vakituinen työ ja lapset

Kuinka monella on ollu vakituinen työpaikka, kun päätitte, että lapsia saa tulla? Mitä mieltä ootte tästä, että ensin kunnon työpaikka, talo jne. ja sitten vasta lapsia?
Itellä oli esikkoa odottaessa työ, joka loppui yllättäen työnantajan kuolemaan ja nyt ei ole vakituista työtä, kun toista odottelen, mut ihan ok pätkätyö on, joka päättyy sopivasti, kun jään äippälomalla. Törmäsin tänään mielipiteeseen, että rohkeeta on tehdä lapsia ilman vakkarityöpaikkaa... mitä mieltä ootte?

 

Mä olin määräaikaisella sopimuksella vielä siinä vaiheessa, kun tulin raskaaksi. Mut kuitenkin vakinaistettiin silloin kun olin ehkä n. 3. tai 4. kuulla. En kertonut työnantajalle, koska olen ihan varma että jos raskaudestani olisi tiedetty, en olisi vakipaikkaa saanut. Okei, raskaus ei ole syy irtisanomiseen tai muuhunkaan, mutta kuitenkin... työnantajani tuntien...

 

Itse irtisanoiduin vakkarityöstäni pari kuukautta ennen esikoisen syntymää, koska muutettiin miehen kotikaupunkiin ja työmatkani olis venynyt 100 km pituiseksi. Ajattelin etten halua kuitenkaan heti äippälomankaan jälkeen palata työelämään varsinkaan niin pitkillä työmatkoilla joten ratkaisu oli hyvä. Samoihin aikoihin ostettiin asunto.

Esikoinen on nyt 2-vuotias ja olen häntä edelleen kotona hoitanut, toinen syntyy huhtikuussa. Tarkoitus olisi alkaa töitä haeskelemaan sitten kunhan tämä toinen tulossa oleva pikkuinen hiukan isompi, ehkä jo jokin aika äitiysloman jälkeen.

Monet olleet myös sitä mieltä että rohkea paikka ilman vakkarityötä tehdä lapsia, mutta hienosti on pärjätty vaikka asuntolainat ja molemmilla pari pikkulainaakin. Asenteesta paljon kiinni!

Nyt asutaan kaksiossa ja on tarkoitus että kun lapset hiukan kasvaa ja tilanpuute alkaa enempi vaikuttamaan niin katsotaan sitten isompaa asuntoa - tällöin olisi minun jo tarkoitus olla töissä myös.

Eli paljon on kiinni ihan omista elämäntavoista ja asenteista, toiset tarvitsevat huomattavasti 'vakaamman' pohjan taloudellisesti kun taas minä uskon että kaikki järjestyy.

:flower:

 

Mulla on vakituinen työpaikka, mut ei me sen perusteella perheenlisäyksestä päätetty.. Oltais varmaan joka tapauksessa yritetty. Mieheni on raksa-alalla ja hänen työt ovat vähän kausiluontoisia, välillä liikaa töitä ja välillä lomautettuna.

Itse en oo koskaan aatellut, ett ensin työ, talo ja lainat pois vaan sitten kun siltä tuntuu. Meiltä puuttuu se talo ja minä oikeestaan opiskelenkin vielä En kyllä tiedä jätänkö työpaikkaani vai yritänkö sinnitellä työn ohessa kuten nytkin. Vähän hidasta se näin on.

 

Mulla on vakkarityö.Ei siihen lasten hankkimiseen työpaikka vaikuttanu.Oltiin just ostettu asunto ja tuntu et on lapsien aika. Nyt ku jäin toisen lapsen jälkeen hoitovapaalle ja mies tällä hetkellä työttömänä, tuntuu et rahallisesti meillä menis paremmin jos olisin itekin liitonrahalla. Moni tuttu on ollu pätkätöis, saanu lapsia, nyt liitonrahalla ja pärjää paremmin kuin minä vakityön omaava...

 

sain esikoisesta opiskelut jus loppuun kun menin sairaalaan. tokasta en ollut töissä ja kolmannesta olin ollut vajaan vuoden.nyt en taaskaan ole ollut töissä kun menis palkka hoitomaksuihin ja toisen auton ostoon ja ylläpitoon. onhan tämä oravanpyörää kun tehdä aina uus mukula kun kuopus täyttää 3v. meillä toimii nyt tämä mutta katotaan nyt missä tökkii seinä vastaan. oma toiveeni on olla pitkään kotiäiti.välillä syödään puuroa enemmän ja välillä päästään hampparillekkin,mutta kaikki teen itse leivästä lähtien tai sitte käyn hakemassa päiväysvanhoja pakkaseen kassillisen....

 

\

sain esikoisesta opiskelut jus loppuun kun menin sairaalaan. tokasta en ollut töissä ja kolmannesta olin ollut vajaan vuoden.nyt en taaskaan ole ollut töissä kun menis palkka hoitomaksuihin ja toisen auton ostoon ja ylläpitoon. onhan tämä oravanpyörää kun tehdä aina uus mukula kun kuopus täyttää 3v. meillä toimii nyt tämä mutta katotaan nyt missä tökkii seinä vastaan. oma toiveeni on olla pitkään kotiäiti.välillä syödään puuroa enemmän ja välillä päästään hampparillekkin,mutta kaikki teen itse leivästä lähtien tai sitte käyn hakemassa päiväysvanhoja pakkaseen kassillisen....

onko mitään järkee??? kuulostaa siltä että elätät itsesi lapsillasi ja et vaan jaksa töitä tehdä... naurettavaa...

 

mulla oli vakkari paikka kun rupesin odottamaan (ja on edelleen), mutta oltas yritetty lasta vaikka ei ois ollukaan

 

esikoisen aikaan ei ollu työtä äitiysraha 1260mknettona tiukkaa teki nyt oli /on vakipaikka niin äippärahakin kohtuullinen..enemmänki tietty voisi olla :kieh: lapset oon tehny kun on siltä tuntunu =)

 

Ei ollut vakkaripaikkaa,mut mun alalla saa kyllä yleensä töitä tarvittaessa(maatalousala).En kuitenkaan aatellu mitään sen suuntasta kun aloin odottamaan,lapsia tulee kun on tullakseen ja jos tulee pitempi väli ni sit töihin...Aika huoletonta ehkä,mut näin meillä.

 

Mulla oli/ on vakituinen työ kun aloin meidän esikoista odottamaan, mutta se ei kylläkään ollut syynä yrityksen aloittamiseen, lähinnä se valtava vauvakuume...
Mä oon jotenkin siirtynyt ajattelutapaan, "kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy", eli en ihan kaikesta jaksa/halua stressata....

ja taas toisaalta jos jää odottamaan sitä "oikeaa" hetkeä lapsen saannille, niin tuleeko sitä koskaan, aina on jotain muuta...
mutta jokainen tyylillään...

 

Mulla opiskelut pahasti kesken kun aloin esikoista odottaan. En miettinyt kertaakaan onko järkevää vai ei , vaan lapsi oli tervetullut. Olin kotiäitinä pari vuotta ja jatkoin opiskeluja kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan. Vakituisen työpaikan olen saanut lasten syntymän jälkeen ja jos en olisi saanut olisin mielelläni ollut kotiäitinä vielä muutaman vuoden lisää. Kukin tekee tavallaan, mutta itselleni raha ja ylellinen elämä ei koskaan ole ollut tärkeintä, ihmiselämä on pitkä ja aikaa on toteuttaa haaveitaan vielä vaikka kuinka!

 

Ei ollut työpaikkaa (yksi määräaikanen sitä ennen ollut aiemmin) Eikä ollut amiskaan vielä käytynä.

 

Opiskelut ovat pahasti kesken ja esikoinen tuloillaan. Elän nyt. En ole hetkeäkään miettinyt missä järjestyksessä näitä asioita hoitelis. Nuo opinnot on varmasti tulevaisuudessa harrastuksen roolissa ainakin muutaman vuoden ajan. Mutta enköhän tässä valmistu jossain vaiheessa. Kotiäitiys on kiva vaihtoehto ja jos vain mies saa pitää työnsä niin näin varmaan muutama vuosi mennään. Muussa tapauksessa minä lähden töihin ja mies jää kotiin. Opettajana töitä löytyy sht helposti.

 

Phuh...Opiskelut on täälläkin TODELLA kehnosti kesken, ja justiinsa plussailin eilen. Nyt eletään päivä kerrallaan, ja katsotaan, josko syyskuussa kotiin tulee pieni uusi asukki. Jos näin asia on, olen maailman onnellisin (ja köyhin) ihminen! =) Mutta eiköhän ne oo muutkin pärjänneet. Kyllä kai nyt vielä on helpompi irrottautua lasta hoitamaan, kuin vakituisesta työstä - toisaalta yliopistossa opiskeluajatkin venyy niin pitkiksi, että en malttaisi kuitenkaan sinne saakka odotella.

Miehenpuolikkaan kanssa menee toooosi huonosti, joten saatanpa kohta olla onnellinen ja köyhä yh.

 

Voi miten IHANA olisi ollut, jos olisi ollut vakkarityö ennen raskautta, mutta mulla oli työkavereina semmoisia, joilla on 20 vuoden työsuhde takana eikä vieläkään vakkarihommaa, vaan vuosi kerrallaan jatketaan sopimusta, niin enpä jäänyt sitä odottelemaan tai olisi jäänyt lapset tekemättä!! Mulla kun oli haaveena myös saada lapset nuorena ja meidän hommissa vakkarityö ja lapset nuorena on MAHDOTON yhtälö!!

Mieskin vielä opiskelija, joten hänellä asiat vielä epävarmemmalla mallilla kun mulla, mutta hyvin ollaan pärjätty! Mies tekee töitä koulun ohessa ja mä tein niin hulluna töitä ennen äitiyslomaa, että nautin suhteellisen hyvää päivärahaa vielä kuukauden verran ja sitten jään kotihoidontuelle ja perustan oman yrityksen joka TOIVOTTAVASTi tuo hieman lisätuloja perheellemme...

 

Meillä kummallakin oli vakituiset työpaikat, kun aloimme esikoista työstämään. Itse olisin varmasti ollut lepsumpi asioiden suhteen ja toivottanut vauvan tervetulleeksi ilman vakkariduuniakin, mutta mieheni oli sitä mieltä, että ensin kaikki asiat kuntoon, ennenkuin vauvaa aletaan odottamaan. Joskus (lue: usein) protestoin tätä ajatusmallia vastaan, mutta nyt jälkeenpäin olen ihan tyytyväinen, että mieheni piti oman päänsä. Nyt on siis työpaikat, asunnot ja se pieni perillinenkin! Ja pikkuhiljaa aletaan jo kuumeilemaan kaveria esikoiselle...

 

Mulla oli onneksi reilu työnantaja. Olin määräaikaisessa työsuhteessa, mutta mut vakinaistettiin, vaikka esimies tiesikin, että jossakin vaiheessa alkaa pukkaamaan lasta. Tulin raskaaksi muistaakseni n. puoli vuotta vakinaistamisen jälkeen =)

 

Sain vakipaikan puoli vuotta ennen raskaaksi tuloa. Olis varmaan hankittu vauva, vaikka olisin ollu määräaikaisessakin työsuhteessa. Mies on määräaikaisessa työsuhteessa, joten hyvä, että edes toisella on vakituinen paikka. Aion kuitenkin olla pidempään vauvan kans kotona, koska se työ ei sieltä mihinkään katoa.

 

Mulla ei ole työtä eikä edes vielä mitään tutkintoa. Miehellä kylläkin vakityö. Meillä 2kk poika.

 

Oli, ja on edelleen, vakkarityöpaikka. Ei työn tarvitse olla vaatimus, jotta lapsi voi tulla. Työn voi aina menettää tai irtisanoutua. Ei vakkarityö meilläkään mikään vaatimus ole, isällä nimittäin ei 100% varmuutta töistä ole. Hänen alansa on sellainen, että työt voivat loppua ilman ennakkovaroituksia, joten työsoppari tehdään 3kk kerrallaan. Eikä lapsi omaa taloa vaadi heti synnyttyään, ainoastaan rakastavat vanhemmat. Asumme nyt aso-asunnossa, ehkä joskus 10v päästä hankitaan kokonaan oma koti. Ja tämäkin vielä: minulla ei ole ammatillista koulutusta! Pitäis vielä joskus kouluunkin palata...