vakava masennus ja parantuminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "paula"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"paula"

Vieras
Hei. Olen ollut useita vuosia vakavasti masentunut. Olen lääkityksellä ja käyn mtt:ssä. Terapiaa en ole vielä saanut.
Ongelmat on monisyisiä. Yksi osa on parisuhde. Meillä suhde väljähtynyt ja seksiä tosi harvoin tai mitään hellyyttä. En toisaalta voi miehelleni hellyyttä antaa tai sanoa rakastavani.
Tiedän että on erilaisia parisuhteita mutta en tiedä miksi ajattelen että suhde on iso osa ongelmaa? Kuitenkin pelkään yksinäisyyttä ja masennusta yhdessä.
Lisäksi minulla ei ystäviä täällä paikkakunnalla. Työkaverit on työkavereita eikä sieltä kavereita ole tullut ja sitten toisista masentuneista en ole kavereita saanut siis sellaisia joita muutenkin näkisi. Tuntuu että ovat enempi kavereita keskenään kuin minun kanssani.
Nyt syksyllä alkaa ryhmäterapia ja toivon että sieltä löytyisi joku kiva kaveri minullekin
 
Voimia sinulle, toivottavasti löydät mukavia ystäviä!

Kyllähän parisuhde ON iso osa elämää. Jos se on huono (et voi sanoa rakastavasi?), vetää mieltä varmasti alas.
Kannattaa itsekseen vertailla, miten elämäsi huonontuisi (vai vaikuttaisko mitenkään..) jos olisit yksin. Saatat huomata, että ei ehkä mitenkään... :-)
 
Huonosta parisuhteesta kannattaa irtaantua, sillä pitemmän päälle se masentaa entisestään. Mitä enemmän masentuu sen tiukemmin takertuu huonoon parisuhteeseen yksinäisyyden ja pärjäämättömyyden pelossa. Huono ja loppumaton kierre on valmis. Vaikka yksinäisyys pelottaa, se on silti alku uuteen ja kannattaa. Tiedän, sillä kokemusta on.
Toivottavasti saat terapiastasi tukea selvittämään ajatuksiasi.
 
Eikö mitään yksilöterapaa ole saatavilla? Mä en oikein usko noihin ryhmäjuttuihin. Itsellä on ollut keskivaikea masennus, josta toivuin täysin yksilöterapian avulla ilman lääkitystä. Olin myös huonossa parisuhteessa ja terapian aikana uskalsin erota. Oli terapeutin tuki. Nyt olen hyvässä parisuhteessa. Ystäviä on edelleen vähän.
 
Joo ei ole resursseja ja ei halunnut vielä kirjoittaa kela-korvaus hakemusta. Meillä ihan ok suhde nykyään ei riidellä paljon mutta aikaisemmin tosi paljon ja se kulutti. Nyt aika tasaista.
Miten paljon maksoit terapiasta ja kuin usein kävit? Minulle sanottiin että katsotaan ryhmäterapian jälkeen. =( Minusta tarvisin nyt sitä tukea enkä vaan lääkkeitä..
 
siis en ymmärtänyt. Kellä ei ole resursseja? Ja kuka ei halunnut kirjoittaa kela-korvaus hakemusta? Nykyisinhän kaikilla on oikeus kuntouttavaan terapiaan. Itse kävin kaksi kertaa viikossa 3,5 vuoden ajan .Kela korvasi 3 vuotta ja puoli vuotta sosiaalitoimisto. Muistaakseni pieni omavastuu oli, siitä on aikaa jo 5 vuotta eikä masennus ole uusiutunut. Tulin työkykyiseksi ja löysin paremman parisuhteen uuden miehen kanssa. Kannattaa miettiä, mitä itse haluaa ja mihin on motivaatiota. Kyllä ryhmäterapia toisille sopii.
 
Masennus on aina mahdollisuus.
Mahdollisuus kasvaa henkisesti.
Yleensä sanotaan myös, että paha itsekkyys/narsismi voi parantua vakavan masennuksen myötä.
Masennus kuluttaa ihmistä kuin tuuli ja sade kalliota mutta kalliolle voi kuitenkin kasvaa pienestä siemenestä suuri ja jykevä, säänkestävä kaunis puu :)
 
[QUOTE="mielipide";24076289]Masennus on aina mahdollisuus.
Mahdollisuus kasvaa henkisesti.
Yleensä sanotaan myös, että paha itsekkyys/narsismi voi parantua vakavan masennuksen myötä.
Masennus kuluttaa ihmistä kuin tuuli ja sade kalliota mutta kalliolle voi kuitenkin kasvaa pienestä siemenestä suuri ja jykevä, säänkestävä kaunis puu :)[/QUOTE]

Yleensä sanotaan myös... enpä ole moista sanontaa kuullut. Tuskinpa masennus nyt kovin olennaisesti liittyy pahaan itsekkyyteen/narsismiin. Outo heitto, joka loukkaa sellasita, joka todella on ollut tai on edelleen masentunut. Ja diipaaadaapaa muutenkin. Elämä on mahdollisuus. Toivottavsti Paula löydät tarvitsemaasi apua.Ilman kliseitä, ilman tyhjiä korulauseita.
 
Toivottavasti löydät itsellesi kaverin! En tiedä minkälaiseen ryhmäterapiaan menet, mutta kun itse olin kunnallisessa ryhmäterapiassa, siellä oli sääntö, ettei ryhmäläiset saa pitää yhteyttä yhteisten tapaamisten ulkopuolella. Ettei kukaan tuntisi oloaan ulkopuoliseksi eikä kellään olisi mitään sisäpiiriä ym. Ihan hyvä sääntö sinäänsä, mutta itsekin olin toivonut sieltä kaverin löytyvän.
 
Itse sairastin myös vakavaa masennusta vuosia. Olin onnettomassa suhteessa, tosin vain kolme vuotta. Luulin että suhde pelastaa minut. Masennuksesta parantuminen alkoi kun erosimme. Se elämänmuutos ja muutto toisaalle auttoivat prosessissa. Kaikkea hyvää sinulle!
 
Kiitos vastauksista. Pitää tosiaan sitten miettiä ryhmäterapiaa että onko hyödyllistä jos sieltä ei kaveria saa. =( En tiedä mitä asioiden käsitteleminen ryhmässä auttaa? Koska nimenomaan minulla myös vaikea kahdenkesken kaverustuminen.
Suhteesta en tiedä onko hyvä vai huono. Aika vuoristorataa ollut ja lapsuuden rakkaus ja olen ehkä läheisriippuvainenkin. Eli ero tulisi olemaan vaikea minulle henkisesti ja pelkäisin yksinäisyyttä todella paljon varsinkin kun kavereitakaan ei olisi. Mutta toisaalta tulisiko siinä henkisiä voimavaroja kaverustua syvemmin? En tiedä.
Jos ei olisi lapsia niin ratkaisu olisi helpompi mutta nyt inun pitää heitäkin ajatella ja miten jaksaisin lasten kanssa yksin ilman tukea, paitsi tietysti lähipiiri.
Minä vielä olen pettänytkin miestä ja se ihastuminen on ollut erilaista kuin mieheeni. En osaa sitä selittää ja juuri en tiedä kumpi on ollut aidompaa? Heissä olen ihastunut enempi ulkonäköön.
Haluaisin kuitenkin tästä masennuksesta eroon ja hyvän suhteen. Uskon että minulla vielä on mahdollisuuksia.
 
Yleensä sanotaan myös... enpä ole moista sanontaa kuullut. Tuskinpa masennus nyt kovin olennaisesti liittyy pahaan itsekkyyteen/narsismiin. Outo heitto, joka loukkaa sellasita, joka todella on ollut tai on edelleen masentunut. Ja diipaaadaapaa muutenkin. Elämä on mahdollisuus. Toivottavsti Paula löydät tarvitsemaasi apua.Ilman kliseitä, ilman tyhjiä korulauseita.

Masennus nimenomaan on itsekkyyttä. Minä minä muut saa kuunnella ja tukea.
 
Itse en ainakaan ystävilleni ole vuodattanut masennusta. Mutta tietenkin jonkun verran kotona ja vanhemmilleni. Mutta he läheisimmät. Kyllä niitä oman egon kohottajia ihan muualta löytyy kuin masentuneista. Niin ja aina olen kuunnellut jos joku haluaa ongelmistaan kertoa minulle, mutta eipä niitä ole näkynyt josatin syystä tai kaikilla menee sitten niin hyvin. =)
 

Similar threads

Yhteistyössä