voitte päästää toisianne menemään. Mikä miestäsi sun menemisessä haittaa, miksi se ei halua että käyt ulkona? Saako mies itse käydä?

 

["hmmm"]

Mutta ethän sinä voi loppuelämäksesi kotiin jäädä? Lapsi isovanhemmille jos mies ei osaa.

Jos kuorsaava epävarma mies ärsyttää niin pitää laittaa plussat ja miinukset paperille ja miettiä olisko keskustelusta apua vai tarvitaanko radikaalimpia ratkaisuja.

 

["aloittaja"]

Mutta harvemmin se mihkään lähtee,ihmetyttää sekin koska ennen lasta oli joka vk.loppu menossa. Itse kun kysyn onko ok jos lähden niiin sanoo joo. Mutta heti aamulla alkaa saarnaus kuinka olin liian myöhään(klo1-2 tulen kotia) ja miksi laitoin liian vähän viestejä.. Äksyilee ja mököttää sitten koko päivän. Ja tosiaa kerran kahessa kuukaudessa ehkä olen ulkona käynyt, ja silloinkin lähden vasta kun olen pojan laittanut nukkumaan. Pläääh

 

[yuh]

Meillä on useampi lapsi, ja olen huomattavasti vanhempi äiti kuin sinä. Toisinaan lasten mentyä nukkumaan, korkkaamme miehen kanssa pullon vinkkua, ja herkuttelemme yhdessä. Ei tarvitse lähteä minnekään. Vaikka olenkin sinua vanhempi, niin teen silti extempore lähtöjäkin ystävien kanssa aina joskus. Etkös sinäkin voisi tehdä aloitteen ihanasta illanvuetosta miehesi kanssa, niin hän ei ehkä niin pelkäisi, että olet lähdössä hakemaan muuta seuraa kaupungilta...

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28716353]Mutta harvemmin se mihkään lähtee,ihmetyttää sekin koska ennen lasta oli joka vk.loppu menossa. Itse kun kysyn onko ok jos lähden niiin sanoo joo. Mutta heti aamulla alkaa saarnaus kuinka olin liian myöhään(klo1-2 tulen kotia) ja miksi laitoin liian vähän viestejä.. Äksyilee ja mököttää sitten koko päivän. Ja tosiaa kerran kahessa kuukaudessa ehkä olen ulkona käynyt, ja silloinkin lähden vasta kun olen pojan laittanut nukkumaan. Pläääh[/QUOTE]

Ole iloinen, että sulla on ihan järkevä mies.

 

["aloittaja"]

Mutta tuntuu eträ tämä parisuhde on kuollut. Hellyyttä tai hyvää sanaa takaisin en saa vaikka kuinka hänelle yritän itse niitä antaa. Paremmpaa isää en lapselleni voisi toivoa mutta taitaa olla tämä meidän rakkaustarina loppu. . Tai sitten olen vielä niin kakara itsekkin että en osaa edws järkevästi miettiä..

 

[ppp]

Yhteistä iltaa kotona yrittänyt ehdottaa ja järjestinkin sellaisen mutta mies istui vain yksin tietokoneella järkkäämieni juomien ja ruokien kanssa.oli oikein antoisaa

 

["susu"]

viette pojan mummolle tms.ja otatte vähän yhteistä aikaa.

 

["susu"]

Yhteistä iltaa kotona yrittänyt ehdottaa ja järjestinkin sellaisen mutta mies istui vain yksin tietokoneella järkkäämieni juomien ja ruokien kanssa.oli oikein antoisaa

lähdette ulos syömään,leffaan,bielttämmään,ihan mitä vaan,ette jää kotiin!

 

[yksinäinen mutta ei yksin]

Mulla kans välillä tuntuu että ei oo muuta elämää. Mun luona kotona ei käy edes ketään kaveria. Olen kylläkin mielelläni kotona mieheni ja lastemme kanssa ja joskus päivällä käyn siskoni kans jossain ja saisin kyllä lähteä mutta ei oo ketään kenen kanssa menis. Joskus tulee kotona yksinäinen olo kun ei kukaan soita ja halua tulla käymää. Aina pitäis olla minä joka menee muiden luo.. mutta onneks mulla, ja toivottavasti sullaki hyvä mies ja ihanat lapset että viihdyn kyllä kotonaki..

 

[Yh-isä]

Tunnen kaksi äitiä, jotka olivat suunnilleen ikäisiäsi ja jotka tunsivat aivan samoin. Loppujen lopuksi kumpikin jätti lapsensa ja miehensä, eli perheensä, ja alkoi elää sitä "menetettyä" nuoruuttaan itsekseen. Toinen 22-vuotiaana, toinen lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Molemmille tuli jonkinlainen inho äitiyttä kohtaan... joten aina kun tuollaista ap:n tapaista kuulee, tulee heti mieleen, että ei kai tuostakin tule samanlaista...

 

[yksinhuoltaja M]

itsellä monesti samanlainen fiilis vaikkakin olen sua jonkun verran vanhempi ja lapseni ovat jo "isoja" koululaisia. mutta silti monesti huomaan miettiväni että hitto mulla ei ole ollut nuoruutta

aloin olemaan lasten kanssa silloin ku olin 19v ja nuorempi lapsista oli silloin 3kk ja niiden ehdoilla olen elämääni rakentanut mutta siltikin vieläkin monesti huomaan ajattelevan et minkäslaista elämä voisi olla jne jne

päivääkään en vaihtaisi mutta silti tuntuu ihmis-mieli olevan ihmeellinen ja hieman outo.