"VAIN KOTONA"

Minäkin olen nyt ollut kotona jo vuodesta 2001, aloitin opintovapaan muodossa ja olen jatkanut kahden lapsen kotihoidon merkeissä. Hyvin olen viihtynyt ja mielestäni elän parhainta ja onnellisinta aikaa elämässäni. Tämä on oikeaa luksusta, kun saa vain olla kotona lasten kanssa. Eipä tätä ratkaisua ole tarvinnut juuri selitellä kenellekään. Meidän lasten kotihoitoa on arvosteltu kielteisesti ainoastaan jonkun satunnaisen vanhemman henkilön suunnalta. Esikoinen oli yksivuotiaana aika ujo, ja tuota ujoutta olisi pitänyt kuulemma hoitaa viemällä poika muiden lasten pariin.

Lasten hoitaminen kotona on meille mahdollista, koska mies voi elättää meitä tämän ajan. Asuntolainaa ei ole. Opintolainoja lyhentelen säännöllisillä kirpparituloilla, pari kertaa vuodessa pykään kunnon kojun pystyyn. Yritän olla surematta huomista ja työhönpääsyä/menoa.

Jaksamista kaikille äideille niin kotona kuin työelämässäkin! =)

PS. Eipä ole käynyt pienessä mielessäkään arvostella muiden päätöksiä, kaikki tekee kuten parhaakseen näkee. Vastaan tässä omasta puolestani ap:n aloitukseen, en halua puuttua turhaan kinaamiseen.

 

Sanoisin vaan että kukin perhe tyylillään.Kyllä ne kotiäidit jaksavat itseään kehua.Yleensä kotiäidit, eivät ole ehtineet aloittaakaan työntekoa, kun lapsia ovat alkaneet tekemään.
Minulle on ihan sama kuka on vain kotona kotiäitinä tai vain töissä käyvä äiti.Eiköhän jokainen tee itse sellaset ratkaisut mitkä on omalle perheelle ja taloudelle parhaaksi.
Aina samat jauhamiset ja kotiäidit jaksaa hehkuttaa kuinka ihanaa on olla kotona ja tuomitsevat töissä käyvät ihmiset.
Luulen että jotkut kotiäidit ovat kateellisia työssäkäyville äideille, kun pitää olla hehkuttamassa ja haukkumassa.
Pitäkää vaan omista ratkaisuista kiinni, kotiäidit ja työssäkäyvät äidit.

 

\

Sanoisin vaan että kukin perhe tyylillään.Kyllä ne kotiäidit jaksavat itseään kehua.Yleensä kotiäidit, eivät ole ehtineet aloittaakaan työntekoa, kun lapsia ovat alkaneet tekemään.
Minulle on ihan sama kuka on vain kotona kotiäitinä tai vain töissä käyvä äiti.Eiköhän jokainen tee itse sellaset ratkaisut mitkä on omalle perheelle ja taloudelle parhaaksi.
Aina samat jauhamiset ja kotiäidit jaksaa hehkuttaa kuinka ihanaa on olla kotona ja tuomitsevat töissä käyvät ihmiset.
Luulen että jotkut kotiäidit ovat kateellisia työssäkäyville äideille, kun pitää olla hehkuttamassa ja haukkumassa.
Pitäkää vaan omista ratkaisuista kiinni, kotiäidit ja työssäkäyvät äidit.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että kukin tekee kuten parhaaksi näkee. Mielestäni sinä kuitenkin yleistät aika railakkaasti kotiäidit, kun sanot, että yleensä he eivät ole aloittaneetkaan työntekoa kun ovat alkaneet lapsia tekemään. Itse myönnän kuuluvani tähän ryhmään melkein, mutta lähes kaikilla tuntemillani kotiäideillä on työpaikka odottamassa.

Minä en ainakaan hehkuta millään tavalla tätä kotona olemista, en myöskään tuomitse ketään. Omassa mielessäni saatan toki ihmetellä eräiden ihmisten ratkaisuja. Kotiäitinä oleminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, mutta kyllä siitä voi olla ylpeä ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa työstä mitä tekee. Sen verran täytyy itseään/tekemisiään arvostaa... =)

 

\

\

Sanoisin vaan että kukin perhe tyylillään.Kyllä ne kotiäidit jaksavat itseään kehua.Yleensä kotiäidit, eivät ole ehtineet aloittaakaan työntekoa, kun lapsia ovat alkaneet tekemään.
Minulle on ihan sama kuka on vain kotona kotiäitinä tai vain töissä käyvä äiti.Eiköhän jokainen tee itse sellaset ratkaisut mitkä on omalle perheelle ja taloudelle parhaaksi.
Aina samat jauhamiset ja kotiäidit jaksaa hehkuttaa kuinka ihanaa on olla kotona ja tuomitsevat töissä käyvät ihmiset.
Luulen että jotkut kotiäidit ovat kateellisia työssäkäyville äideille, kun pitää olla hehkuttamassa ja haukkumassa.
Pitäkää vaan omista ratkaisuista kiinni, kotiäidit ja työssäkäyvät äidit.

Olen itsekkin kotiäitinä,eikä siinä mitään erikoista.MUTTA ikävä kyllä silmiini hyppää jotkut kirjoitukset, kun haetaan perusteluja kotona/töissä olemiseen.Enkä haluaisi tuomita ketään oli kotona tai töissä.
Toivotan työniloa kotiin ja töihin

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että kukin tekee kuten parhaaksi näkee. Mielestäni sinä kuitenkin yleistät aika railakkaasti kotiäidit, kun sanot, että yleensä he eivät ole aloittaneetkaan työntekoa kun ovat alkaneet lapsia tekemään. Itse myönnän kuuluvani tähän ryhmään melkein, mutta lähes kaikilla tuntemillani kotiäideillä on työpaikka odottamassa.

Minä en ainakaan hehkuta millään tavalla tätä kotona olemista, en myöskään tuomitse ketään. Omassa mielessäni saatan toki ihmetellä eräiden ihmisten ratkaisuja. Kotiäitinä oleminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, mutta kyllä siitä voi olla ylpeä ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa työstä mitä tekee. Sen verran täytyy itseään/tekemisiään arvostaa... =)

:flower:

 

Anteeksi edellinen pikku sekaannus...

Olen itsekkin kotiäitinä,eikä siinä mitään erikoista.MUTTA ikävä kyllä silmiini hyppää jotkut kirjoitukset, kun haetaan perusteluja kotona/töissä olemiseen.Enkä haluaisi tuomita ketään oli kotona tai töissä.
Toivotan työniloa kotiin ja töihin
:flower:

 

Antakaa nyt hyvät ihmiset äitien olla siellä missä he kokevat itsensä tarpeellisempana olla(ainahan se tietysti ei ole siitä kiinni)! Jokainen taaplaa tyylillään ja olemme niin erilaisia:joku on "kotihiiri,toinen "työhiiri",joku ajattelee että lapset on paras hoitaa kotona ja ei ole esim.rahasta kiinni vaikka kotiin jäisikin.Toiset taas kokevat että parempi tulotaso mahdollistaa"paremman"elämisentason.Molemmat työt ovat arvokasta työtä niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin,Kyllä sitä hommaa molemmista(koti+työ tai koti) löytyy vaikka ympäri vuorokauden..toinen on vaan paremmin palkattua.Itse ajattelen lapsen parasta tällaisia asioita ratkoessani.Mikä on sitten lapselle(ni) parasta,sitä voi kysyä mutta uskon että kyllä jokainen selväjärkinen sen tietää ja lapsensa tuntee..mutta ymmärrän taas toisaalta toisenlaisiakin ratkaisuja esim.olosuhteiden pakosta,vaikkakin välillä sydäntä raastaakin..Arvosta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!

 

Jos minä haluaisin päätoimisesti hoitaa lapsia, olisin opiskellut lastentarhanopettajaksi, tms. Mutta kun en halua, mielenkiinto ja taipumukset ovat ihan toisenlaiset ja jo ajatus vajaan vuoden äitiyslomasta tuntuu pelottavalta. Kyllä sen varmaan jaksaa, kun lastaan rakastaa, mutta sitten on kyllä pakko saada muitakin virikkeitä. Ei töihinpaluu ole aina rahasta kiinni; samaa ovat sanoneet kaikki naispuoliset työtoverit äitiyslomalta palatessaan.

Haukkukaa vain huonoksi äidiksi, mies saanee puolestaan ihailua, kun jää joksikin aikaa kotiin...

 

Maruskalle :hug: :hug: :hug:

Olen itse ollut vähän samassa tilanteessa, että osaksi rahan tarpeen (mies oli opiskelija) ja osaksi ympäristön odotusten takia palasin äitiysloman jälkeen töihin. Todella ikävöin lastani myös töissä, ja nyt jälkeenpäin vaivaa, että mitähän hoitopaikassa päivisin on tapahtunut. Mies onneksi ei koskaan puoleen eikä toiseen painostanut. Ihan vauvahan alle vuoden ikäinen on.

Eli painostaja tässä tapauksessa miehen vanhemmat. Nyt toiselta lapselta olen kotihoidontuella, ja anopin puheenaiheet: kuinka muut lapsenlapset oppivat hoidossa kaikkea ja kuinka omani ovat huonompia joka suhteessa (sotkivat...-toki oma lapseni, joka sotkee, on myös nuorin lapsenlapsi.)

Tämä asia vaivaakin minua kovasti, koska anoppi vaikuttaa ihan vauva/lapsirakkaalta, mutta mielestäni hän ei todella välitä/rakasta lapsiani, jos hänen mielestään heille parempi on vieraassa ryhmässä kuin oman rakastavan äidin luona. Eivät vieraat ihmiset rakasta minun lapsiani, vaan tekevät vain työtään. Meidän esikoisen hoitaja puhui minulle aina vain omasta lapsenlapsestaan.

Olen varmaan liian herkkä. Olisi mukavaa, jos joku muukin kuin me vanhemmat rakastaisi lapsiani. Mutta mielestäni tuollaiset isovanhemmat, jotka kadehtivat sitä, että saan hoitaa omia lapsiani kotona heidän ollessa pieniä, eivät rakasta lapsiani, ehkä korkeintaan poikaansa. Sen vuoksi välimatka ja hoitoavun puute ei minua oikeastaan haittaa. En loppujen lopuksi pysty luottamaan heidän hoitoapuunsa tässä tilanteessa heidän käytöksensä vuoksi.

Onneksi mieheni arvostaa kotona tekemääni työtä, mutta kyllä ympäristön hokema, jota muuten minulle alettiin hokea jo äitiyslomalla, "oletko ollut jo töissä?" jonkin verran harmittaa. Toisaalta jos olisi pitempään kotona, ympäristö ehkä lopettaisi kyselyn jossain vaiheessa.

 

Anteeksi ei ollut tarkoitus loukata työssä käyviä äitejä, eikä kehua kuinka hyvä äiti olen. Sillä en todellakaan ole hyvä äiti vaikka kotona olenkin. Kahden murkun kanssa tahtoo hermo mennä kerran tunnissa ja vielä kun 10vuotiaalla alkaa jo olla esipurteetin oireita tai sitten hän vain katsoo isommista mallia miten isot kiukuttelee niin ei kyllä tunne olevansa kovin hyvä äiti. Itsekin olen pian menossa takaisin töihin eli kun tuo kuopus on 2v. :ashamed: Työssä käydessä on myös omat hyvät puolensa saa ajatella asiat loppuun asti, voi käydä wc:ssä yksin, ei tarvi koko ajan olla tuntosarvet koholla että mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja koti pysyy siistimpänä kun siellä ei olla kuin illalla... Jaksamisia kaikille MAAILMAN PARHAIMMILLE ÄIDEILLE :flower: :flower:

 

Myös minä tykkään kovasti kotona olemisesta, vaikka ei olekaan kuin kaksi lasta ja sekös tuttavapiiriä ihmetyttää. Rahaa ei todellakaan ole liikaa mutta tässä elämäntilanteessa on näin paras. Vanhin aloitti koulun ja on monta kertaa maininnut, että hyvä kun olet äiti kotona. Jos kiusaamisen ym lisäksi syksy olisi alkanut hänellä yksinololla iltapäivällä kotona niin kaikilla olisi ollut vieläkin pahempi mieli. Hyvä näin enkä enää jaksa välittää muiden jankutuksista ja ihmettelyistä. Huippu oli, kun hammaslääkärikin soitti suutaan minulle kotona olemisesta. Ihminen, jolla lienee hyvä palkka oli ainakin minulle ilmiselvästi kateellinen. Taisi oma vaimo olla myös uraihminen, jolla ei aikaa penskoilleen... =) Raha ei tainnut tehdä tuota perhettä onnelliseksi.

 

\

Myös minä tykkään kovasti kotona olemisesta, vaikka ei olekaan kuin kaksi lasta ja sekös tuttavapiiriä ihmetyttää. Rahaa ei todellakaan ole liikaa mutta tässä elämäntilanteessa on näin paras. Vanhin aloitti koulun ja on monta kertaa maininnut, että hyvä kun olet äiti kotona. Jos kiusaamisen ym lisäksi syksy olisi alkanut hänellä yksinololla iltapäivällä kotona niin kaikilla olisi ollut vieläkin pahempi mieli. Hyvä näin enkä enää jaksa välittää muiden jankutuksista ja ihmettelyistä. Huippu oli, kun hammaslääkärikin soitti suutaan minulle kotona olemisesta. Ihminen, jolla lienee hyvä palkka oli ainakin minulle ilmiselvästi kateellinen. Taisi oma vaimo olla myös uraihminen, jolla ei aikaa penskoilleen... =) Raha ei tainnut tehdä tuota perhettä onnelliseksi.

Ei pidä välittää ulkopuolisten ihmisten kommenteista! Minäkin olen saanut aika monta kertaa kuulla kommentteja kotona olemisesta näiden vuosien aikana. Eniten tämä meidän valintamme tuntuu kaivelevan appivanhempia, joilta tulee ajoittain rankkojakin mukamas leikillään heitettyjä kommentteja, kuten:" Eiköhän se olisi sinunkin jo aika mennä töihin"... jne. Itse kiusallani vastaan aina, että "eihän sitä tiedä, vaikka vielä tulisi lapsia, ei ole kiire töihin"...

Nautitaan kotiäidit nyt tästä ajasta, eipähän tarvii vanhana harmitella, ettei tullut oltua lasten kanssa kotona pitempään... =)

 

Vain kotona olevan eläke jää minimiin, eli sillä ei elä jos ei ole miestä elättämässä. Kotiin jääminen vuosiksi on tikittävä aikapommi. Lapset saavat vaurioita hermoheikko äidistä ja suppeasta maailmankatsomuksesta. Äidin maailma typistyy seiskalehden tasolle ja kateus valtaa sielun. Mammat herkistyvät niin, että pieni pää kääntää kaikki itseään vastaan, kritiikkiä ei kestetä. Joka toinen liitto päättyy eroon ja mökkihöperön pitäisi sitten selvitä yksin katraansa kanssa ilman ammattia tai vanhentuneen tutkinnon kera.
Tässä ajatuksia siitä, miksi en halua jäädä vain kotirouvaksi. Meillä on kolme lasta ja heistä on kasvanut tasapainoisia nuoria siitä huolimatta että olen mennyt töihin äitiyslomien jälkeen. Suomalainen lastenhoito järjestelmä on todella tasokasta luksusta.

 

\

Vain kotona olevan eläke jää minimiin, eli sillä ei elä jos ei ole miestä elättämässä. Kotiin jääminen vuosiksi on tikittävä aikapommi. Lapset saavat vaurioita hermoheikko äidistä ja suppeasta maailmankatsomuksesta. Äidin maailma typistyy seiskalehden tasolle ja kateus valtaa sielun. Mammat herkistyvät niin, että pieni pää kääntää kaikki itseään vastaan, kritiikkiä ei kestetä. Joka toinen liitto päättyy eroon ja mökkihöperön pitäisi sitten selvitä yksin katraansa kanssa ilman ammattia tai vanhentuneen tutkinnon kera.
Tässä ajatuksia siitä, miksi en halua jäädä vain kotirouvaksi. Meillä on kolme lasta ja heistä on kasvanut tasapainoisia nuoria siitä huolimatta että olen mennyt töihin äitiyslomien jälkeen. Suomalainen lastenhoito järjestelmä on todella tasokasta luksusta.

Jos sinun lapset ovat jo "tasapainoisia nuoria", ei sinulla taida olla aavistustakaan tämän päivään päivähoidon tasosta!

 

\

Vain kotona olevan eläke jää minimiin, eli sillä ei elä jos ei ole miestä elättämässä. Kotiin jääminen vuosiksi on tikittävä aikapommi. Lapset saavat vaurioita hermoheikko äidistä ja suppeasta maailmankatsomuksesta. Äidin maailma typistyy seiskalehden tasolle ja kateus valtaa sielun. Mammat herkistyvät niin, että pieni pää kääntää kaikki itseään vastaan, kritiikkiä ei kestetä. Joka toinen liitto päättyy eroon ja mökkihöperön pitäisi sitten selvitä yksin katraansa kanssa ilman ammattia tai vanhentuneen tutkinnon kera.
Tässä ajatuksia siitä, miksi en halua jäädä vain kotirouvaksi. Meillä on kolme lasta ja heistä on kasvanut tasapainoisia nuoria siitä huolimatta että olen mennyt töihin äitiyslomien jälkeen. Suomalainen lastenhoito järjestelmä on todella tasokasta luksusta.

:flower: Oikein paljon onnea sinulle ja perheellesi!

Itse olen valinnut sen "tikittävän aikapommin". Olen kai aika tyhmä (vaikka en ole ikinä seiskalehteä avannutkaan), mutta en osaa murehtia vielä eläkkeistä kolmekymppisenä, ehkä pitäisi...
Edelleen on niin, että kaikki äidit eivät muutu hermoheikoiksi kotona. Itse mietin kauhulla tulevaa ja sitä kun pitää selviytyä 3-vuorotyöstä, neljän lapsen hoitojärjestelyistä, kotitöistä, miehen piiitkistä työpäivistä/reissuhommista. Saattaa olla, että ainakin meidän parisuhde joutuu silloin vielä suuremmalle koetukselle.

Minä luotan kuitenkin itseeni ja siihen, että lapseni saavat hyvän ja turvallisen pohjan elämälleen kun saavat olla kaikessa rauhassa kotona.... =)

 

Heips, meillä alkoi säästöt loppua B) mies on opiskellut jo muutaman vuoden ajan ja jatkaa vielä vaan jakun minäkin olin yli kaksi vuotta kotona, niin tosiaan, vaikka säästeliäästi(kuitenkin mukavasti) ollaan elelty niin, jossakin tulee raja vastaan. Tässä oli mun "selittelyt" :ashamed: No kuitenkin, siis en olisi halunut mennä töihin, nautin sunnattomasti tyttäreni seurata ja poikani on ollut mielissään kun äiti oli kotona koko ekaluokan ajan ja hän olisi halunnut, että olisin kotona edelleenkin kun hän tulee koulusta, tuo pieni tokaluokkalainen =) . Vaikka teen vain 50% työaikaa, silti saan kuulla kommentteja lapsen viemisestä "säilöön" ja että onkohan elämänarvoni kunnossa :/ . Kyllähän nuo kommentit harmittaa, mutta itse tiedän arvojeni olevan kohdallaan ja lapsellani on ihan hyvä olla päiväkodissa sen aikaa kun olen töissä, eli en anna noiden kommenttien liikaa häiritä. Jokaisen täytyy itse arvostaa omaa vanhemmuuttaan, eli ollaan onnellisia missä tilanteessa sitten olemmekin, ei se siitä kuitenkaan murehtimalla parane =)

 

\

Anteeksi ei ollut tarkoitus loukata työssä käyviä äitejä, eikä kehua kuinka hyvä äiti olen.

Joo, en minä ainakaan tuosta loukkaantunut. Jokainen tekee itselleen ja perheelleen sopivia valintoja. Sen vain olen oppinut, että jos uskaltaa kertoa työn tuovan sisältöä elämään, ennemmin tai myöhemmin joku älypää tulee kyselemään, miksi haluat lapsia, jos et halua niitä hoitaa. Miehiltä tuollaista ei tietenkään kysellä.

 

\

Vain kotona olevan eläke jää minimiin, eli sillä ei elä jos ei ole miestä elättämässä. Kotiin jääminen vuosiksi on tikittävä aikapommi. Lapset saavat vaurioita hermoheikko äidistä ja suppeasta maailmankatsomuksesta. Äidin maailma typistyy seiskalehden tasolle ja kateus valtaa sielun. Mammat herkistyvät niin, että pieni pää kääntää kaikki itseään vastaan, kritiikkiä ei kestetä. Joka toinen liitto päättyy eroon ja mökkihöperön pitäisi sitten selvitä yksin katraansa kanssa ilman ammattia tai vanhentuneen tutkinnon kera.

Joillekin äideille sopii paremmin töihin meno, että jaksavat olla hyviä äitejä lapsilleen, toiset taas nauttivat enemmän kotona olemisesta. Sinä ilmiselvästi kuulut tuohon ensimmäiseen ryhmään ja mikäs siinä.

Kotiäitiyden aikana ei kerry juurikaan eläkettä (eikös sitä lakia kuitenkin muutettu niin, että siltäkin ajalta saa eläkettä, mutta tulot ovat yleensä niin pienet, että eipä sillä eläkkeellä kovin leveillä) ja sekin on totta, että ammattitaito vähän ruostuu. Minä itse kerrytän vapaaehtoista eläkettä, koska en muutenkaan oikein usko, että meille riittää valtion kassasta rahaa samaan tahtiin kuin aikaisemmille sukupolville. Jokaisen maksamat eläkemaksuthan menevät nykyisten eläkkeiden maksuun, ei niitä säästetä työntekijän omaa eläkettä varten, niistä rahoista vastaavat seuraavat sukupolvet. Siinä olen kyllä eri mieltä, että ajatusmaailma typistyy jourulehtien tasolle. Minulla ei koskaan työssäoloaikana ole ollut näin paljon aikaa lukea kirjoja ja olen tässä samalla saanut osallistua varhaiskasvatuksen kursseihin, joita täkäläinen varhaiskasvatustoiminta järjestää. Lisäksi ennen töihin paluutani aion perehtyä myös ammattikirjallisuuteen, koska ammattitietoni kaipaavat hieman päivitystä jatkuvan uudistumisen vuoksi. Kaikki tämä siinä samassa, kun saan ulkoilla lasten kanssa keskellä kirkasta päivää joka päivä, seurata lapsien kehitystä ja ottaa vaikka päivätirsat, jos siltä tuntuu. On jopa aikaa seurailla, mihin muurahaist menevät. Antoisammalta tämä tuntuu, minun mielestäni. Mutta niin me kaikki opitaan uusia asioita, oltiin sitten kotona tai töissä. Aika huonostihan asiat olisivat, jos mitään uutta ei enää oppisikaan, vaan asiat menisivät aina samaa vanhaa rataa...

 

\

Olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin viihdyn kotona 5 kuukautisen tyttären kanssa. Jo vuosia olen painanut uraa, eli muutos oli aikamoinen ja etukäteen sitä jopa pelkäsin. Ja kyllä me jouduimme laskeskelemaan onko varaa jatkaa kotona oloa - totesimme, että muutaman kuukauden äitiysloman loppumisen jälkeen on, eli jatkan vielä kotona n. vuoden. Mutta kieltämättä välillä hiipii kummallinen ajatus siitä, että olenko tarpeeksi hyödyksi ja pitäisikö sittenkin mennä aikaisemmin töihin :flower:

Samoin olen minäkin nauttinut ja tätä ennen siis todella thenyt paljon täitä. Kotona en kuitenkaan uskalla muutamaa kk kauempaa hoitovapaalla olla, koska ei vakipaikkaa. Kyllä vakipaikalla voisin kitkutella vähemmällä rahalla, mutta ei uskalla siirtää paluuta, kun ei tiedä, mikä tilanne on pian ja jos vielä toisenkin lapsen haluaa.

 

Lisään vielä, kyseessä ei ole edes se, että kumpin on arvokkaampaa tms. seikat, vaan se, että ilman työtä on aika kurja elää pidemmän päälle. Valinnanvapautta ei siis ole, vaan koska haluan itse elättää lapseni varmemmin myös tulevaisuudessa niin töihin on mentävä. Vakipaikalla jäisin kotiin pidemmäksi aikaa.

Tulotkaan ei n ouse kun neuvottelin osa-aika työn, eli saan vähemmän kuin äitiyslomalla....Varman päälle ei voi pelata, mutta työtöntä ystävää seuratessa alkaa kyllä pelätä.

 

En kyllä yhtään kaipaa töihin. Mulla ei ole ikinä ollut niin kivaa työpaikkaa, että se voittaisi kotona olon. Olisin sata kertaa mieluummin kotona kuin kävisin töissä. Nyt vaan ei kohdallani ole enää muuta vaihtoehtoa kuin se työ. Pikkulapsiaika on ohi ja työttömyyttäkin on kokeiltu.
Aikuiskontakteja tosiaan saa muualtakin kuin töistä. Harrastuksista vaikka löytyy paljon useammin samanmielisiä kuin työpaikalta. Ihan liikaa ihmisen arvo ja asema määritellään työn mukaan. Nykyään en enää kirjoita ammattiani mihinkään paperiin missä sitä kysellään. Se on sivuseikka mikä on työpaikkani suurimmassa osassa asioista.

 

\

Mulla ei ole ikinä ollut niin kivaa työpaikkaa, että se voittaisi kotona olon.

Otan osaa

Aiheesta tai sen vierestä. Viikonlopun Iltasanomissa vedettiin isoja otsikoita siitä, että Merikukka Forsius haluaa hoitaa vielä muutaman kuukauden lastaan kotona ennen töihin paluuta. Ja lapsi on kymmenkuinen!

 

En näe siinä pahaa jos töistään tykkää. Työtä teen kyllä vain elättääkseni itseni ja lapseni, mutta välillä myös viihdyn siellä. Toki ihanaa olisi jos lasta ei tarvitsisi viedä ulkopuolelle hoitoon, mutta...

Kotiäidit, ei teidän tarvi puolustella kotona olemistanne tai vetää arreenalle vastakkain "ura"äiti vs. kotiäiti linjaa. Kotona olo on teidän valintanne, miellytti se muita tai ei. Mutta kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, vaikka eläisi niukaltikin. Mitenkä esim. yh:t tekisivät???

Vedetään naiset mieluummin yhtä köyttä, esim. pyritään takaamaan lapsille turvattu elämä jo alkutaipaleelta, oli sitten päivähoidossa tai kotona. Valinnanmahdollisuuksia saisi olla enemmän (osa-aikatyöt).

 

Liki 3 vuotta hoidin omia lapsiani kotona, ja nyt hoidan työni puolesta toisten tenavia, joten minulla ei tuo työn laatu siinä mielessä paljon muuttunut. Ei vaan, ihan eri asia silti tehdä töitä kodin ulkopuolella. Enemmän aikuiskontaktejakin kuin kotona ollessa. Nyt nautin kovasti työstäni, mutta olen onnellinen, että sain olla nuo 3 vuotta kotona.