Vaimoni kontrollointi saa minut sekaisin

[Sakke]

Olemme 40+ ikäinen pariskunta ja yhden 4v lapsen vanhempia. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Lapsen syntymän jälkeen vaimoni ylivarovaisuus ja ääretön kontrollointi on saattanut parisuhteemme aivan rotkon partaalle.
Hänen poikaamme suojeleva ylivarovaisuus aiheuttaa meillä valtavasti riitoja, koska minun puheeni ja tekemiseni poikamme kanssa ovat jatkuvan kontrollin alaisena. Hänen koulutustaustansa pienten lasten parissa antaa tietenkin hänelle paremmat edellytykset perustella lastenkasvatuksen pulmatilanteissa.

Olen mielestäni järkevä ja rauhallinen isä lapselleni, enkä käyttäydy mitenkään poikkeavasti. En enää kestä sitä jatkuvaa huomauttelua ja kommentointia, mitä ei sovi sanoa lapselle ja mikä on vahingollista. Tiedän, että ainokainen poikamme on vaimolleni kaikki kaikessa, mutta suhtautuminen lastenkasvatukseen on mennyt täysin överiksi. Kaikki sukulaiseni ovat vaimoni mielestä jotenkin vinksahtaneita ja puhuvat lapsellemme epäsoveliaita asioita, jonka vuoksi hän ei tietenkään anna poikani matkustaa minun kanssani kaksistaan tapaamaan veljeäni/poikamme serkkuja.

Meidän parisuhteemme on ajautunut tämän myötä kriisiin ja olemme lähellä avioeroa. Vaimoni nukkuu poikamme kanssa samassa huoneessa ja minä lastenhuoneessa. En tiedä mitenkä saisin vaimoni suhtautumaan asioihin rennommin ja hyväksymään minut tasavertaisena puolisona suhteessa poikaamme. Jatkuvat riidat koettelevat suhdetta ja minua kammetaan koko ajan sivuraiteelle. Olen yrittänyt saada häntä keskustelemaan asiasta parisuhdeterapeutin kanssa, mutta se ei auta, koska minun käytökseni on vaimoni mielestä perheemme ainoa ongelma.

Onko teillä muilla kokemuksia vastaavaanlaisesta?

 

[Freak]

Tee selväksi että etsit jonkun muun jonka vieressä nukkua jos ei lapsi häviä paikaltasi sängyssä! Äitihän kasvattaa pojasta onnetonta tumpeloa jolle luetaan iltasatu vielä 14-vuotiaana ja joka nukkuu valot päällä kun pelkää pimeää! Saatikka että lapsen saisi joskus yöpymään yhtään missään muualla kuin kotona...

 

[tilto]

Jaa-a, mahtaakohan teillä olla tosiaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin ero, jos vaimosi mielestä kaikki asiat ovat OK ja sinä olet ainoa, joka tässä on ongelmana. Vaimollesi voisit muistuttaa, että lapsi on 50 % perimältään sinun ja "epäkelvon" sukusi geenejä ja jos eroatte, niin lapsi tulee joka tapauksessa näkemään entistä enemmän isän puolen sukuaan, koska vaimosi ei voi mitenkään vaikuttaa siihen, mitä sinä tulet tekemään poikanne kanssa, kun on sinun vuorosi hoitaa lasta.

Minusta tuntuu, että vaimollasi on jokin ongelma ehkä jotakin synnytyksen jälkeistä hoitamatonta masennusta tai vastaavaa. Jos hän on päättänyt nostaa poikanne jalustalle, eikä hän myönnä vikojaan, niin minusta tuntuu, että hän ei aio pelata reilua peliä, sitten kun on aika käydä huoltajuusneuvotteluita. Toivottavasti kaikki menee hyvin, mutta varaudu siihen, että hän yrittää saada yksinhuoltajuuden ja evätä sinulta kokonaan tapaamisoikeuden siksi, että hän tekaisee olemattomia syytteitä. Kannattaa siis varautua eroon henkisesti ja taloudellisestikin, koska oikeudessa riitely ei ole ihan ilmaista hupia. Jos saat vaimosi "pöpipuheita" nauhoitettua esim. kännykällä, niin aina parempi, jolloin voit suojata selustaasi, mikäli joudut todistamaan oikeudessa sitä, että vaimosi ei ole myöskään puhdas pulmunen.

 

[diane]

Kertomuksesi oli aika subjektiivinen: "Minä hyvä - vaimo huono."
Peiliin katsominenkin voisi kirkastaa asioita. Elämä ei ole mustavalkoista, vaan siinä on myös sävyjä...

 

[no]

Taitaa olla ero ainoa mahdollisuus, mutta silloin varsinkin saisit syyt niskoillesi, jos jokin menisi pieleen.

Tapaamisoikeus perheen sisällä...

Lähde pojan kanssa mato-ongelle, siellä voitte jutella kahden. Talvella pilkille. Sulje korvasi vaimosi puheilta, koska hän ei vaikuta ihan terveeltä. Ala tekemään asioita lasten kanssa sen enempää miettimättä vaimosi mielipiteistä.

Mutta tilanne on vaikea lapsen kannalta, koska tärkeää hänen elämässään on selvät rutiinit; ne tuovat turvallisuudentunteen ja hänestä tulee luottavainen aikuinen. Lapsen ja nuoren pitää nukkua säännöllisesti ja tarpeeksi.

 

[paha juttu]

Lapsen kannaltakin kauheaa tuollainen, aistii tilanteen ja alkaa jo tuossa iässä tietoisestikin tarkkailla ja tehdä omia johtopäätöksiään.
Minusta tuo on niin akuuttia jo että peli pitää viheltää poikki tai ainakin katkolle heti. Tuskin vaimon käytös tuosta omia aikojaan korjaantuu. Tarkoitus hänellä varmasti hyvä ja lapsen parasta ajatteleva, mutta tuo eristäminen, niin lapsen kuin sinun, normaalista elämästä ei ole tervettä.
Omille toimintamalleille voi ihminen olla hyvinkin sokea. Helppoa tilanteen ratkaiseminen ei varmaan tule olemaan.

 

[Mies 50]

Sakke ei tuossa aloituksessaan kertonut mitään suhteestaan vaimoon, siis miehenä ja vaimona.
Että tulipahan mieleeni että josko Sakke on otettu suhteeseen ainoastaan "sopivana" isänä?
Onko naisen tarkoitun ollutkin vaan hommata itselleen lapsi. Nimittäin tuo ero tuosta miehestä noinkin arkisissa asioissa haiskahtaa erittäin paljon siltä että miehestä halutaan eroon hiljaisesti, ilman suurempaa metelöintiä.
Odotetaan että mies haluaa erota.

 

[*Siri*]

On uskaliasta luetun perusteella arvioida mikä on normaalia ja mikä ei, mutta jos pariskunta nukkuu erillään ja poika äitinsä kanssa, on siinä minusta jotain poikkeavaa.
Minkä ikäisenä äiti on ajatellut pistää pojan nukkumaan omaan sänkyynsä? Vai eikö ikinä?
Miten hoidatte keskinäistä suhdettanne? Koska ja missä harrastatte seksiä? Terve aikuinen tietääkseni toivoo avioliitolta myös seksielämää.

Ammattinaan lapsia hoitavat eivät ole aina niitä parhaita vanhempia. Maalaisjärki ja normielämä on kuitenkin lapselle parasta, ei aina oikein ja oppien mukaan toiminen. Meistä ihmisistä suurin osa on puutteellisia ja toimimme tyhmästikin joskus, miksi lasta pitäisi suojella sellaiselta? Ei hän voi elää täydellisessä maailmassa koskaan. Eikä varsinkaan äidin luoma maailma, jossa isä on työnnetty sivuraiteille, ole täydellinen eikä mitenkään normaali.

Pidä puolesi mies, lopeta ininä ja ota paikkasi!

 

[Noon logiikka]

Taitaa olla ero ainoa mahdollisuus, mutta silloin varsinkin saisit syyt niskoillesi, jos jokin menisi pieleen.

Aika jännä juttu. No vastustaa eroa jos kyseessä on mies josta ei vikoja puutu mutta puoltaa sitä, jos nainen on liian huolehtiva. Eipä tämä sinänsä kyllä yllätä, tämä noon pään sisältö joka tuntuu olevan kovin höttöä.

 

[Kureliivi]

Tässä perheterapia voisi olla hyvä tapa lähteä setvimään asiaa. Vaikutat selväjärkiseltä mieheltä ja voisi ajatella, että vaimosikin olisi valmis kuuntelemaan ammatti-ihmisiä. Ylikontrollointi on usein meillä naisilla vika jota ei itse huomaa eikä oman miehen sanomana usko.
Itsestäkin olen sen karvaasti oppinut, onneksi aikanaan kumppani jaksoi olla kärsivällinen ja sanoa kerran toisensa jälkeen juuri siinä tilanteessa jossa minä muka tiesin kaiken.
Toivottavasti teillä on vielä seksiä vaikka olettekin nukkuneet erillänne. Se kyllä jo itsessään kylmentää suhdetta, lapsi on ihan kirjaimellisesti välissänne eikä yhteisen pesänne suojissa.

 

[rehellistä puhetta]

Onko vaimosi mielenterveys kunnossa? Muutakin elämää kuin lapsi? Aikuiskontakteja? Jos on päivät duunissa lasten kanssa ja illat samanikäisen seurassa niin pönttö on varmaan mennyt sekaisin.

 

[tuitska]

Onko lapsen kehityksen kannalta tervettä, että äiti nukkuu vieressä yöt, on ylihuolehtivainen ja sulkee pois muut aikuiskontaktit lapselta? Pahimmassa tapauksessa hän saa toimillaan, lapsen kääntymään sinua ja sukulaisiasi vastaan. Entä vaimosi omat sukulaiset, ovatko he sellaisia, jotka saavat seurustella lapsenne kanssa? Onko lapsellasi ikäisiä kavereita, käykö hän kerhossa, onko päivähoidossa? (Tarkoitan, ilman äitiään ja hänen kontrolliaan).

Minusta pitäisi huomioida myös lapsen psyykkinen- ja sosiaalinen kehitys, sillä eikö 4- vuotias jo halua muitakin kontakteja ympärilleen kuin äidin.

Kaikki ovat huomioineet vain teidän keskinäisen parisuhteenne, mutta pitäähän lapsikin huomioida tässä asiassa. Olisiko apua jos menisit seuraavalla neuvolakäynnillä mukaan ja kertoisit "neuvolatädille" asian samoin kun olet tälle palstalle kirjoittanut. Sieltä ehkä voisi löytyä puolueeton ratkaisu umpikujaan.

Toivottavasti saat perhe-elämäsi kuntoon. Muista, että sinulla on lapsesi isänä oikeutesi ja pidä puolesi!

 

[no, tosi]

Aika jännä juttu. No vastustaa eroa jos kyseessä on mies josta ei vikoja puutu mutta puoltaa sitä, jos nainen on liian huolehtiva. Eipä tämä sinänsä kyllä yllätä, tämä noon pään sisältö joka tuntuu olevan kovin höttöä.

Olet oikeassa, minustakin tämän ketjun jännin juttu.

 

[Caillean]

Sakke: Ehdottomasti sinun kannattaa jatkaa parisuhteessasi. Mutta tee selväksi, että paikkasi on omassa sängyssäsi, tunge sinne ja tee tilaa, käske vaikka vaimon painua lastenhuoneeseen nukkumaan.

Olet joutunut tossun alle, nyt sinun on lunastettava asemasi takaisin. Sinä olet isäntä talossa, sinä määräät. Sano vaimollesi, että akat hiljaa! Kun mies on talon herra, se luo myös turvallisuuden tunnetta perheessä.

 

[Sakke]

On uskaliasta luetun perusteella arvioida mikä on normaalia ja mikä ei, mutta jos pariskunta nukkuu erillään ja poika äitinsä kanssa, on siinä minusta jotain poikkeavaa.
Minkä ikäisenä äiti on ajatellut pistää pojan nukkumaan omaan sänkyynsä? Vai eikö ikinä?
Miten hoidatte keskinäistä suhdettanne? Koska ja missä harrastatte seksiä? Terve aikuinen tietääkseni toivoo avioliitolta myös seksielämää.

Ammattinaan lapsia hoitavat eivät ole aina niitä parhaita vanhempia. Maalaisjärki ja normielämä on kuitenkin lapselle parasta, ei aina oikein ja oppien mukaan toiminen. Meistä ihmisistä suurin osa on puutteellisia ja toimimme tyhmästikin joskus, miksi lasta pitäisi suojella sellaiselta? Ei hän voi elää täydellisessä maailmassa koskaan. Eikä varsinkaan äidin luoma maailma, jossa isä on työnnetty sivuraiteille, ole täydellinen eikä mitenkään normaali.

Pidä puolesi mies, lopeta ininä ja ota paikkasi!

Kiitos Siri tästä vastauksesta! Tämä tuntui hyvältä kommentilta.

 

[kurnarskausta]

Hänen koulutustaustansa pienten lasten parissa antaa tietenkin hänelle paremmat edellytykset perustella lastenkasvatuksen pulmatilanteissa.

Tässä on vaimon vahvin valtti ja kontrollin perusta. Tuskin kukaan mielellään lähtee kyseenalaistamaan korkean koulutustason ja kokemuksen mukaista ammattitaitoa, varsinkaan lastenkasvatuksen alalla. Lähes jokainen vastaaja on kuitenkin niin tehnyt. Sitä ei silti tarvitse asettaa kyseenalaiseksi, jos ajattelee asiaa pelkkänä kontrolloinnin mahdollistavana apuvälineenä.

Hänen poikaamme suojeleva ylivarovaisuus aiheuttaa meillä valtavasti riitoja, koska minun puheeni ja tekemiseni poikamme kanssa ovat jatkuvan kontrollin alaisena.

Kun vaimo pyrkii kontrolloimaan isää, niin miten se voi poikaan liittyä? Jos äiti kontrolloi isän tekemisiä perustellen sitä vahingolliseksi pojalle, niin silloin kontrollin kohde onkin poika. Suurin vaikutus kohdistuu juuri tähän lapseen, tapahtumien säätelyllä hänen kasvuympäristössään.

Tiedän, että ainokainen poikamme on vaimolleni kaikki kaikessa, mutta suhtautuminen lastenkasvatukseen on mennyt täysin överiksi.

Kaikki kaikessa voi olla överiä, mutta silloin tämä suhde täydellä kontrollilla poikaan on ymmärrettävästi ja yksinomaan lastenkasvatuksen totalitaarisuuden varassa.

 

[*Siri*]

Tässä on vaimon vahvin valtti ja kontrollin perusta. Tuskin kukaan mielellään lähtee kyseenalaistamaan korkean koulutustason ja kokemuksen mukaista ammattitaitoa, varsinkaan lastenkasvatuksen alalla. Lähes jokainen vastaaja on kuitenkin niin tehnyt. Sitä ei silti tarvitse asettaa kyseenalaiseksi, jos ajattelee asiaa pelkkänä kontrolloinnin mahdollistavana apuvälineenä.

Varsin hyvin voi kyseenalaistaa koulutuksen saaneen kasvatustaidot, kun kyseessä on oma lapsi. Ei se objektiivinen materiaali, jonka kasvatukseen on koulutuksen saanut. Muutoinhan kaikkien kasvatusalan ammattilaisten lapset olisivat erinomaisia ihmisiä. Ja pariterapeutit onnellisessa avioliitossa (useat eronneita), lääkärit ja sairaanhoitajat terveitä, hoikkia ja tupakoimattomia, ja suutarin lapsilla olisi kengät.

Kontrollin mahdollistava apuväline? Kuulostaa todella ahdistavalta ja kylmältä. Siltä, että äiti ei lastaan kykene edes rakastamaan luonnollisella tavalla, vaan yrittää tehdä hänestä mallinäytetyön taidoistaan. Ja isä vailla ammattitaitoa sotkee annetun tehtävän.

 

[huhhuh]

kuulostaa kamalalta.
Minuakin kiinnostaa, käykö lapsi päiväkodissa tai jossain lastenkerhoissa? Eikö hän ole sieltä tullessaan ilmaissut oppineensa kirosanoja ja muuta sopimatonta?
Keiden kanssa lapsi leikkii kotipihalla?
Pilkataanko lasta päiväkodissa, kun hän nukkuu äitinsä vieressä?

Vanhempien kuuluu nukkua yhdessä, eikä lapsen kanssa. Toki vanhemmat saavat nukkua eri sängyissä, jos siihen on syy: vuorotyö, unettomuus, kuorsaus...

Kiinnostaa, mitä te teette pariskuntana tai perheenä yhdessä.

Perhekasvatusneuvola olisi hyvä paikka. Vaimosi tuskin siihen suostuu, koska hän on niin täydellinen omasta mielestään.

Kerro neuvolassa, sosiaalitoimistossa, päiväkodissa jne teidän ongelmistanne.

 

[kurnarskausta]

Varsin hyvin voi kyseenalaistaa koulutuksen saaneen kasvatustaidot, kun kyseessä on oma lapsi.

Voi, mutta ei tarvitse, kun kyseessä on oma lapsi. On jotakuinkin samantekevää osaako ammattinsa jos ei sitä kotona ole aikomustakaan soveltaa.

Kontrollin mahdollistava apuväline? Kuulostaa todella ahdistavalta ja kylmältä.

Huipputehokas auktoriteettiuskottavuus sille joka haluaa vaikuttaa olevansa virallisesti vahvistettuna erehtymättömän oikeassa. Olosuhteet tuntuvat olevankin todella kylmät ja selkeästi hyvin ahdistavat (kaikille?).

Siltä, että äiti ei lastaan kykene edes rakastamaan luonnollisella tavalla, vaan yrittää tehdä hänestä mallinäytetyön taidoistaan.

Sellainen narsku olisi ja niin narsku tekisi. Valitettavasti.

Ja isä vailla ammattitaitoa sotkee annetun tehtävän.

Kyllä vain, näin on paljon helpompi mitätöidä isyyskelpoisuus, vaikka se ei ole koskaan ammatti ollutkaan.

 

[Riinaelviira]

Hehheh, jos ap.:n sukulaiset ovat jotenkin vinksahtaneita, niin missäköhän iässä lapsi olisi sitten sopiva tutustuttaa heihin? 18-vuotiaana? Missäs pumpulissa aikoo äiti kasvattaa lasta sitä ennen, ettei lapsi vaan tapaa ketään törttöä tai muuten vaan arveluttavaa ihmistä.

Mielestäni ap.:n puolesta olisi kohtuullista antautua tasavertaiseen keskusteluun vaimon kanssa noista asioista, käydä vaikka pari asiaa läpi niistä asioista, jotka ovat vaimolle tärkeitä ja tehdä kompromissi jos vaimo kipeästi haluaa jotain (ei vaikkapa kiroilla koskaan lapsen kuullen tms. asia).

Se, että vaimo sitten taas puuttuu joka välissä on ihan asiatonta! Homman pitää mennä niin, että asiat puhutaan, niistä sovitaan ja sitten tehdään niin kuin on sovittu. Eli molemmat joustavat, ei vain toinen.

 

[sakusammakko]

Nyt sinun on otettava kissa pöydälle ei erolla uhkailemalla vaan sillä, että sanot, että haluat saada teidän välit kuntoon. Näin täsäs tulee vain paha olo, etkä aio enää katsoa sitä, että ei ole olemassa mitään muuta kuin lapsi. Lapsen kuuluu tuossa iässä pääsääntöisesti nukkua omassa huoneessaan ja sinä miehenä vaimosi vieressä. Voisit jutella vaimosi kanssa ja kysyä, että mikä häntä eniten pelottaa. Pelkääkö hän lapsen menettämistä, pelkääkö, että hän ei ole hyvä äiti tms. Mutta voit sanoa, että sinulla on isänä yhtä ISO vastuu lapsen kasvatuksesta eikä vain vaimollasi. Sinä teet jotkut asiat omalla tavallasi ja vaimosi omallaan eikä hänellä ole siihen mitään sanottavaa. Piste. Et saa vain myöntäillä vaan on uskallettava ottaa härkää sarvista! Lapsi ei ole vain vaimosi vaan teidän yhteinen.

Terapia voisi tehdä hyvää, sillä pelkään, että vaimosi on niin silmät ummessa muilta asioita, suhteenne tilasta tai siitä mikä lopulta on hyväksi lapselle, että ei huomaa enää omaa käytöstään.
Sinä voit viedä lapsen hyvin veljesi luokse, etkä tarvitse siihen taluttajaa tai suojelijaa. Vaimosi taitaa elää täysin lapsen kautta ja hänet pitäisi saada ymmärtämään asia.

 

[Tutulta kuullostaa]

Tämä ei ole mihinkään faktaan perustuva viittaus, mutta suosittelen perehtymään narsistiseen persoonallisuushäiriöön, jos sinulla ei ole vielä tietoa siitä. Kun perehdyt, voit miettiä asiaa itse lisää. Voi olla kyse muustakin, mutta hyvä ainakin tietää tuon olemassa olosta.

Jos vaimo haluaisi, että osallistut tasavertaisena vanhempana, tulisi hänen antaa sinulle mahdollisuus kehittää taitojasi ja tukea sinua siinä. Ainahan voi oppia vanhemmuuden taitoja ja parempia kasvatusmenetelmiä? Siihen varmasti löytyy apua neuvolasta, kouluista ym, kun kysyy vaan apua, vaikka sosiaalitoimistosta!

Kontrollointi, poikasuhteen "omiminen", ongelmien näkeminen muissa, sinun ja suvun mitätöinti ja syyllistäminen ym. En tiedä muista piirteistä, mutta nuo äskeiset ovat narsistisia piirteitä. Yleensä myös narsistiset persoonallisuushäiriöiset käyttävät asemaansa hyväkseen, esim. koulutus. Sillä saa valtaa ja pystyy asettamaan itsensä erityisasemaan.

Olisi hyvä, jos vaimosi pystyy perustelemaan MITKÄ tekijät vahingoittavat lapsesi kehitystä. Mitkä sanat, mitkä lauseet, millainen käytös - tarkka määritelmä sille ehdottomasti ja suora viittaus siihen, miten sinä olet käyttäytynyt. Pitää pystyä perustelemaan. Jos ei pysty, kannattaa vaan kyseenalaistaa.

Jos on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kyse, niin keskustelu ei onnistu ja se kääntyy kerta toisensa jälkeen sinun syyksi. (kaksoisviestintä)

Kyllä asiat selviävät! Voimia!

 

[noolle]

Tämä ei ole mihinkään faktaan perustuva viittaus, mutta suosittelen perehtymään narsistiseen persoonallisuushäiriöön, jos sinulla ei ole vielä tietoa siitä. Kun perehdyt, voit miettiä asiaa itse lisää. Voi olla kyse muustakin, mutta hyvä ainakin tietää tuon olemassa olosta.

Jos vaimo haluaisi, että osallistut tasavertaisena vanhempana, tulisi hänen antaa sinulle mahdollisuus kehittää taitojasi ja tukea sinua siinä. Ainahan voi oppia vanhemmuuden taitoja ja parempia kasvatusmenetelmiä? Siihen varmasti löytyy apua neuvolasta, kouluista ym, kun kysyy vaan apua, vaikka sosiaalitoimistosta!

Kontrollointi, poikasuhteen "omiminen", ongelmien näkeminen muissa, sinun ja suvun mitätöinti ja syyllistäminen ym. En tiedä muista piirteistä, mutta nuo äskeiset ovat narsistisia piirteitä. Yleensä myös narsistiset persoonallisuushäiriöiset käyttävät asemaansa hyväkseen, esim. koulutus. Sillä saa valtaa ja pystyy asettamaan itsensä erityisasemaan.

Olisi hyvä, jos vaimosi pystyy perustelemaan MITKÄ tekijät vahingoittavat lapsesi kehitystä. Mitkä sanat, mitkä lauseet, millainen käytös - tarkka määritelmä sille ehdottomasti ja suora viittaus siihen, miten sinä olet käyttäytynyt. Pitää pystyä perustelemaan. Jos ei pysty, kannattaa vaan kyseenalaistaa.

Jos on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kyse, niin keskustelu ei onnistu ja se kääntyy kerta toisensa jälkeen sinun syyksi. (kaksoisviestintä)

Kyllä asiat selviävät! Voimia!

No, itselläsi on!

 

[jepulis]

En nyt saa yhtään kiinni siitä mitne sitten sakke toimit väärin? Ja onko kasvatuksessa mielestäsi sitten jotain mitä ehdottomasti ei voisi tehdä toisin? Äitejä on niin monenlaisia, luulishan sitä lapselleen toivovan parasta. Miten seksi onneisuu naisen kanssa joka nukkuu lapsen kaa? Onko sitä?

Missäs vaiheessa lapsi pääsee itsenäistymään? Meneekö äiti kouluunkin suojelemaan poikaansa? Aluksi tien voi lapselleen siloitella ja sitä ryttyisemmäksi se muuttuu kulkea kun ikää tulee Sitä vain että ihmettene tuota takertumioseta vaimossasi. Pitäisiköhän sille tehdä uusi vauva mistä huolehtia?