V
vierailija
Vieras
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804162200880458_u0.shtml
Miksi kyseessä on valeuutinen? Koska sen tarkoituksena on vaikuttaa mielipiteeseen painottamalla epäolennaisia faktoja. Miten tämä tehdään? Ilmeisin keino on uutisoida rikosepäilyistä tuomioiden sijaan. Rikosepäily ei tarkoita, että rikosta olisi tapahtunut ja rikosepäilyjä on helppo tehtailla ilmoittamalla olemattomia tai mitättömiä rikoksia, joita sitten tutkitaan syytä epäillä -perusteella. Tässä tapauksessa asia vielä korostuu merkittävästi koska "muita nimikkeitä olivat mm. lievä pahoinpitely, kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä törkeä pahoinpitelyn yritys". Eli sananvapausrikos on tilastollista väkivaltaa. Lähtökohtaisesti perverssi ajatus. Varsinkin kun näistä rikoksista vain murto-osa on johtanut tuomioon eli oikeus on todennut rikoksen tapahtuneen.
Vuonna 2017 rasististen skinheadien tekemiksi epäiltyjä väkivaltarikoksia tunnistettiin hieman toistakymmentä.
Eli vaikka oletetaan, että ihan jokainen skinheadin tekemä pahoinpitely on rasistinen viharikos ja perustuu poliittisen agendan ajamiseen eikä esimerkiksi siihen, että se skini on syrjäytynyt ja väkivaltainen mulkku, päästään oikeissa väkivaltarikoksissa vain runsaaseen kymmeneen prosenttiin kaikista. Ja tosiaan kyse on vieläkin epäilyistä, joista osa on kenties rauennut perättöminä tai paljastunut itsepuolustukseksi.
No miksi sitten uutisoidaan, että 100 rikosta ja yli puolet on äärioikeiston tekemää? Koska näin uutisoimalla saadaan uhkakuvaa paisuteltua, vetävämpi otsikko ja ennen kaikkea se tukee valtamedian omaa poliittista agendaa, joka on luonnollisesti äärioikeistolaisuuden vastainen. Kyseessä ei välttämättä ole suora ja harkittu poliittinen valeuutinen, mutta valeuutinen se on yhtä kaikki ja sen lukeminen oikein vaatii valveutunutta ja medialukutaitoista lukijaa. Ja juuri tähän valeuutisten teho perustuu: moni kuluttaja ei jaksa ajatella tekstin sisältöä lainkaan, vaan ottaa annettuna sen mitä julkisessa sanassa sattuu milloinkin lukemaan.
Viime vuonna poliisin tietojärjestelmistä tunnistettiin noin 100 rikosta, joiden motiivin epäiltiin liittyvän väkivaltaiseen ekstremismiin. Rikosepäilyistä yli puolet liittyi äärioikeistoon.
Sisäministeriön tuore väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus vuodelta 2017 paljastaa, että poliisin tietoon tulleista rikosepäilystä, joihin epäiltiin liittyvän ekstremistinen motiivi, yli puolet liittyi väkivaltaiseen äärioikeistoon.
Vuonna 2017 poliisin tietojärjestelmistä tunnistettiin noin 100 rikosta, joiden motiivin epäiltiin liittyvän väkivaltaiseen ekstremismiin.
Rikosepäilyistä yli puolet liittyi äärioikeistoon, noin kolmasosa uskonnolla perusteltuun ekstremismiin ja loput äärivasemmistolaiseen radikaaliliikehdintään.
Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, se oikeutetaan tai siihen kannustetaan perustellen tekoa aatemaailmalla.
Äärioikeiston tekemiksi epäillyissä rikoksissa tyypillisin rikosnimike oli pahoinpitely. Muita nimikkeitä olivat mm. lievä pahoinpitely, kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä törkeä pahoinpitelyn yritys.
Kaksi kolmasosaa äärioikeiston tekemiksi epäillyistä rikoksista ilmeni Helsingissä. Loput rikosepäilyt jakautuivat useisiin kaupunkeihin eri puolilla Suomea.
Sisäministeriön selvityksen mukaan suomalainen äärioikeistolainen liikehdintä on tyypillisimmillään rasististen skinheadryhmien toimintaa, ja siihen kytkeytyvä väkivaltaiseen ekstremismiin liittyvä toiminta on valtaosaltaan spontaania katuväkivaltaa.
Vuonna 2017 rasististen skinheadien tekemiksi epäiltyjä väkivaltarikoksia tunnistettiin hieman toistakymmentä.
Suomessa näkyvin äärioikeistolainen toimija on kansallissosialistinen Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL), jonka nimi oli aiemmin Suomen Vastarintaliike.
Maaliskuussa 2017 Poliisihallitus nosti kanteen järjestön lakkauttamiseksi.
Suojelupoliisin arvion mukaan liikkeellä oli viime vuonna Suomessa noin 80-85 jäsentä.
Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi marraskuussa 2017 Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Suomen osaston alaosastoineen ja -yhdistyksineen lakkautettavaksi, mutta päätös ei ole vielä lainvoimainen.
Oikeus perusteli päätöstä sillä, että Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen räikeästi hyvän tavan ja lain vastainen toiminta on monipuolista ja keskeinen osa sen toimintaa.
Miksi kyseessä on valeuutinen? Koska sen tarkoituksena on vaikuttaa mielipiteeseen painottamalla epäolennaisia faktoja. Miten tämä tehdään? Ilmeisin keino on uutisoida rikosepäilyistä tuomioiden sijaan. Rikosepäily ei tarkoita, että rikosta olisi tapahtunut ja rikosepäilyjä on helppo tehtailla ilmoittamalla olemattomia tai mitättömiä rikoksia, joita sitten tutkitaan syytä epäillä -perusteella. Tässä tapauksessa asia vielä korostuu merkittävästi koska "muita nimikkeitä olivat mm. lievä pahoinpitely, kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä törkeä pahoinpitelyn yritys". Eli sananvapausrikos on tilastollista väkivaltaa. Lähtökohtaisesti perverssi ajatus. Varsinkin kun näistä rikoksista vain murto-osa on johtanut tuomioon eli oikeus on todennut rikoksen tapahtuneen.
Vuonna 2017 rasististen skinheadien tekemiksi epäiltyjä väkivaltarikoksia tunnistettiin hieman toistakymmentä.
Eli vaikka oletetaan, että ihan jokainen skinheadin tekemä pahoinpitely on rasistinen viharikos ja perustuu poliittisen agendan ajamiseen eikä esimerkiksi siihen, että se skini on syrjäytynyt ja väkivaltainen mulkku, päästään oikeissa väkivaltarikoksissa vain runsaaseen kymmeneen prosenttiin kaikista. Ja tosiaan kyse on vieläkin epäilyistä, joista osa on kenties rauennut perättöminä tai paljastunut itsepuolustukseksi.
No miksi sitten uutisoidaan, että 100 rikosta ja yli puolet on äärioikeiston tekemää? Koska näin uutisoimalla saadaan uhkakuvaa paisuteltua, vetävämpi otsikko ja ennen kaikkea se tukee valtamedian omaa poliittista agendaa, joka on luonnollisesti äärioikeistolaisuuden vastainen. Kyseessä ei välttämättä ole suora ja harkittu poliittinen valeuutinen, mutta valeuutinen se on yhtä kaikki ja sen lukeminen oikein vaatii valveutunutta ja medialukutaitoista lukijaa. Ja juuri tähän valeuutisten teho perustuu: moni kuluttaja ei jaksa ajatella tekstin sisältöä lainkaan, vaan ottaa annettuna sen mitä julkisessa sanassa sattuu milloinkin lukemaan.