vakinainen työ

[liiallinen pohtija]

Hei!

Mitä mieltä olette:
Olen hakemassa vakinaista virkaa eri työyksiköstä, kun missä olen nyt. Omassa yksikössäni ei ole virkaa vapautumassa pitkään aikaan. Ja työni on sellaista, että ei ole väliä. missä työtä teen. Nyt olisi mahdollisuus saada vaki paikka, eikä aina kytätä määräaikaisena, missä olen seuraavan vuoden.
Olen kolme vuotta tehnyt jo töitä määräaikaisena ja nyt olenkin hakemassa vakituista virkaa MUTTA... Työ alkaisi vasta syksyllä ja silloinhan minä olen jäämässä juuri mammalomalle, mikäli kaikki menee hyvin. Nyt haastatteluvaiheessahan mitään ei päällepäin näy...

Eli minua vaivaa kovasti työhaastattelutilanne, sillä olen nyt kylmästi hakemassa paikaa, jossa en voi aloittaa ainakaan vuoteen.. Tuntuu todella kurjalta. Edessähän on vasta haastattelu, mutta suren jo etukäteen, jos joudun ilmoittamaan, etten tulekaan töihin. Pelkään saavani työyhteisön /työnantajan vihan ylleni. Pelkäänkö suotta?
Tiedän vain, että jos olen rehellinen ja kerron tilanteeni, töitä en saa.

Olenko hirviö.....

 

[Minusta näin]

Etkö ole niin alussa, ettei raskaudesta kertominen muutenkaan olisi ajankohtaista? Ymmärrän moraaliset pohdintasi, mutta kyllä sinulla on oikeus ajatella itseäsikin. Eihän elämä pysähdy raskauteen!

Työnantajan ja työkavereiden suhtautumista et voi etukäteen tietää, lienee kovin alakohtaista. Jos paikan saat, voit sitten rehellisesti ilmoittaa, että näin on käynyt ja että olet ""palaamassa"" töihin hieman odotettua myöhemmin.

 

[Taina]

Miten pitkällä raskautesi nyt on?

 

[n]

Anna palaa! naisten pitää ajattella itseään työasioissa! Ja saattaisithan silti jäädä jossain vaiheessa äitiyslomalle eli mitä väli sillä on missä vaiheessa. Onnea paikan hakuun!

 

[orvokki]

Hae vaan ehdottomasti paikkaa! Ei raskaus saa olla mikään este sille, että jättää hakematta töitä! Jotenkin meille naisille on pompotettu päähän, että on jotenkin väärin tulla raskaaksi/olla raskaana työnhaun yhteydessä. Hyvänen aika sentään. Ei muuta kuin työnhakuun!

 

[pohtija]

Niin olen vasta raskausviikolla 7.
Kiitos kovasti vastauksista.

Onko kellään mahdollisesti kokemusta kyseisestä tilanteesta, miten on käynyt?

 

[tee]

Samoja asioita olen joskus itsekin pohtinut. Jotenkin ajattelen niin, että julkisella puolella (valtio, kunnat) en ainakaan suista ketään yrittäjää vararikkoon ja konkurssiin, vaikka jäänkin äitiyslomalle. Julkinen työnantaja on jotenkin ""kasvoton"" ja tuntuu paremmalta maksattaa kustannukset valtiolla kuin yksityisellä ihmisellä.

Mielestäni sinun ei kannata kertoa raskaudestasi haastattelussa. En tiedä miten pitkällä raskautesi on, mutta itse en kertoisi ainakaan ennen sitä 12 viikon maagista rajaa kuin harvoille ja valituille, eikä tuleva mahdollinen työnantaja todellakaan kuulu heihih! Mitä tahansa ikävää voi käydä, keskenmeno tms. vaikkei niitä asioita haluaisi ajatellakaan.

Anna mennä vaan hyvillä mielin haastatteluun. Jos vauva-aikomuksista kysellään, valehtelet vaikka silmät kirkkaana. Tai kieltäydyt vastaamasta, koska lain mukaan sellaista ei saisi kysyä. Sitten jos saat viran, sinulla on raskaana ollessasi erityisen vahva suoja irtisanomisilta. Eihän se reilulta tunnu jäädä heti viran saatuaan ä-lomalle, mutta se on kuitenkin sinun oikeutesi. Pomon tai työkavereiden suuttumista ei kannata murehtia. Töitä ehtii tehdä monta kymmentä vuotta, mutta lasten kanssa on vähän eri juttu.

 

[Airi]

sitä paitsi työhaastattelussa EI EDES SAA kysyä vauva-aikomuksista. (Tähän on olemassa joku laki, mihin voi tarpeen tullen nojata). Tää oli yllättävä tieto minullekin, mutta ystäväni joskus puolivuotta sitten kertoi minulle kun pohdin samaa asiaa..En ollut silloin vielä raskaana, mutta nyt olen, ja samanlainen työpaikanhaku tilanne edessä kuin sinullakin. Enkä aio kerto työnantajalle rakaudestani haastattelun yhteydessä. Koska asia ei ole vielä tuolloin ajankohtainen. Sitten kun on raskausviikot 12 täynnä kerron...mikäli siis olen siihen mennessä saanut tiedon työpaikasta.

 

[Taika]

Minulle pomo sanoi haastattelussa viime vuoden alussa että ""toivottavasti sinä nyt et sentää ala tekemään lapsia kun työpaikan henkilökunnan vaihtuvuus on ollut niin suuri!""
Enpä vastannut mitään.. Ensi lokakuussa on toivottavasti vaavi sylissä!

 

[Vastuuttomuus huipussaan!]

""tuntuu paremmalta maksattaa kustannukset valtiolla kuin yksityisellä ihmisellä.""

Tiedätkös oi järjen jättiläinen kenen rahoja valtio käyttää? Ne on kuule sinun, minun ja meidän rahoja, niin että soisin hiukan enemmän vastuullisuutta!

Ei ole valtion kirstu pohjaton, josta riittää aina ammennettavaa. Totisesti toivon, että et ole niitä jotka samaan hengen vetoon sitten kehtaavat ruikuttaa hammaslääkärijonoja tai pientä äityistukea - samalla kun suhtautuu ko. rahojen käyttöön noin leväperäisesti.

 

[Reetta]

Aika karua luettavaa… Ymmärrän kyllä, että nuorilla naisilla on muutoinkin kovat paineet ja lapsien saamiseen suhtaudutaan epäreilusti. Toisaalta, epäreilua suhtautumista työmarkkinoilla ei takuulla edesauta sellainen käytös ja arvot, joita tässä ketjussa revitellään.

Teette moisella hallaa vain itsellenne, tai vähintäinkin toisille naisille. Työnantajana en ainakaan yhden tuollaisen naisen palkattuani enää toista nuorta naista uskaltaisi palkata.

Tarkoitan tällä vain sitä, että raskaus ja äitiysloma aiheuttaa kustannuksia, harmia ja haittaa työnantajalle. Se ei tee naisesta välttämättä huonompaa työntekijää, mutta jotta homma toimisi tarvitaan molemmilta osapuolilta siihen panostusta. Vähimmäisvaatimuksena taitaisi olla rehellisyys…

 

[Airi]

Rehellisyys ...vs ahneus. Jos rehellinen työnhakija kertoo olevansa raskaana työnantajalle, niin tietää varmasti että ei paikkaa saa. Tässä vaiheessa kun raskaus on vielä alussa alle 12 viikoa ja riski keskenmenolle on vielä melko suuri, on mielestäni ihan oikeus olla kertomatta. Eri asia on jos raskaus on peidemmällä. Itse pitäisin rajana tuota 12 viikkoa.

Tulevien äitien työnanajat joutuvat maksajiksi. Ehkäpä juuri tämän takia äitiysloman kulut tulisi jakaa myös tulevien isien työnantajien kanssa.( ..tästähän on ollut keskustelua ihan valtakunnallisellakin tasolla) Ei siis rankaistaisi pelkästään tulevan äidin työantajaa vaan tasapuolisesi molempien vanhempien työnantajia. Minusta tämä olisi ihan reilua, koska nykysysteemi suorastaan on epäreilu naisvaltaisten alojen työnantajille. Tällä menetelmällä nimenomaan suositaan miesten palkkaamista naisten sijaan. Ja jos itse olisin työnantaja niin varmaan itsekin palkkaisin näillä säädöksillä miehen, kun ei tarvitse maksaa ""typerää"" äitiysajan palkkaa.

Itse olen opetusalalla ja ala on selvästi naisvaltainen. Olen toiminut viransijaisena viimeiset 3 vuotta saman työantajan tehtävissä ja samassa tehtävässä. Nyt sijaistamani virka on tuossa auki ja minun mahdollisuudet saada tuo kyseinen virka on hyvin todennäköinen. se että raskautumiseni sattuu juuri viran haun yhteyteen, on tietysti työnantajan kannalta ikävää. Mutta miksi minun pitäisi välittää työnantajasta ja veromarkoista. Olenhan jo useamman vuoden ollut muutenkin maksanut veroja ja samalla tavalla kustantanut monen muunkin henkilön äitiysloman palkkaa. Jokainen vuorollaan sanon minä.

 

[Samaa]

Olen Airin ja monen muun kirjoittajan kanssa samaa mieltä ""rehellisyys vs. ahneus"" -vastakkainasettelusta. Tietysti on työnantajan kannalta ikävää, jos hänelle koituu ylimääräisiä murheita äitysajan järjestelyistä, mutta onko parempi, että työntekijä joutuu aina kärsimään? Nykyaikana työntekijän, varsin usein naisen, oikeudet ovat muutenkin pohjamudissa: On pakko niellä määräaikaisuus määräaikaisuuden perään, taisteltava paikastaan ja huolehdittava elämästä määräaikaisuuksien varjossa.

Itse olen jotunut kokemaan työnantajan taholta niin paljon sontaa sopimusasioissa, käynyt oikeutta työsopimukseni puolesta ja joutunut kärsimään työpaikalla, ettei mulle tulis edes hetkeksikään mieleen miettiä työnantajan mahdollisia ongelmia raskautumiseni johdosta. Ikääkin kun alkaa olla reilusti yli kolmenkymmenen, mietin, missä vaiheessa niitä lapsia sitten voisi tehdä, jos aina täytyisi ajatella työnantajan etua?

Mun osalta ainakin uhrautuvaisuus on loppu! Ja jos tämä yhteiskunta tosiaan haluaa pysyä pystyssä tulevaisuudessakin, olisi korkea aika ryhtyä panostamaan työelämän epätasa-arvoisuuden vastaiseen taistoon. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos miehet saisivat lapsia (=synnyttäisivät), moni asia työelämässä olisi toisin. Naisten uhrautuvaisuus, solidaarisuus, pelko työnantajaa kohtaan ja loputtomiin menevä joustavuus ovat miehillä täysin vieraita ominaisuuksia, siksi heillä meneekin työelämässä niin hyvin. Vaan ketkä kärsivätkään nykyisin...? Ja ketkä synnyttävät?

 

[tuttu juttu]

Itse valmistuin hiljattain sairaanhoitjaksi ja hain heti vakinaista virkaa, pääsin haastatteluun ja haastattelupäivänä oli rv 7. Mietin pari yötä kerronko vai enkö. Päätin kuitenkin olla kertomatta, juuri koska raskaus on näin alussa, ja kun ei sitä ole pakko kertoa! eipä ainakaan raskaus sitten päätöksiin vaikuta. Kuinka ollakaan sain viran! Ja olen hiljaa ainakin siihen asti kun olen ekassa ultrassa käynyt. Toisaalta on varmaan vaikea kertoa pomolle sitte kun sen aika on, kun olen juuri vastavalmistunut ja heti nappasin viran ja kesän lopulla jään jo mammalomalle, jos kaikki hyvin menee... Mutta elämä on....

 

[Muumimamma]

Itselläni on vähän samansuuntainen tilanne, vaikken vielä raskaana olekaan. Sain juuri vakituisen työpaikan ja olemme miehen kanssa lapsettomuushoidoissa. Tuntui työnantajan huijaukselta pyytää työnantajalta heti vapaapäivää ""lääkärikäyntiin"" (lapsettomuuspoli) ja näitä vapaapäiviä varmaan tarvitaan lisääkin.

Ja mietin kyllä jo sitäkin, että jos nyt (toivottavasti) heti kohta tärppää, niin en ehdi kauaa toimeani hoitaa. Mutta enpäs voi jäädä kotiinkaan vain vauvoja tekemään (; , varsinkaan kun ei tuloksesta eikä aikataulusta ole mitään takuita. Kun aloitimme ""vauvaprojektin"" 1,5v sitten, niin laskeskelin niin, että kun jään äitiyslomalle, niin mun sijaisuus sopivasti loppuu. No tuon sijaisuuden loppumisesta on nyt puolisen vuotta, enkä vielä ole edes plussannut. )=

Naisen on oltava itsekäs työasioissa. Työnantaja varmasti tietää, että palkatessaan minun tapauksessani kolmikymppisen lapsettoman naisen, työntekijä suurella todennäköisyydellä jää ennemmin tai myöhemmin äitiyslomalle. Vanhassa työpaikassani vakituiseen työsuhteeseen valittiin työntekijä, joka jäi äitiyslomalle 3 kk myöhemmin...