Vain yksi lapsi

Onko joku muu tyytyväinen ratkaisuunsa hankkia vain yksi lapsi? Mä nautin siitä että elämä on jotenkin hallittavampaa, on vain yksi kiukkuilija vaatimassa jotakin. Yhden lapsen saa hoitoon helpommin yms. Lapsella on toki paljon kavereita jotka kyläilevät mutta perusarki on jotenkin helpompaa. Olen sivusta seurannut monilapsisia perheitä ja todennut että ei sopis mulle.

 

Sun lapsi on ilmeisesti sitten aika kaamea.

Yhden kanssa on niin tylsää, kaikilla.

 

Meillä on kaksi lasta ja täytyy sanoa että itte pääsee paljon vähemmällä kun leikkivät keskenään.

 

Meillä on tuo yksi ja ainoa eikä enempää tule ihan omasta päätöksestä.

 

Niin samaa mieltä kuin ap :wave:

 

Meillä oli yksi lapsi ja olin täysin tyytyväinen. Kunnes sitten tapasin elämäni miehen ja totesin, että ei helvetti, minähän haluan paljon lapsia! Nyt on toinen tulossa ja kolmas suunnitteilla. Mielenmuutos johtui tyystin elämäntilanteen muutoksesta: seesteinen elämänvaihe ja vierellä oikeasti sellainen kumppani, johon voi luottaa ja arki rullaa.

 

Mun mielestä on helpompaa kun on kaksi.
Ei oo se yksi vaatimassa koko aikaa jotain meiltä vanhemmilta vaan niillä on seuraa toisistaan.
Hoitopaikka ei oo ollut ongelma; nehän voi tarvittaessa mennä eri paikkoihin jos ei hoitaja kestä kahta söpöläistä.
Enempää lapsia en kyllä halua; ei ole suurperhe mun juttu.

 

Sun lapsi on ilmeisesti sitten aika kaamea.

Yhden kanssa on niin tylsää, kaikilla.

Ei meilla ainakaan ole tylsaa yhden lapsen kanssa, eika taatusti lapsellakaan. Johtunee siita etta mieheni on erittain lapsenmielinen .

 

Yks riittää, 1v eikä vieläkään nuku öitään ja kaikki on tosi hankalaa... meilessä oli 2-3 lasta mutta ei musta ole tähän

 

Mun mielestä on helpompaa kun on kaksi.
Ei oo se yksi vaatimassa koko aikaa jotain meiltä vanhemmilta vaan niillä on seuraa toisistaan.
Hoitopaikka ei oo ollut ongelma; nehän voi tarvittaessa mennä eri paikkoihin jos ei hoitaja kestä kahta söpöläistä.
Enempää lapsia en kyllä halua; ei ole suurperhe mun juttu.

Meillä taas lapset tappelee paljon, sekin on rasittavaa. Ja alkuun oli todella raskasta kun syntyivät pienellä ikäerolla. Meillä siis kaksi ja tämä riittää meille.

 

Meilläkin on yksi ja enempää ei tule olen tyytyväinen yhteen ja en halua aloittaa taas alusta vauvarumbaa mm.kamalaa valvomista(

 

Jos lapset on hoidossa, niin sama se onko niitä kaksi vai yksi, mut jos kotiäitinä on vain yhdelle, niin onhan se helpompaa mennä kylään yhden kaa, varsinki jos ei enää nuku päiväunia. sit kun niitä on kaksi, pienellä ikäerolla (max 2v) on ne toistensa kavereit.

 

Entä jos se yksi lapsi kuolee nuorena? Juuri siinä vaiheessa kun ei ole enää mahdollista saada lisää lapsia? Eikö teistä olisi kiva vanhana saada olla mummo? Tai saada edes joskus vieraita vanhainkotiin?

 

Entä jos se yksi lapsi kuolee nuorena? Juuri siinä vaiheessa kun ei ole enää mahdollista saada lisää lapsia? Eikö teistä olisi kiva vanhana saada olla mummo? Tai saada edes joskus vieraita vanhainkotiin?

Kamala tapa ajatella. Eli pitäisi tehdä yksi lisää "vakuudeksi" toisen kuoleman varalle?

 

Entä jos se yksi lapsi kuolee nuorena? Juuri siinä vaiheessa kun ei ole enää mahdollista saada lisää lapsia? Eikö teistä olisi kiva vanhana saada olla mummo? Tai saada edes joskus vieraita vanhainkotiin?

En tee lapsia tuollaisen pelon takia, en siksi että saisin olla mummo tai että saisin vieraita vanhainkotiin. Todella itsekkäitä syitä!!!

 

Mun mielestä on vanhemmilta itsekästä päättää tehdä vain yksi lapsi. Musta olisi hirveää olla ainoa lapsi esim siinä vaiheessa kun omat vanhemmat alkavat olla jo iäkkäitä ja huonokuntoisia. Kenen kanssa jakaisi "vastuuta" heistä ja järjestäisi esim hautajaiset sun muut, jos ei olisi sisaruksia... JA muutenkin nyt aikuisena on tosi hienoa kun on esim sisko jonka kanssa voi hoitaa lapsia "ristiin" ja saada kaikenlaista muutakin apua ja tukea.

Mut tästähän saa tapella tällä palstalla ikuisuuden. Jokainen on omasta mielestää oikeassa.

 

Entä jos se yksi lapsi kuolee nuorena? Juuri siinä vaiheessa kun ei ole enää mahdollista saada lisää lapsia? Eikö teistä olisi kiva vanhana saada olla mummo? Tai saada edes joskus vieraita vanhainkotiin?

Voi olla et mummous jää kokematta joka tapauksessa, oli lapsia 1 tai 4.
Ja mistäs sitä tietää näkeekö niitä vanhuuspäiviä lainkaan? Jos sillai päin ajattelee niin jääpähän vaan yksi lapsi puoliorvoks...

 

"Entä jos se yksi lapsi kuolee nuorena? Juuri siinä vaiheessa kun ei ole enää mahdollista saada lisää lapsia? Eikö teistä olisi kiva vanhana saada olla mummo? Tai saada edes joskus vieraita vanhainkotiin?"

No en kyllä itse ihan ajattele noin, vaikka meillä onkin kohta neljä... Toisaalta on kiva ajatella, että sisaruksilla on aina toisensa, ja jos esim. yksi/me mieheni kanssa kuolee, niin tuki on lähellä. Mutta ei se nyt ole syy "hankkia" lisää lapsia, koska ainahan voi käydä jotain niinkin kamalaa, että kaikki lapset kuolee ennen kuin itse tai ettei itse ikinä ehdi siihen vanhainkoti-ikään. Ymmärrän oikein hyvin, jos joku haluaa vain yhden. Varmasti elämä on hallittavampaa kuin 3-4 lapsen kanssa. Hyvä, jos olette itse ratkaisuun tyytyväisiä, sehän se tärkeintä on, eikä siihen muilla pitäisi olla nokan koputtamista!

 

Elämä on ihanempaa mitä enemmän lapsia tullut

 

itsekästähän se kuitenkin on tehdä lapsia ylipäätään

 

1 riittää eikä enempiä haluta.

 

Mun mielestä on vanhemmilta itsekästä päättää tehdä vain yksi lapsi. Musta olisi hirveää olla ainoa lapsi esim siinä vaiheessa kun omat vanhemmat alkavat olla jo iäkkäitä ja huonokuntoisia. Kenen kanssa jakaisi "vastuuta" heistä ja järjestäisi esim hautajaiset sun muut, jos ei olisi sisaruksia... JA muutenkin nyt aikuisena on tosi hienoa kun on esim sisko jonka kanssa voi hoitaa lapsia "ristiin" ja saada kaikenlaista muutakin apua ja tukea.

Mut tästähän saa tapella tällä palstalla ikuisuuden. Jokainen on omasta mielestää oikeassa.

No eikohän sillä lapsella ole siinä vaiheessa jo puoliso ja ystäviä joiden tuella selviää esim. omien vanhempien kuolemasta. Ei sisarukset välttämättä ole aikuisina läheisiä. Ja lapsia voi hoitaa vuorotellen myös ystävien kesken.

 

Olen tyytyväinen päätökseen. Kärsimme lapsettomuudesta ja kaipa sitä osaa sitä ainokaistakin ihan eri tavalla arvostaa, kun se tekemiseen sai käyttää 3,5 vuotta ja tuhansia euroja. Ehkäisyä ei käytetä, että tulkoon toinen, jos tulee, mutta eipä taida tulla. Nyt oltu lapsen syntymästä asti ilman ehkäisyä.