Vain yksi lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
Hei,
onko muita, jotka ovat ihan tietoisesti jättäneet lapsiluvun yhteen? Meillä oli niin rankka eka vuosi, että meinas siinä hajota perhekin. Ja ajatuskin toisesta lapsesta tuottaa ahdistuksen mulle. Mieskään ei ole aiheesta puhunut viim. vuoden aikana. Onko joku päättänyt tyytyä yhteen lapseen ja sitten myöhemmin alkanut harmitella, kun lapsella ei ole sisarusta tms.

Mä olen nyt 36.v, joten iänkään puolesta ei kauhean kauan voisi odottaa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, onko tullakseen. Mutta tällä hetkellä en todellakaan haluaisi muuta kuin tuon yhden lapsen. Nyt jo helpottaa ja elämä on ihanaa. Mutta tuleekohan suru sitten myöhemmin..? Itsensä ja lapsen puolesta?
 
Meidän lapsi on vasta reilu 1v., mutta ajatuksena on, että tämä jää ainoaksi. En vaan osaa kuvitella ketään muuta enää perheeseemme. Toki tiedostan, että nämä tunteet voi muuttua, olemme nuoria ja lapsikin vielä pieni.
Toisinaan tunnen hieman surua ja syyllisyyttä siitä, ettei lapsemme saa sisaruksia (miehellä ja minulla on sisaruksia ja onhan se ollut rikkaus). Mutta emme aio tehdä lisää lapsia vain esikoisen takia.
 
meillä 3,5v esikko ja näiltä näkymin ei toista tule,ei vaan olla sen tyyppisiä ihmisiä et haluttas isoa perhettä,ja ollut sen verran rankkaa tän esikon(vakavia sairasteluita)kanssa et ei jotenkin haluaisi edes ajatella lisää lapsia,ei siis sillä etteikö olisi helpompaa toisen kanssa(ei olisi vakavia sairasteluita yms.),mutrta jo se ajatus:(
Ja tolla rankkuudella tarkotan siis jatkuvaa huolta,stressaamista,surua ja niin fyysistä kuin henkistä murhetta plus siihen vielä monet muut asiat joita on tässä parin vuoden aikanan läpi käyty ja edelleen käydään....:/
 
Mullakin vain yksi lapsi ja lisää ei tule. En jaksaisi toista lasta yksin kasvattaa. Lapsi sairastui vakavasti ja on alusta asti ollut jo kovin raskasta (koliikki, korvatulehduskierre ja sitten vakava sairaus yms).
 
Kiitos. Tuttuja ajatuksia. Meillä on myös mihen kanssa molemmilla sisaruksia ja sisarussuhteet on kummalekin todella rakkaita. Mutta todella ajatuskin siitä, että tulisi olemaan samalainen tilanne, mitä mennyt vuosi on ollut, kauhistuttaa. Ja kun se tilanne voisi aina olla vielä pahempikin. Mulla on tunne, etten itse jaksaisi sitä, eikä kukaan muukaan perheestä. Olisi kamala ajatus, että perhe hajoaisi tai muuten tulisi sellaisia vaikeuksia, että esikoinen jäisi taka-alalle tai avioliitto miehen kanssa muuttuisi vain pakolliseksi tilanteeksi, joka on kestettävä.

Jo ennen esikoista olimme ajatelleet, ettei onnellinen perhe meille välttämättä tarkoita montaa lasta. Mutta nyt katselemme asiaa vielä hieman eri perspektiivistä. Lähipiiri kyselee, koska toista olisi tulossa ja jotenkin harmittaa jo se ajatus, että se on niin itsestäänselvyys, että useampi pitää olla.
 
Tästä aiheesta on olemassa useita ketjuja, haulla löytyy. Uskoisin, että yksilapsisuus on tulevaisuuden trendi myös Suomessa ihan niin kuin vapaaehtoinen lapsettomuuskin.

Mutta niin kauan kuin lapsi on pieni (alle 5 v tms), mieli muuttuu nopeasti elämän helpottuessa. Varsinkin jos lapsenne on vasta noin vuoden ikäinen ja vaikea vuosi on tuoreena mielessä, ei kannata lyödä mitään lukkoon suuntaan eikä toiseen. Puolikin vuotta on tuossa tilanteessa riittävä aika hengähtää ja käydä sitten vasta uuteen yritykseen jos siltä tuntuu. Eikä edes sinun iässäsi tuo puoli vuotta ole vielä aika eikä mikään. Tai sitten vain ette tee enempää, jos edelleen siltä tuntuu.
 
Tästä aiheesta on olemassa useita ketjuja, haulla löytyy. Uskoisin, että yksilapsisuus on tulevaisuuden trendi myös Suomessa ihan niin kuin vapaaehtoinen lapsettomuuskin.

Mutta niin kauan kuin lapsi on pieni (alle 5 v tms), mieli muuttuu nopeasti elämän helpottuessa. Varsinkin jos lapsenne on vasta noin vuoden ikäinen ja vaikea vuosi on tuoreena mielessä, ei kannata lyödä mitään lukkoon suuntaan eikä toiseen. Puolikin vuotta on tuossa tilanteessa riittävä aika hengähtää ja käydä sitten vasta uuteen yritykseen jos siltä tuntuu. Eikä edes sinun iässäsi tuo puoli vuotta ole vielä aika eikä mikään. Tai sitten vain ette tee enempää, jos edelleen siltä tuntuu.

Kiitos. Niinpä. Ehkä vaan laitan asian koppaan nyt odottelemaan :) Olen vain hieman yllättynyt näinkin selkeästä kannastani tällä hetkellä, joskus nuorempana pidin selviönä, että haluan paljon lapsia. Vanhemmiten on fiilikset koko ajan muuttuneet. No, näin se ikä muuttaa. Ja kokemukset. Mistäpä tuota mennyttä vuotta voisi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. En varmaan olisi uskonut, vaikka joku olisi kertonutkin. En ole ikinä kokenut niin totaalista väsymystä, kuin lapsen vauva-aikana, vaikka luulin olleeni monta kertaa todellatodella puhki ennen lasta :)
 
Meillä 3 lasta , 2 ensimmäistä vuoden välein ja ovat tosi rakkaita ja läheisiä toisilleen.

Kolmonen n. 5 vuoden ikäerolla sisaruksiinsa , ja on TOSI YKSINÄINEN - eli jos nyt voisin valita
niin ehdottomasti olisi pitänyt olla kolmoselle myös kaveri.
 
[QUOTE="kolmen lapsen äiti";23864790]Meillä 3 lasta , 2 ensimmäistä vuoden välein ja ovat tosi rakkaita ja läheisiä toisilleen.

Kolmonen n. 5 vuoden ikäerolla sisaruksiinsa , ja on TOSI YKSINÄINEN - eli jos nyt voisin valita
niin ehdottomasti olisi pitänyt olla kolmoselle myös kaveri.[/QUOTE]

Mä en tajua tätä, että lapsia tehdään kavereiksi toisilleen. tai tajuan, mutta se ei tunnu kovin reilulta "sinä olet olemass ajotta sisarellasi olisi leikkikaveri".
 
Minäkin ajattelin lapsen ollessa vuoden ikäinen, ettei meille tule enempää. Nyt lapsi on kolme ja odotan toista. Lapsen täytettyä kaksi alkoi tuntua että ehkä sitä sittenkin jaksaisi ja kun kolme vuotta alkoi lähestyä päätettiin hankkia toinen. Alunperin olimme suunnitelleet kolmea tai neljää lasta, mutta ensimmäisen synnyttyä päätettiin katsoa miltä tuntuu ja milloin, lapsiluku siis saattaa jäädä kahteen tai sitten kasvaakin, mutta vasta sitten kun siltä tuntuu. Missään tapauksessa lapselle ei tarvitse hankkia sisaruksia ja "kavereita". Ihan yhtälailla yksinäinen se lapsi voi olla sen vuoden nuoremman sisaruksen kanssa, kuin 8 vuotta vanhemman tai vaikka ihan ilma sisaruksia. Jos yksi tuntuu hyvältä lukumäärältä, niin pitäytykää siinä.
 
Meillä on yksi lapsi, ja vaikka lapsi on ollut ns. helppo tapaus (kiltti, nukkunut yönsä hyvin pienestä vauvasta asti, ei sairasteluja) En silti haluaisi toista, meidän perhe on täydellinen näin.
Mua suoraan sanottuna vituttaa ne kyselijät jotka on et millon teette tälle leikkikaverin, ja kun vastaa ettei ikinä alkaa se jeesustelu, että pitäähän se kaveri tehdä jne.
 
Meidän perhe on tässä, aikuiset+lapsi. Hyvä näin ja sille tuntuu entistä enemmän nyt kun ollaan menty yli pikkulapsivaiheen. Pojalla ikää pian 3v7kk eikä sitten ollenkaan haluta lisää.
 

Yhteistyössä