Vajaa 3vuotiaan pelko

Onko tämä jokin vaihe, mitä ihmettä osaan tehdä..
Likka kohta 3v on alkanu iltaisin pelkäämään niin että aina on nukuttava äidin kainalossa. Omaan sänkyynsä jos vie niin kohta hipsii sieltä silmät suurina pois ja haluaa äitin kainaloon kun pelottaa.

Likka katsoi Myyrän ystävät elokuvaa jossa oli hämähäkki jolla oli itsekseen pomppiva veitsi. Tätä veitseä likka on pari yötä pelännyt. Makaa silmät lautasina ihan kyljessä kiinni ja tuijottaa ovelle. Keksimällä keksii höpötettävää ja "tekemistä" ettei tartte silmiä kiinni pistää. Jos sanon että nyt nukutaan niin sanoo että eihän veitsi tule, eihän tänne ketään tule. Pelkää siis sitä veitseä. Vaikka miten selittäisi että se oli vaan ohjelmaa eikä se veitsi tule niin likka pelkää.

Viime yönä pelkäsi kummitusta, joka rasahdus ja kolahdus (levottomassa kerrostalossa niitä riittää) sai silmät taas lautasen kokoisiks ja likan kyyristymään kainaloon että eihän äiti tänne kukaan tule.

Onko tämä jokin vaihe vai onko likka vaan niin pelokas? Mitä voisin tehdä? :/

 

On ymmärtääkseni ihan luonnolliseen kehitysvaiheeseen kuuluvaa. Nyt kannattaa miettiä vähän, millaista ohjelmaa antaa telkkarista katsoa. Meillä pienin katseli ihan sujuvasti Muumeja muiden jatkona, mutta kolmen - neljän ikäisenä Muumien jutut alkoivat olla liian kovaa kamaa.

 

meillä on kans tyttö vajaa kolme alkanut pelkään pimeätä, peikkoja, kummituksia, mörköjä, hirviöitä!!puhumalla on vielä selvitty!!

 

Meillä 3 v 8 kk käy nyt läpi tuota samaa vaihetta eli ei uskaltaisi jäädä yksin nukkumaan yläkertaan illalla ja yöllä hipsii viereen. Minusta varsin normaali juttu. Kolmevuotiaan mielikuvitus on tosi vilkas ja päivän tapahtumat ja telkkarijutut tulevat uniin.

 

meill vajaa 3-vuotias ja on ollut jonkun aikaa pelkoja just iltaisin/öisin.

 

eilen tuli Pikku Kakkosessa oikea trauma-Pingu, jota meillä sit on nyt siitä asti kerrattu..

ja yhtenä yönä 3v itki sitä että menee hämähäkki korvaan (en tajua mistä se on kaivanu moisen) ja sit sitä parku että pikkusisko putos wc-pönttöön.

 

Kylläpäs kuulostaa tutulta.Meillä poika(kohta kolme) nyt pari kuukautta hipsinyt öisin viereen ja nukahtaminen omaan sänkyyn yhtä taistelua kun pelkää mörköjä,pimeää ja aivan kaikkea!