Vaipattomuus

Onko kenelläkään kokemusta vaipattomuudesta? Näin ensimmäistä kertaa jotain suomeksi kirjoitettuna Kanto-shopin sivuilla, siinä ainakin oli suomennettu Vauvojen Vessahätä Viestinnäksi VVV tämä englanninkielinen Elimination Communication EC.

Olen lukenut nyt jonkun verran aiheesta, ja kaikki kuulostaa toistaiseksi ihan loogiselta. Joku systeemihän varmaan oli, ennen kun vaipat keksittiin.

Onko joku siis saanut tätä toimimaan? Ajattelin itse kokeilla, jos ei muuta niin kotioloissa ainakin vaipatta. Onneksi tulossa kesävauva, sitähän voi sitten ulkona mökillä yms. pissattaa vähän missä vaan, ei tartte juosta sisätiloihin kylmyyden takia.

Kaipaisin vain jotain pientä tietoa siitä, että joku muukin "normaali" ihminen on saanut tuon toimimaan! Tois vähän lisäuskoa. Toistaseks oon saanu aikaa teilaavia kommentteja kun oon tosta puhunu kenenkään kaa, tyyliin "Ei tuommonen oikeesti toimi, et sinä sellasesta tiedä ku sulla ei vielä sitä lasta oo" ja "Hah hah, odota että se sieltä syntyy, heität roskikseen tuommoset typerät ideat."

Aika "ilkeesti" on suhtauduttu myös mun haluun synnyttää mahd. luomusti, käyttää kestovaippoja ja imettää mahd pitkään yms. kun ei se kuulemma niin helppoa ole! Ilmaisemalla mun haluja ja unelmia oon kuulemma loukannut muita äitejä. Hymh. En siis ole ketään loukkaamassa tai tuomitsemassa, haluaisinpa vaan kokeilla ja yrittää erilaisia asioita.

 

tosta vaipattomuudesta en tiedä mutta käytäntö kait sen näyttää toimiiko..kestovaippoja meilläkin käytetään, en halua mitään muovi pa**aa lapseni ihoa vasten ja ajattelin että jos säästys vähän luontoakin...älä muista välitä jokainen tekee kuin itte parhaakseen näkee =) =)

 

En kauheen hyvin osaa kertoa, kun meille ei vielä ole lasta syntynyt. Mutta ystäväperheessä toimitaan noin, ja hyvin onnistuu. Ainoastaan kyläillessä tms, on tytöllä vaippa. Muuten ovat ilman. Tietty joskus sattuu vahinkoja, mutta sellaista se nyt on. Kesävauva onkin mahtava juttu, voitte tosiaan olla ulkona ja helposti pissiä siellä sitten. Alkuun kai se vähän vaatii kärsivällisyyttä, että lähtee onnistumaan, mutta sitten jo muutaman kuukauden iässä sujuu hienosti!

 

Mun mielestä on ihan ok, että haluaa kokeilla erilaisia tapoja ja tehdä miten itsestä parhaimmalta tuntuu. Siksi ihmiset ehkä suhtautuvat tuolla tavalla, kun monilla siinä on käynyt juuri niin, että suunnitellaan ja haaveillaan noita asioita, mutta sitten syystä tai toisesta kuitenkin päädytään kivunlievitykseen, korvikelisämaitoon ja kertakäyttövaippoihin. Mutta yrittänyttä ei laiteta, kokeile ihmeessä. Kumminkaan päin ei kannata olla kauhean ehdoton, että "minä kyllä aion tehdä juuri näin", koska totta se on, että käytännössä sen sitten vasta näet miten hommat toimii juuri sen lapsen kohdalla.

 

Vielä noista sun toiveista. Ehkä niitä ei tosiaan kannata pitkin kylää toitottaa, ainakaan ennen kun on elänyt yhden vauva-ajan läpi. Kun nuo imetys- ja synnytysjutut tuntuu olevan tosi herkkiä. Joku voi tuntea huonommuutta (vaikkei siis sille todellakaan ole aihetta) siitä, että itse otti epiduraalin tai ei voinut imettää tai on käyttänyt kertakäyttövaippoja.

Mutta saat sinä silti suunnitella ja unelmoida. Koeta vaan löytää sille sosiaalisesti sopiva ympäristö. Ehkä vaan parhaimpien kavereiden seurassa tms. Ja siis oikeasti, onhan nuo kaikki mahdollisia juttuja! Toivottavastti onnistuvat!

 

Harmitti, kun just hyvin läheisen ihmisen kanssa halusin puhua, jutella, ihastella ja unelmoida, mun mielestä just semmosta mitä ennen ekaa lasta kuuluukin tehdä, mutta sille varsinkin tuo imetysasia niin herkkä juttu, että en voi enkä halua hänen kanssaan siitä puhua. Hän mielellään puhuisi, mutta vain siitä kuinka vaikeata imetys on ja kuinka kaikki epäonnistuu siinä yms. Mä tiedän, että jos mulla on tommonen asenne ennen kun edes alotan, ei siitä mitään tule. Hänellä se ei onnistunut, enkä mitenkään tuomitse tätä tai kuvittele ettei hän yrittänyt tarpeeks tms, mutta onko se niin kauheata jos sanon ääneen haluavani imettää mahd pitkään? Enkö saisi edes vähän nauttia edes niistä fantasioista että joskus asiat onnistuvat, eikä kaikki aina jatkuvasti mene pieleen?

Minkälainen vanhempi minusta tulee, jos olen valmiiksi sitä mieltä, että kaikki ylimääräinen yrittäminen on turhaa, ja minun on turha kuvitella pystyväni mihinkään mihin haluan? Jos asiat eivät suju sitten kuten haluan, niin annan itselleni anteeksi ja jatkan elämääni. Toivon, ettei minusta tule samanlaista ilonpilaajaa muille jossei joku otakaan onnistuakseen.

 

Ei se mitenkään turhaa ole suunnitella tuollaisia. Noi on niin henkilökohtaisia asioita, toisaalta on hyvä verrata kokemuksia ja toisaalta taas on hyvä katsoa ja tehdä omien vaistojen ja tuntemusten mukaan. Tietenkään ei koskaan kannata olla valmiiksi pessimistisellä asenteella tai antaa toisten puheiden lannistaa, mutta ei myöskään kannata kauhean kaikkitietävänä mainostaa kuinka aikoo tehdä, ennenkun vauva edes on maailmassa. Lapset ovat niin yksilöllisiä alusta saakka, että jotain asioita ei vaan millään voi ihan valmiiksi suunnitella.

 

Ihana asenne sulla on! mutta niin paljon on katkeria ihmisiä, jotka ei kestäis sitä että sattusit onnistumaan. Joten kannattaa hakeutua esim. lapsentahtilistalle tai luonnonlapsipiiriin, sieltä löydät omanlaisiasi ihmisiä ja tietoa ja tukea aina kun tarttee.

Meil esikoiistyttö käytti eka kertiksiä n. 8kk, innostuin kestoista ja vaipat jäi pois 1v 10 kk suunnilleen ja tää toinen neiti onkin ollu vaipaton alusta asti, välillä vaippa, kesto tai kertis, sekakäyttö on meille ollu paras. Jos vaan keskityn vauvan viesteihin niin yksi vaippa normaalisti menee päivässä. Nyt vähän uhmaa jo tulossa, joten tahallaan pisuttelee lattialle potan sijaan.

Vaikeeta se on siinä mielessä että tukea on vaikea saada, siis sellasta henkistä.. kun jos jollekkin menet sanomaan että oho, vein sen turhaan potalle, niin jo tulee, että mähän sanoin että ei se toimi oikeesti ja tällasta. Mutta lasta kuuntelemalla kyllä onnistuu. Kun vaan yrittää pitää mielessä että nää jutut ei oo suorittamista, heti jos mennään suorituspuolelle niin ongelmia alkaa ilmetä.

 

Ap: tällä palstalla on sulle hengenheimolainen; Emilyn. Mikset laittaisi sille yksäriä.

 

Meillä on "vaipattomuus" toiminut; ennemmin puhun kyllä vessahätäviestinnästä koska vaippa on ollut aina varmistuksena päällä mutta se on pysynyt enimmäkseen kuivana, lukuunottamatta tilanteita kun me vanhemmat ei olla ehditty vaikka ruuanlaiton ohessa käyttämään vessassa vaikka vauva on ilmaissut että on hätä..

Ja vielä tuohon toisen vieraan kommenttiin että Emilyn ei ainakaan ole mun hengenheimolainen vaikka aika paljon tällasia "pehmo"mielipiteitä hänen kanssaan jaan, mun mielestä on ristiriitaista että joissain asioissa niin lempeältä ja ymmärtäväiseltä vaikuttava ihminen voi olla ihmisten erilaisia valintoja ja elämäntilanteita kohtaan niin jäätävän kylmä ja ilkeä!

 

Toimi meillä melko hyvin. Mut ongelmaksi muodostuivat ne tilanteet, joissa pissahätä sitten yllätti eikä voinut pissattaa, esim. talvivaatteet päällä automatkalla minä, isoveli ja vauvaveikka... Toinen huusi pää punaisena vessahätää, mutta minkäs siinä sitten teet :/

Toki meillä aina vaippa on ollut, mutta kun ei se vauva sit halunnut pissiä vaippaan. Nyt pikkumies on 2 v 4 kk ja pottailu tökkäsi umpikujaan viime syksynä; ei halunnut potalle, ei. Nytkään ei pottaile, mutta pissahädän tunnistaa silloin kun on vaipoitta ja housuitta, innostuu myös melko kohtuullisesti käymään pissalla kun säännöllisesti käytetään. Kakan tahtoo tehdä vaippaan tai housuun, tai sit salaa yläkerran aulan lattialle :heart: Tulee kertomaan kun toimitus on suoritettu (jollei haju paljasta jo tekovaiheessa )

Ihan hauska harrastus se oli. Mutta noi kaksi vanhempaa lasta olivat kyllä kuivia jo tässä iässä