Vaimoni suhde sisaruksiin

[sasman]

Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä liki kymmenen vuotta. Meillä on lapsia ja olemme suhteellisen onnellisia keskenämme, vaikka tietysti joitakin erimielisyyksiä aina tulee. Ikää meillä kummallakin on suunnilleen 35-vuotta.

Omalta puoleltani yksi erimielisyyden lähde on ollut vaimoni suhteet hänen siskoihinsa, jotka ovat myös perheellisiä ihmisiä.

Vaimoni pitää yhteyttä siskoihinsa päivittäin useita kertoja. Hän kuluttaa joka päivä keskimäärin 0,5-1 tuntia soitteluun siskoillensa. Tämä on siis todellakin |joka| päivä. Samalle siskolle hän saattaa soittaa neljäkin kertaa päivässä ja tämä on siis täysin normaalitilanne ilman, että kummallakaan olisi mitään merkittävää tapahtumaa. Lisäksi hän pyrkii viettämään aikaa siskojensa kanssa noin 10-20 kokonaista päivää öineen siten, että on kotoa poissa. Vaimoni suhteet siskoihinsa ovat säilyneet yhdessä olomme ajan samanlaisina.

Lieneekö kyseisenlainen erittäin tiivis yhteydenpito tässä iässä kuinka normaalia vai harvinaista? Aika ajoin asiasta tulee meille riitaa, sillä tällä on väistämättä vaikutusta muuhun elämään.

 

[normaalia&harvinaista]

Vaikea tähän on mitään neuvoa antaa. Jos kärsit liiasta sukuloinnista, sano asia suoraan.

Eikö vaimollasi ole muita ystäviä ja harrastuksia?

 

[sasman]

No joo. Tunti päivässä puhelimessa syö yleensä aikaa kaikesta muusta aika messevästi. Suoraan sanomistakin on taasen kokeiltu ja hyviä riitoja saatu aikaiseksi.

Ystäviä, joihin pitäisi vapaa-aikana yhteyttä, ei liiemmälti ole. Työkaverit tietysti.

Itsellänikin on sisaruksia mutta en pidä niihin yhteyttä läheskään yhtä tiiviisti. Voi mennä useampikin viikko ettei olla yhteyksissä. Sitten taasen ehkä hieman tiiviimmin.

 

[Mars]

Jonkinlaista riippuvuutta, ei minusta ihan ok ole, koska se vie aikaa teiltä.Sehän siinä on olennaista. Mitä he sitten puhuvat noin paljon?Miten hän on noin turvaton? Osaatko ajatella sitä? Eikö saa sinulta riittävästi huomiota vai mistä on kyse? En jaksaisi jutella siskoni kanssa kertaa viikossa, en millään.

 

[vierailija]

Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä liki kymmenen vuotta. Meillä on lapsia ja olemme suhteellisen onnellisia keskenämme, vaikka tietysti joitakin erimielisyyksiä aina tulee. Ikää meillä kummallakin on suunnilleen 35-vuotta.

Omalta puoleltani yksi erimielisyyden lähde on ollut vaimoni suhteet hänen siskoihinsa, jotka ovat myös perheellisiä ihmisiä.

Vaimoni pitää yhteyttä siskoihinsa päivittäin useita kertoja. Hän kuluttaa joka päivä keskimäärin 0,5-1 tuntia soitteluun siskoillensa. Tämä on siis todellakin |joka| päivä. Samalle siskolle hän saattaa soittaa neljäkin kertaa päivässä ja tämä on siis täysin normaalitilanne ilman, että kummallakaan olisi mitään merkittävää tapahtumaa. Lisäksi hän pyrkii viettämään aikaa siskojensa kanssa noin 10-20 kokonaista päivää öineen siten, että on kotoa poissa. Vaimoni suhteet siskoihinsa ovat säilyneet yhdessä olomme ajan samanlaisina.

Lieneekö kyseisenlainen erittäin tiivis yhteydenpito tässä iässä kuinka normaalia vai harvinaista? Aika ajoin asiasta tulee meille riitaa, sillä tällä on väistämättä vaikutusta muuhun elämään.

Ehkä olet ärsyyntynyt juuri sen takia ettei sinulla itsellesi on joku veli tai sisko kenelle sinä vosit soittaa? Nyt purkaat sen kiukkusuuden sinun vaimollesi.

 

[sasman]

En ihan tarkalleen tiedä mistä puhuvat, sillä en hirveästi jaksa kuunnella. Sen tiedän, että mitään salaisuuksia heidän välillään ei ole, eli puhutaan ihan kaikesta. Turvattomuus voi ehkä johtua siitä, että heillä on ollut erittäin tiivis perheyhteisö lapsena, jonka kontaktit ulkomaailmaan ovat olleet rajoitetut. En usko, että johtuu minulta saamatta jäädystä huomiosta. Toki aina voi huomioida toista paremmin, mutta kyllä hän minulta huomiota saa paljon.

 

[sasman]

No, olen lähinnä ärsyyntynyt syystä, että tällä on huomattava vaikutus päivittäisten asioiden hoitoon.

 

[sisko]

Olet vain kateellinen, kun joillain on hyvät sukulaissuhteet ja lämpimät välit. Miksi et soisi hänelle tätä, eihän siinä mitään pahaa ole. Julmempaa on riistäät oiselta yhteydenpito omiin sukulaisiinsa.

 

[isosisko]

Mun mielestä hyvät ja lämpimät sukulaissuhteet ei tarkota sitä että roikutaan toisissa kiinni kun pikkupennut niinkun tässä näyttää olevan.

 

[ilona]

Aika hyvin sanottu tuo "tiivis perheyhteisö". Minulla on ystävä, jolla on samanlainen yhteys omiin sisaruksiinsa. Joka pieraisukin pitää raportoida jokaiselle.
Myös heidän oma perheensä (2 aik. lasta) toimii samalla tavalla. "Lapset" soittelee joka päivä vanhemmille ja toisilleen useita kertoja, eivät tee mitään päätöksiä ennen kuin raportoivat joka puolelle.

Kaikki seurusteluasiatkin setvitään kaikkien kesken, mikä ei minusta olisi kovin mukavaa, jos olisin poika/tyttöystäväehdokas. Mitään vakavaa seurustelua ei kumpikaan ole uskaltanut aloittaakaan vaikka ovat jo 22 ja 25 v.

Sairaalloista touhua, jos ei pystytä jättämään lapsuutta taakse. Hyvät välit voi olla ihan normaalillakin tavalla.

Sinun kanssasihan hänen pitäisi vaihtaa ajatuksia arkisista asioista, melkoista selän kääntämistä omalle puolisolle.

 

[Ville]

Tuo perheyhteisön tiiveys tuntuu vaihtelevan perheestä toiseen kovin paljon. Kai kyse on lähinnä perheen sisäisestä kulttuurista, vakiintuneista tavoista. Sasman vaimon sisarusten välit tuntuvat minusta kyllä kummallisen kiinteiltä, ikäänkuin eivät vielä olisi täysin itsenäistyneet. Ei kai noin tiiviiseen yhteydenpitoon riitä oikeasti asiaa... eiköhän se ole pitkälti vain tapa.

 

[Kirsi]

Kuulostaa jenkki- tai italiasperheeltä.

 

[Nita]

Voi. Olisipa minullakin läheisiä sukulaisia. Olisi turvaa, jos elämä myllertää, tai vieraita, kun lapseni pääsevät ripille, viettävät syntymäpäiviään tms. Olisipa minullakin sisaruksia joiden kanssa jutella arjen asioista,kun tuo mies on sellaista suomalaista hiljaista tyyppiä. Olen yksinäinen.
Joskus, kun katselen ystäviä, joilla on lämpimät sukulaissuhteet, tunnen vihlaisun. Omilla lapsillani ei sellaist atule olemaan... on vain minä.. isä jossain... minun hiljainen mieheni ja mummot ja vaarit uusioliitoissaan, jotka eivät samaan aikaaan voi olla missään.. pelkkää risaista sukua.... riitaa, alkoholismia, itsemurhia, syrjintää, kulpailua, vähättelyä...

Jos elämä repii ja raatelee, on pelkkää plussaa, että suku pitää yhtä. Sinäkin saatat vaika kuolla yks kaks auto-onnettomuudessa. vaimosi selviää sisarustensa avulla paremmin kuin yksin.

 

[Nita]

Vielä piti jatkaa, että ainoa rajoitus jonka voit kohtuudella mielestäni vaimollesi laittaa on se, että teidän kahden intiimiasioista ei keskustella muiden kanssa kuin sinun. ja se tietenkin, että aikaa pitää jäädä myös sinulle.

 

[sasman]

Joka pieraisu pitää raportoida...kuulostaa tosi tutulta.

Yhteydenpitoahan en ole koskaan ollut kieltämässä. Omasta mielestäni yhteydenpito ei vaan ole enää ihan normaalilla tasolla määrässä ja laadussa.

Itsellänikin on omasta mielestä läheiset välit sisaruksiin, mutta en kuitenkaan heille raportoi kaikkea tekemääni sähkyhommista ruohonleikkuuseen joka ikinen päivä.

 

[Anni62]

Minä en ole missään tekemisessä kolme vuotta vanhemman siskoni kanssa joka asuu pohjoisessa ja käy kerran vuodessa kiertämässä sukulaisissa täällä etelässä. Kun vielä asuttiin kotona tehtiin kaikkia yhdessä, pelattiin ja leikittiin. Nyt kuitenkin on kaikki muuttunut kun hänellä ei perhettä ole ja meillä muilla sisaruksilla on.
Eipä soitella eikä lähetellä sähköpostia ei moneen vuoteen.

Ainut joka pitää yhteyttä on vanhin siskomme, hänen kans soitellaan kerran kuukaudessa eikä liioin koskaan nähdä vaikka asuu 7 km päässä.

Myöskään mieheni ei pidä yhteyttä siskoonsa ja veljeensä liioin koskaan. Hänen äitinsä luona pyrimme käymään kerran viikossa.
Että tällainen suku meillä on.
Kyllä olen ystäviinki paljon tiiviiimmin yhteydessä kun sukulaisiin muttei sentään joka päivä.

 

[sisko=ystävä]

Minä taidan olla ihan kuin ap:n vaimo. Paitsi etten tapaa siskoani kuin muutaman kerran vuodessa noin viikonlopun verran tai joskus jossain perhejuhlissa. Välimatkat kun on niin pitkät. Me kuitenkin sisareni kanssa höpötellään (juu käytetään itsekin juuri tuota sanaa) puhelimessa melkein joka päivä. Useimmiten tosin soitellaan työmatkojen aikana, kun molemmilla kuluu työmatkaan aika pitkä aika ja suurinpiirtein samoihin aikoihin. Eipä kulu aikaa kummankaan perhe-elämältä. Ei sitä aina niin asiaakaan tarvitse olla, läheisten ihmisten kanssa voi jutella niitä näitä ilman asiaakin. Sisareni on kuitenkin läheisin ystäväni, jolle voi puhua kaikki sellaiset asiat, joita ei muille ystäville puhuisi. En kuitenkaan todellakaan puhu mistään todella intiimeistä asioista enkä myöskään mieheni asioista. Ehkä sitten en ole täysin itsenäistynyt, mutta onko sillä nyt niin väliä puhuuko sitä sisarelle vai ystävälle? Useimmilla naisilla kun on se tärkein ystävä, jolle puhutaan kaikki asiat.

 

[ölvi]

Työkaverini vaimo on ihan samanlainen kuin AP:n vaimo. Heilläkin pidetään puhelimella yhteyttä päivittäin ja puhelinlaskut (paikallispuhelut) ovat laskettavissa ennemminkin satasina kuin kymppeinä.

Ainakin työkaverini tapauksessa kyse on nimenomaan YSTÄVYYSsuhteista kuin pelkästä sukulaissuhteesta. Olen ainakin itse ajatellut, että noin tiivis yhteys on myös rikkaus eikä pelkästään taakka. Onhan hyvä, että naisella on rupattelukaveri, jolle voi uskoutua, koska miehet harvemmin jaksavat naisten "höpöttämistä", koska pitävät sitä turhanpäiväisenä.

Jos miehen mielestä puhuminen on pois kaikesta muusta, niin silloin pitäisi ehkä sopia vaimon kanssa jotkut rajat, milloin ja kuinka paljon puhumista harrastaa. Jos ruoanlaitto toistuvasti viivästyy tai kotityöt jää tekemättä puhumisen takia, niin silloinhan se alkaa jo olla ongelma.

Minulla on työn ja perheen yhteensovittaminen ongelmana. Kaverisuhteille ei ole aikaa, joten puhun heidän kanssaan esim. matkalla töistä kotiin. Myös langaton luuri mahdollistaa esim. silittämisen, kuntopyörällä polkemisen, pölyjen pyyhkimisen ja kukkien kastelun samalla, kun puhuu puhelimessa. Myös kävelylenkeillä käytän kännykkää ja nappikuulokkeita, jolloin pystyy puhumaan hyvin. Minulla ei nimittäin ole aikaa laittaa tuntia päivässä "pelkkään" puhumiseen. Tosin puhun paljon vähemmän kuin AP:n vaimo.

 

[ilona]

Minusta suutin ongelma ei varmaan olekaan se käytetty aika tai ettei "suoriudu pakollisista kotitöistä" vaan se, että keskustellaan asioista mieluummin jonkun muun kuin sen elämänkumppanin kanssa.

Siis käännetään selkä sille, jonka pitäisi olla tärkein ihminen, jätetään ulkopuolelle ja räävitään omatkin asiat ulkopuolisen kanssa.

Ystäviä pitää jokaisella olla eikä ole paha, jos suhteet sukuunkin on kunnossa. Mutta kohtuus kaikessa ja tärkeysjärjestys oikea.

 

[sasman]

Suurin ongelma lienee todellakin se, että koen jääväni melko ulkopuoliseksi aika monesta asiasta. Toinen merkittävä asia on kyllä sitten "pakollisten kotitöiden hoito" joista eittämättä jää päävastuu itselle ja sen vaimonikin myöntää.

 

[Tarantella]

Ei tuo minusta nyt niin KAUHEAN vaaralliselta kuulosta. Puolesta yhteen tuntiin päivässä, niinhän kirjoitit?

Minun miehelläni on lapsuudesta asti paras kaveri, jonka kanssa puhuvat tuntikausia puhelimessa, ylensä kyllä illalla myöhään. Ja todella joka ikinen ripsaus ja rapsaus käydään läpi tämän ystävän kanssa. Muitakin kavereita hänellä on, joiden niidenkin kanssa tulee puhutuksi tosi paljon, yksi asuu ulkomailla ja vähintään kerran viikossa puhuvat maratonpuhelun. Mieheni taitaa vaan olla tavallista sosiaalisempi luonne, hän saa kehitetyksi asiaa vaikka kuinka ja mistä.

Älä ole huolissasi, oikeastaan saisit olla tyytyväinen. Vaimosi ei ripustaudu pelkästään sinuun. Tiiviit suhteet sisaruksiin ovat lahja ihmiselle. Heillä on aina toisissaan tuki ja turva. Tunnetko jääväsi ulkopuolelle? Siinä tapuksessa voisit hieman tutkailla omia asenteitasi ensin. Ettei kyse ole mustasukkaisuudesta?

Kannattaa varmaan puhua vaimon kanssa siitä, mitä asioita et toivo hänen käsittelevän muiden kuin sinun kanssasi. Avioparilla on aina oltava myös ne ihan omat asiat, jotka ei kuulu kenellekään muulle, ei edes parhaille ystäville eikä sisaruksille.

Jos olisitte etelämaalaisia, ei olisi minkäänlaista ongelmaa. Sukulaiset ovat aina läsnä ja kaikki asiat puidaan isolla porukalla. Ei pääse syntymään suuria paineita ja huoletkin tuntuu pienemmiltä, kun ne voi jakaa.

Neuvoisin, että koita kestää.

 

[sasman]

Tuo Tarantellan postaus on hieman ristiriitainen. Ensin todetaan, että kaikki käydään läpi, mutta sen jälkeen huomataan, että ihan omia asioita pitää myös olla. Mites se oikein meneekään lopulta?

Mutta jees, kiitokset KAIKILLE kirjoittajille.

Mielipiteitä on monia, kuten on niiden antajiakin. Hienoa kuulla eri ajatuksia asiasta ja myös huomata, etten ole ainoa mielipiteiteni kanssa.

 

[mies]

Jos otetaan esimerkiksi tilanne, missä ap:n vaimon soittelu sisarilleen estyy, niin onko se paha tilanne tai jopa "maailmanloppu". Siitä suhtautumisesta voi vetää johtopäätöksiä puheluiden merkityksestä vaimolle. Kysymyksessä voi olla jonkinasteinen riippuvuus aivan samalla tavalla, kuin riippuvuus jostakin muustakin asiasta. minäkin sanoisin, että rajansa kailella.
Toisaalta jos ajattelen, itse puhuvani puhelimassa ja sillä aikaa toinen tekee kotityöt, niin ei se olisi minustakaan yhtään hassumpi tapa tehdä kotitöitä.

Anna hänelle nappikuuloke ja siltysrauta.
Tai mene itse sohvalle istumaan.

 

[hullu vaan..]

anteeksi vaan taidan olla liian vainoharhainen ja ennakkoluuloinen mutta oletko täysin varma että kaikki hänen puhelunsa ovat sisareilleen ettei ole mahdollista että juttelisi miehen kanssa.....? tosin aika rohkeaa naiselta jos sinun lähellä näin tekee.. mutta toisaalta taas näin et ehkä epäile mitään..
kyllä minusta tuo on liikaa soittelua.. miten ihmeessä hän joskus pärjää ilman siskojaan...?

 

[tuli]

Miten nämä vaimosi sisarusten miehet suhtautuvat tähän "puhelintyttörinkiin"?
Perustakaa tekin jokin äijien juttu, menkää vaikka näiden puhelinsessioiden ajaksi keilaamaan, lenkille, perustakaa korttirinki etc.

Kun päivittäinen "harrastus" on hoidettu, teette sen jälkeen porukalla kotityöt ja vietätte yhdessä laatuaikaa.