Neuvoton ja rikki
Kuopuksen isällä ovat menneet kaikki asiat täysin pois hallinnasta. Hän on työtön yrittäjä. Perusturvaa ei ole. Rahat olleet loppu jo pitkään. Asunnosta tuli häätö. Terveys reistailee pahasti. Itse olen ollut hyvin hajalla kaikesta, koska hän esitti ensi alkuun aivan muuta ja meille piti olla luvassa tasapainoista, vaikkakin niukkaa lapsiperhearkea. Vähitellen kaikki kuitenkin alkoi paljastua ja syöksykierrettä elämä on ollut. Vaikka meillä yhteinen lapsi onkin, pistin peliä sen verran poikki, etten halunnut häntä täysin muuttavan meille ennen kuin saa asiansa järjestykseen - eikä ole saanut.
Itse olen hakenut apua päästäkseni tilanteen laukaisemasta masennuksesta, mutta mies on halveksinut minua siitä. Hän on kaatanut kaiken pahan olonsa ja ongelmansa minulle. Kaikilta muilta hän on ne peittänyt valehdellen. Itse en ole saanut arkeen apua, saati suruuni ja pettymyksiini. Olen vain saanut huutoa ja haukkuja kaikesta, mustasukkaisuutta ja syytteitä, kun näytän hädän hetkellä ovea. Olen kuitenkin antanut paljon rahaa, kestänyt hirvittävät määrät solvauksia ja pettymyksiä jne.
Nyt mies tuli meille. Hän on (tai ehkä esittää, en tiedä) aivan romahtamispisteessä. Hän haluaisi päivystykseen, mutta ei uskalla kuitenkaan mennä, eikä sitä paitsi ole ikinä apua hakenutkaan, eikä usko apuihin. Itse olen ymmärtänyt, että hän ei edes voi kaikkia sotkujaan saada järjestykseen. Minulla on olo, että hyvä, että hänessäkin on inhimillisyyttä, että ehkä hänkin kärsii, kun on oikeasti lähes tuhonnut minun ja lasteni elämän valheillaan ja tyhjillä lupauksillaan.
Mitä voin tehdä? En pysty auttamaan ja olen aivan hajalla siihen, että hän imee minusta kaiken energian ja koko ajan halventaa minua niin, että minun on vaikea olla jaksava äiti, koska tukiverkkoakaan ei ole yhtään.
Olen kamala, kun toivon, että lähtisi pois. En voi sitä kuitenkaan sanoa. Jos hän nyt jää tänne nukkumaan huonoa oloa pois, huutaa hän varmaan taas huomenna.
Mitä tehdä?
Itse olen hakenut apua päästäkseni tilanteen laukaisemasta masennuksesta, mutta mies on halveksinut minua siitä. Hän on kaatanut kaiken pahan olonsa ja ongelmansa minulle. Kaikilta muilta hän on ne peittänyt valehdellen. Itse en ole saanut arkeen apua, saati suruuni ja pettymyksiini. Olen vain saanut huutoa ja haukkuja kaikesta, mustasukkaisuutta ja syytteitä, kun näytän hädän hetkellä ovea. Olen kuitenkin antanut paljon rahaa, kestänyt hirvittävät määrät solvauksia ja pettymyksiä jne.
Nyt mies tuli meille. Hän on (tai ehkä esittää, en tiedä) aivan romahtamispisteessä. Hän haluaisi päivystykseen, mutta ei uskalla kuitenkaan mennä, eikä sitä paitsi ole ikinä apua hakenutkaan, eikä usko apuihin. Itse olen ymmärtänyt, että hän ei edes voi kaikkia sotkujaan saada järjestykseen. Minulla on olo, että hyvä, että hänessäkin on inhimillisyyttä, että ehkä hänkin kärsii, kun on oikeasti lähes tuhonnut minun ja lasteni elämän valheillaan ja tyhjillä lupauksillaan.
Mitä voin tehdä? En pysty auttamaan ja olen aivan hajalla siihen, että hän imee minusta kaiken energian ja koko ajan halventaa minua niin, että minun on vaikea olla jaksava äiti, koska tukiverkkoakaan ei ole yhtään.
Olen kamala, kun toivon, että lähtisi pois. En voi sitä kuitenkaan sanoa. Jos hän nyt jää tänne nukkumaan huonoa oloa pois, huutaa hän varmaan taas huomenna.
Mitä tehdä?