Vaimon rakkaus hiipunut, mitä tehdä?

Hei,

Ensimmäistä kertaa kirjoittelen ja kaipaan hyviä neuvoja.

Vaimoni ilmoitti vasta että hänen rakkaus on hiipunut. Hän kertoi minulle että rakastaa minua, mutta ei ole enää rakastunut. Tämä ei kuulemma ole mikään hetkellinen asia, vaan näin on vaan pikkuhiljaa käynyt ja nyt hän uskalsi ottaa asian puheeksi. Tällä hetkellä pystymme olemaan lähekkäin, halailla ja pussailla mutta seksiä hän ei halua harrastaa.

Olemme tunteneet toisemme jo yli 12 vuotta ja naimisissa olemme olleet 5 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta 4 ja 2 vuotiaat ja molemmat olemme työssäkäyviä alle 30 v.

Itse pidän hyvää huolta itsestäni, käyn salilla ja tienaan hyvin. Olen myös aina huomoinut vaimoani, mm ostanut kukkia, käsilaukkuja ja muutenkin huomoinut häntä. Syksyllä vaimo jäi kiinni kun oli ollut uskoton minulle. Hän ei yrittänyt kiistää, vaan kertoi avoimesti minulle kaiken. Olen myös vakuuttunut että hän ei ollut eikä ole rakastunut tähän toiseen ihmiseen.

Tapahtuman jälkeen meillä oli todella rankkaa, mutta harrastimme kuitenkin seksiä monta kertaa viikossa. Olemme menossa parisuhdeterapiaan, ja toivomme että kaikki järjestyy. Minua pelottaa koska olen korviani myöten rakastunut ja haluaisin tehdä kaikkeni että saadaan avioliiton toimimaan. Fakta on kuitenkin se että näin nuorena ei halua teeskennellä että kaikki on hyvin ja elää ilman seksiä ja aitoa hellyyttä/rakkautta. Olen tällä hetkellä todella rikki, itken paljon ja välillä on tulee jopa fyysisesti huono olo kun ajattelee tilannetta.

Mikä avuksi?

 

Yhden neuvon naisena haluan antaa. Älä yritä tehdä "liikaa" suhteen eteen juuri nyt kun kissa on nostettu pöydälle. Anna vaimollesi aikaa ja omaa tilaa, anna hänen selvittää ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Jos alat nyt höösätä ympärillä enemmän kuin ennen, tilanne tulee vain pahenemaan. Ole läsnä, mutta älä iholla! Äläkä myöskään tee kaikkea hänen mieliksi.
Me naiset tarvitsemme siinä missä miehetkin, parisuhteelta haastetta. Toinen ei saa tuntua jatkuvasti itsestäänselvyydeltä.
Vast'ikään ystäväni halusi erota miehestään. Hän kertoi miehelle, että kaikki ei ole kunnossa ja sen jälkeen mies alkoi "lahjoa" vaimoaan. Ystäväni kertoi, että tilanne tosiaan muuttui vain kammottavammaksi ja lopulta johti avioeroon.
Sama tilanne myös itselläni. Jos tulee aviomiestäni kohtaan tunne, että just nyt ei jaksa toista rakastaa ja tuntea täysillä. Kerron tämän miehelleni ja hän antaa aina aikaa minun olla tuntemusteni kanssa. Hän ei painosta eikä vaadi, hän on läsnä ja lähellä, mutta ei iholla. Hän antaa minulle pyytämäni tilan ja se auttaa.
Kovasti voimia teille molemmille! Hyvä, että myös vaimosi haluaa vielä yrittää suhteenne eteen, aina ei nimittäin näin ole!

 

Kiitos Sati neuvoista. Tein vaikean päätöksen ja pyysin vaimoa muuttamaan loppuviikoksi pois meidän yhteisestä kodista miettimään asioita. Tämä päätös oli vaikea tehdä, mutta se tehtiin kuitenkin niin että keskustelimme kaikessa rauhassa ja laitettiin lapset yhdess illalla nukkumaan. Lapsille kerrottiin että äiti menee reissuun, mutta että soitellaan iltaisin kuitenkin. Koti tuntuu tyhjältä, ja tottakai kaipaan vaimoani, mutta jotenkin on kuitenkin helpompi olla kun en koko ajan näe häntä ja itse stressaan miten tässä käy.

Halusin antaa hänelle mahdollisuuden miettiä rauhassa mitä haluaa ja mitä tuntee minua kohtaan ilman että tarvitsee hoitaa kotia ja lapsia. Nähtäväksi jää oliko tämä elämäni pahin virhe, vai oikeasti hyvä ratkaisu.

 

Tiedätkö, että ihmiset, jotka ovat luodut toisilleen, voipi olla erossa vaikka kuinka kauan ja silti löytävät tiensä sinne minne kuuluukin! Me emme vain yksinkertaisesti voi ihmisten tunteita muuttaa.
Minusta sä teit todella hyvän ratkaisun!!
Ja se, että päätit toimia näin, ei tule suhdetta rikkomaan. Jos tienne eroavat, se eroaminen on tapahtunut siinä tapauksessa jo aikaa sitten...

 

Nyt jaksaa taas uskoa että toivoa on tämän kommentin jälkeen. Jotenkin tuntuu, että iso taakka lähtenyt harteilta kun saa ulkopuolisen näkemyksen tilanteeseen. Kiitos Sati!

 

Rakastuminen on fyysiskemiallinen tunne jonka kesto on n.1-2 vuotta. tämän jälkeen tulee vasta ns rakastamisvaihe, jota monet nykysuhteet eivät enää kestä vaan matka päättyy sitten siihen.

Kuulostaa siltä että olet kaikin puolin hyvä mies ja vaimosi ei jostain syystä osaa enää sitä arvostaa. Se on kovin ikävää, ehkä hänellä ei ole entisessä elämässään ollut iloa seurustella ns pahan pojan kanssa, jotta nyt osaisi kunnollista, asiallista , huolehtivaa miestä arvostaa.

Lasten kannalta tilanne on tukala ja hienoa että yritätte asiaa vielä selvitellä. Kertomuksesi perusteella kuulostaa kuitenkin siltä että vaimollasi on jo jalka oven välissä ja kun vastaan tulee tarpeeksi ihana mies, se ovi käy aika nopeasti.

Ei siis varmaan kannata jäädä odottelemaan sitä mitä vaimosi haluaa, vaan päättää mitä sinä itse haluat. uskotko itse siihen, että vaimosi aidosti haluaa olla kanssasi ja että pettämiset loppuvat? Voitko luottaa siihen että hän ei lähde ensimmäisen miehen matkaan joka tarjoaa "sitä jotakin"?

Miksi pettäviä naisia ja miehiä, jotka käyttäytyvät itsekkäästi ja lapsellisesti huolimatta yhteisistä lapsista ja piittaamatta taloudellisista seikoista, pitää vaan ymmärtää ja ymmärtää samaan aikaan kun sitoutunut ja kunnollinen puoliso ja lapset kantavat vastuun "itsensä etsimisestä", "rakastumisen loppumisesta" ja muusta suoraan sanottuna paskasta?

Voisit ehdottaa että laitatte lusikat jakoon ja hän alkaa viikonloppuäidiksi. Sitten olisi viikot aikaa tapailla mahdollisia uusia rakkauden kohteita. Älä ole heittopussi, äläkä kynnysmatto. tarinasi on todella surullinen ja olisi hienoa jos saisitte vielä asianne selväksi, se vana on nähty niin monesti miten tuossa kuviossa käy. Varo, ettei siinä käy niin että sinulta viedään kaikki ja saat katsella kuinka vieras mies korjaa sadon ja astuu remmiin kasvattamaan lapsesi.

Tässä on nyt vaan toinenkin ulkopuolinen näkemys tilanteesta. Ohjat voi ottaa omiinkin käsiin eikä odotella passiivisena kun herra/rouva mäennytoikeintiedäkäänmitämähaluan päättää perheensä ja luultavasti ainakin yhden vielä sinulta piilossa olevan rakastajan välillä....

 

Ei siis varmaan kannata jäädä odottelemaan sitä mitä vaimosi haluaa, vaan päättää mitä sinä itse haluat. uskotko itse siihen, että vaimosi aidosti haluaa olla kanssasi ja että pettämiset loppuvat? Voitko luottaa siihen että hän ei lähde ensimmäisen miehen matkaan joka tarjoaa "sitä jotakin"?

Voisit ehdottaa että laitatte lusikat jakoon ja hän alkaa viikonloppuäidiksi. Sitten olisi viikot aikaa tapailla mahdollisia uusia rakkauden kohteita. Älä ole heittopussi, äläkä kynnysmatto. tarinasi on todella surullinen ja olisi hienoa jos saisitte vielä asianne selväksi, se vana on nähty niin monesti miten tuossa kuviossa käy. Varo, ettei siinä käy niin että sinulta viedään kaikki ja saat katsella kuinka vieras mies korjaa sadon ja astuu remmiin kasvattamaan lapsesi.

Ohjat voi ottaa omiinkin käsiin eikä odotella passiivisena kun herra/rouva mäennytoikeintiedäkäänmitämähaluan päättää perheensä ja luultavasti ainakin yhden vielä sinulta piilossa olevan rakastajan välillä....

Samaa mieltä. Vähän ylpeyttäkin peliin jo, kiitos. Jos yhtään mitään naisten päälle ymmärrän, niin vässykkänä esiintymisellä et kauaa emäntää pidättele saatikka ainakaan voita takaisin.

 

ite olen mies ja samaa mieltä satin kanssa tietyissä asioissa.. pettäminen on vakava asia! luottamus lähteny varmasti naista kohtaan. yhteiset lapset varmasti kantona kaskessa.. minä en enää luottaisi tuollaiseen elämänkumppaniin. anteeksi vain..