M
muit
Vieras
Olen 28v, naimisissa ja meillä on 1 lapsi 2v 1kk. Miehellä on vakituinen työpaikka, minulla on vielä 2 vuotta opiskeluja jäljellä. Mä haluan toisen lapsen nyt, vauvakuume on kova. Mies on sitä mieltä, että mun olisi hyvä valmistua ensin.
Siis toki ymmärrän mitä mies tarkoittaa, järkeväähän se olisi. Eikä mies ole kertaakaan asiasta valittanut, mutta hän on käytännössä elättänyt meidät jo viimeiset 4 vuotta ja tulee ainakin seuraavatkin 2 vuotta sitä tekemään. Kyllähän se olisi kaikin puolin mukavaa, että rahasta ei olisi niin tiukkaa ja että minäkin osallistuisin perheemme elättämiseen. (Opiskelin 2 vuotta ennen raskautta, sain pelkkää opintotukea, sitten olin lapsen kanssa kotona 2 vuotta, pelkillä tuilla ja nyt alkoi taas opiskelut ja saan ainoastaan opintotukea).
Jotenkin vaan tuntuu, että halusin lapsille pienen ikäeron ja 4 vuotta tuntuu suurelta. Sanokaa että se ei ole!
Samoin musta tuntuu, että olen sitten jo aivan liian vanha 30v. Sanokaa että en ole!
Tuntuu välillä, että meidän välit kiristyy tämän takia ihan turhaan kun tiedän että miehen ehdotus on järkevin mutta silti kaipaan... :/
Siis toki ymmärrän mitä mies tarkoittaa, järkeväähän se olisi. Eikä mies ole kertaakaan asiasta valittanut, mutta hän on käytännössä elättänyt meidät jo viimeiset 4 vuotta ja tulee ainakin seuraavatkin 2 vuotta sitä tekemään. Kyllähän se olisi kaikin puolin mukavaa, että rahasta ei olisi niin tiukkaa ja että minäkin osallistuisin perheemme elättämiseen. (Opiskelin 2 vuotta ennen raskautta, sain pelkkää opintotukea, sitten olin lapsen kanssa kotona 2 vuotta, pelkillä tuilla ja nyt alkoi taas opiskelut ja saan ainoastaan opintotukea).
Jotenkin vaan tuntuu, että halusin lapsille pienen ikäeron ja 4 vuotta tuntuu suurelta. Sanokaa että se ei ole!