vaimon raivokohtaukset pilaavat suhteemme.

moikka vaan kaikille..

Lueskelin tuossa muiden kirjoituksia, ja varsinkin Ukkomiehen kirjoitukset ovat kuin omasta elämästä, että vaimo lanaa meikläsitä 10-0, ja haukkuu paskaksi ja tyhmäksi ja ties vaikka miksi. Lisäksi hän on ollut jo todella pitkään hyvin lyhytpinnainen sekä minua että tytärtämme kohtaan, ja aina kun asiat eivät mene niinkun hän haluaa niin sitten huudetaan, ja kaikki asiat ärsyttävät häntä, ja hänen mukaansa asioiden on mentävä niinkun hän haluaa (Joskin kovapäisenä ihmisenä en anna häneele periksi joka asiassa , mutta kompromissejä joudun tekemään useinkin, mitä hän ei suostu koskaan tekemään) . Ollaan yritetty puhua asioista, mutta ei siitä tule mitään kun asiat päättyvät siihen että hän on eroamassa eikä halua puhua asiasta, eikä riitoja saada selvitettyä loppuun asti mitenkään, vaan aina jää riidat sopimatta. Toinen asia on se että vaikka itse en ole mikään kotitalousihme, yritän auttaa kotitöissä aina kun vaan ehdin ja mitä osaan tehdä, mutta koskaan se ei kelpaa, vaan aina syytetään etten tee mitään. Ja sitten itse vaan otetaan rennosti ja katsellaan tv:tä tai surffaillaan netissä. molemmat ovat vuorotyössä ( Hän sosiaali puolella, itse olen it hommissa), ja yhteistä aikaa ei käytännössä ole harvoja yhteisiä vapaapäivä lukuuottamatta. Olen yrittänyt myös ehdottaa parisuhdeterapiaa, mutta samat vastaukset tulee kun Ukkomiehelle, että en mene, ei tarvitse jne.

Lisäksi olen huomannut että nautin siitä että saan olla töissä, eikä tarvitse olla kuuntelemassa sitä huutoa. Tai samoin jos hän menee yöksi työhön, nautin saada olla kotona tyttäremme kanssa.

Harrastuksiani en ole joutunut lopettamaan tuon takia, joskin tuosta syystä en voi mennä niin usein kun haluaisin. Vaimoni on suunnitellut eri vaihtoehtoja mitä hän alkaa tyttäremme kanssa harrastaa, mutta taitavat jäädä vain puheeksi....

Toistaiseksi olen kyllä jaksanut, mutta elämänilo on kadonnut täysin kun koti on kuin työleiri, jossa ei voi rentoutua työpäivän jälkeen, vaan yöhön asti pitää tehdä kotihommia.. Toki ymmärrän sen että kotityöt pitää tehdä, mutta pitäähän joskus rentoutuakkin!

Myöskin kaikki hellyys ja muut ovat unohtuneet hjäneltä ajan saatossa kokonaan. Itse osoitan hänelle tunetitani kyllä, mutta esim rakastan sinua ei tule hänen suustaa koskaan.. Itselleni on luonnosllista kertoa tuntaistani mutta....

 

Naiset on inhottavia kun ne ei oo saanu :wave:

 

HUH HUH, onpa tapaus! Joo, täytyy sanoo et me akat osataan olla joskus tosi rasittavia!!! En tiiä onko sun vaimollas menossa joku "kiukkukausi" nyt, vai onko se ollu sieltä alkuajoilta asti, vai siitä ku saitte tyttärenne..minkälaisia tunteita vaimollas oli raskausaikana? Oliko lapsi toivottu? Vai miten on työn puolella, onko se liian raskasta vaimolle? ..jos siihen vielä lisää paineet kotona.

"Ollaan yritetty puhua asioista, mutta ei siitä tule mitään kun asiat päättyvät siihen että hän on eroamassa" Rakastaako vaimo sua varmasti vielä, vai kaipaako hän jotain muuta elämäänsä?

Ohhoh, harvoin kuulee miehen ehdottavan parisuhdeterapiaa, HIENOA!! harmi vaan että vaimo ei oo samaa mieltä.

Onko teillä mahdollista saada tytölle hoitajaa (vaikka ihan yökylään), varmistat ettei vaimolla ole muita suunnitelmia ja viet sen syömään mäkkäriin ..ei vaiskaan.. no kuitenki.. jos saisitte puhuttua asiat rauhassa kahden kesken! Yritä "astua vaimon saappaisiin" kun puhut hänelle .. sano: "kerro rehellisesti mitä haluat elämältä, ootko sä tyytyväinen nykyseen tilanteeseen" älä sano: "sä oot nalakuttanu mulle taas viimiset pari viikkoo" En oo mikään ihmissuhdeasiantuntija ja käytä ihmeessä maalaisjärkee ..

 

Täytys neuvotella miten kotityöt jaetaan, siitä se lähtee. Kumpikaan ei saa olla niiltä turvassa. Sitten jää voimia rentoutua molemmille eikä ole katkera kalkki kurkussa. Näin helposti käy jos kokee jatkuvasti olevansa kovemmilla kuin toinen.
Kummallakin täytyisi olla oma harrastus, se antaa voimia ja itsetuntoa parisuhteeseen paljon.
Tärkeä seikka on myös oivaltaa ettei kumppanin tehtävä ole tehdä toista onnelliseksi, onni kukoistaa vain jos molemmat ponnistelee yhteisen hyvän saavuttamiseksi.
Minä olen tämän karvaasti kokenut, mies otti eron ennenkuin mitään korjaavaa toimenpidettä oli ennätetty tehdä oikeastaan. Hänkään ei tarvinnut jutteluterapiaa, koska kaikki oli minun syytä. Hänen paha olonsa, toteutumattomat toiveet jne.
Niin ei tarvitsisi käydä.
Fiksu on se joka älyää hakea apua, perhe ja lapset ovat taistelun arvoinen paketti.

 

"Fiksu on se joka älyää hakea apua, perhe ja lapset ovat taistelun arvoinen paketti."

HIENOSTI SANOTTU!

 

Ikäväähän tuo on ja jos totta puhutaan, niin meillä vähän samanlaista.. :snotty: Joo, niin kuin tuo yksikin jo sanoi, niin yksi syy voi tietysti olla seksin ja hellyyden puute (kuten meillä ) . Pikkulapsivaihe on myös tosi rankka, silloin helposti kärjistyy kaikki ongelmat. Meilläkin ne klassiset vaivat eli unenpuute, yhteisen ajan puute ja itse koen myös, että elämme kuin kämppikset (eli läheisyys puuttuu miltei tyystin). Teidän kannattaisi tehdä se, mitä mekin yritetään eli järjestää yhteistä aikaa. Ja me ollaan myös menossa pariterapiaan..

 

joo-o, ihan hyviä vinekkjä mutta kun noista ei ole mitään apua.. Ei tästä tule mitään.. On yritetty puhua ja vaikka mitä, ja ei se yhteisen ajan järkkääminen ole muuta kun riitelyä ja riitelyä.. On vaa ruvennu tuntuu et mitä vähemmän on kotona sen parempi, kun aina ku tulen kotii ni jostain alkaa valitus heti vaik ei ois mtn ehtiny sanoa/tehdäkkää..

 

Mun avovaimo hakkaaa ja raapii mua eli pahoinpitelee.
On tehnyt sitä jo vuosia. Meillä on kaksi pientä lasta. Tää on oikeesti todella raskasta...

 

joo-o, ihan hyviä vinekkjä mutta kun noista ei ole mitään apua.. Ei tästä tule mitään.. On yritetty puhua ja vaikka mitä, ja ei se yhteisen ajan järkkääminen ole muuta kun riitelyä ja riitelyä.. On vaa ruvennu tuntuu et mitä vähemmän on kotona sen parempi, kun aina ku tulen kotii ni jostain alkaa valitus heti vaik ei ois mtn ehtiny sanoa/tehdäkkää..

Jos olet sitä mieltä niin ehkä olisi sitten parempi,että muuttaisitte hetkeksi tai lopullisesti eri osoitteisiin...Ikävä sanoa,mutta totuushan se on. Ei toista voi muuttaa väkisin jos ei halua muuttua.Ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä ja haluaako sitä ihminen elää onnettomana?

 

Lisätääs tähän vähän päivitystä.. Nyt sitten vaimo on vihdoin raskaana (ollut itseasiassa jo marraskuusta en ole vain ehtinyt käydä päivittämässä tätä ketjua) ja tämä aika on ollut varsinaista näytöstä koko ajan. Ei edes yhtä päivää ettei olisi jotain riidan aihetta, meno on ollut aivan käsittämätöntä, ja tilanne on vain pahentunut tuosta ensimmäisestä viestistä. Sen verran tietoa että en ole ole ollut mukana ensimmäisessä raskaudessa joten sen osalta en osaa vastata että miten hän on käyttäytynyt tai toiminut. Luonnollisesti ymmärrän että raskaus on naiselle erittäin iso juttu ja se muuttaa sekä henkisesti että fyysisesti nasita. Mutta olen kyllä luullut että raskauden pitäisi olla suhteellisen mukavaa aikaa molemmille, ja siitä pitäisi nauttia täysillä, niin miehen kun naisenkin. En itse voi nauttia kun saan vain valitusta joka asiasta, ja koen muutenkin katsovani tätä raskautta täysin ulkopuolisena ihmisenä vaikka sen pitäisi olla yhteinen asia.. Johtuen raskauden luoteesta, on häneltä kieleltty kotityöt jotka siis minä hoidan tällä hetkellä. Mille on tämän jälkeen muuttanut "työnjohtaja" joka komentelee ja määräilee mitä teen milloinkin, ja se alkaa heti kun ehdin töistä kotiin. Koska olen 3-vuoro töissä, olen vain joskus tosi väsynyt koska olen vain kotiapulainen, enkä ehdi juurikaan rentoutua kotona, kun meillä asuu aivan eri ihminen kun vielä vuosi sitten.. Ennen sitä saattoi jotenkin jaksaa vaan nyt ei millään, kun lepoa en saa.. Kaikki hellyys ja muu mukava yhdessäolo on täysin loppunut... Itse hellisin vaimoani mielelläni mutta minkäs teet kun ei saa siihen mahdollisuuttakaan....

 

Voi ikävä teidän tilanne :headwall:
Minä voin puhua vain omasta puolestani naisena kun raskaus ei mene niin kuin suunnittelee. Se aika on kaikkea muuta kuin ihanaa odotusta. Minä myös en saanut tehdä mitään muuta kuin maata maata ja maata. Ja se jos joku jurppi. Siihen kun lisätään totaalinen seksikielto niin ei ole asiat kovinkaan hyvin. Sitten on vielä huoli syntymättömästä lapsesta ja siitä että saataisiin tarpeeksi viikkoja kasaan,ettei olisi keskonen. Ja se että lapsi ei saisi syntyä ennen 28 viikkoa koska silloin ei sairaalassa tehdä vielä mitään niin pienelle. (riippuu sairaalasta)

Tämä kaikki vaatii tulevalta isältä ja mieheltä todellista ymmärtämistä. Mutta toinen voisi tulla kuitenkin puolitiehen edes vastaan. Nyt jos itse tietäisin sen mitä en silloin tietänyt niin palkkaisin ensiksikin kotihoitajan avuksi ja siivoojaan,etten rasittaisi miestä työpäivän jälkeen. Tein siinä myös saman virheen silloin,että halusin miehen tekevän edes hivenen kotitöitä. No kyllähän se teki,mutta ei niin kuin minä olisin halunnut. Mutta naisena siihen vain pitää tottua ja pysyä hiljaa kun toinen tekee töitä.

Saako kysyä,että oliko raskaus suunniteltu?

Nyt ei voi muuta kuin antaa myötätuntoa ja toivoa,että se kotihengetär sielä miettisi asiaa myös sinun kannaltasi. Ensiksi kyllä kannattaisi ottaa puheeksi tuo kotiapu. Siinä ei ole mitään hävettävää jos sellaiseen turvautuu. Ja vaimosi ehkä voisi kutsua päivällä jonkun ystävänsä seuraksi niin ei olisi niin tylsää kotona.

toivottavasti kaikki muuttuisi parempaan päin.

 

Saako kysyä,että oliko raskaus suunniteltu?

Oli, raskuas oli enemmän kun suunniteltu, ja takana visi pitkää vuotta yrittämistä, joten erittä on toivottu oli tämä rakaus
:heart:

Ensiksi kyllä kannattaisi ottaa puheeksi tuo kotiapu. Siinä ei ole mitään hävettävää jos sellaiseen turvautuu.

No tätä olen ehdottanut mutta ei ole vain varaa siihen, ja toisekseen, vaimolla on kielteinen asenne tuota kotiapua kohtaan ettei se tule onnistumaankaan

Ja vaimosi ehkä voisi kutsua päivällä jonkun ystävänsä seuraksi niin ei olisi niin tylsää kotona.

Vaimo muutti luokseni toiselle paikkakunnalle, eikä hänellä ole täällä ystäviä joita kutsuisi kylään.... vanhat ystävät jäivät hänen kotiseudulleen, eivätkä juurikaan pidä häneen enää yhteyttä, koska hän käy siellä niin harvoin.

 

Onnea vauvanodotukseen !
Voihan nyt! Teillä on tosiaan todella kinkkinen tilanne.
Eikö kotiavusta saa kotitalousvähennystä? Joskus kotiavun voi saada sosiaalitoimiston kautta. Sieltä voi saada todella hyvän ihmisen hoitamaan asiat. Hän myös kummasti piristää vaimoasi. Mutta jos vaimosi ei haulua niin ei voi pakotakkaan häntä siihen.
Muuten en osaa auttaa. Pitää vaan toivottaa jaksamista!

Saako kysyä,että oliko raskaus suunniteltu?

Oli, raskuas oli enemmän kun suunniteltu, ja takana visi pitkää vuotta yrittämistä, joten erittä on toivottu oli tämä rakaus
:heart:

Ensiksi kyllä kannattaisi ottaa puheeksi tuo kotiapu. Siinä ei ole mitään hävettävää jos sellaiseen turvautuu.

No tätä olen ehdottanut mutta ei ole vain varaa siihen, ja toisekseen, vaimolla on kielteinen asenne tuota kotiapua kohtaan ettei se tule onnistumaankaan

Ja vaimosi ehkä voisi kutsua päivällä jonkun ystävänsä seuraksi niin ei olisi niin tylsää kotona.

Vaimo muutti luokseni toiselle paikkakunnalle, eikä hänellä ole täällä ystäviä joita kutsuisi kylään.... vanhat ystävät jäivät hänen kotiseudulleen, eivätkä juurikaan pidä häneen enää yhteyttä, koska hän käy siellä niin harvoin.

:flower: :flower:

 

ei voi muutasanoa kun että on kamalia naisiakin..
aina vaan puhutaan kun miehet haukkuu ja huutaa ja lyö yms yms.. mutta on niitä kamalia naisiakin..
mieti tosiaan loppuun että voisitko löytää jotain parempaa.

 

Kamalia ne naiset tosiaan on ja täytyy myöntää että julpertti kuvaili oman tilanteensa lisäksi myös meidän tilanteen. Meidän perheessä minä olen nimenomaan se kamala, raivokohtauksia saava vaimo. :ashamed:

Hirveitä riitoja, haukkumista, valittamista, jankuttamista yms. on jatkunut meillä varmaan puoli vuotta. Sitä ennenkin on toki ollut riitoja mutta sanoisin että nyt viimeisen puolen vuoden ajan tilanne on ollut lähes kestämätön. Hirveitä, aamusta pitkälle yöhön asti kestäviä riitoja (aloitetaan puhelimessa kun mies on töissä ja kotona jatketaan) on ollut vähintään kerran viikossa, useimmiten 2-4 krt/vk. Riidat lähtee varmaankin 90% minun aloitteestani jos mies "erehtyy tekemään jotain väärin".

Ollaan nyt käyty miehen kans muutaman kerran terapiassa/perheneuvonnassa yhteisestä halusta selvittää asiat. Ainakaan vielä siitä ei ole ollut apua, mutta eihän näissä asioissa voi olettaakaan että tuloksia syntyy hetkessä.

Syytä omaan käyttäytymiseeni en osaa sanoa, jostakin syystä jossakin vaan kilahtaa ja sitten yhtäkkiä joku pieni juttu onkin ylitsepääsemätön asia. Olen ollut nyt reilu pari vuotta kotona hoitamassa yhteisiä lapsiamme (2v ja 1v), joten voisin sanoa että syytä voi olla siinäkin että olen vain yksinkertaisesti väsynyt olemaan kotona ja huolehtimaan liian monesta asiasta (iso omakotitalo, lapset, 2 koiraa). Lisäksi yhteinen aika on todella vähissä ja kun sitä on teemme molemmat omia asioitamme sen sijaan että tekisimme yhdessä jotain mukavaa.

En tiedä auttaako tämä sinänsä yhtään, mutta jospa se helpottais että meitä on muitakin samassa tilanteessa ja ainakin minä ärsyttävänä akkana olen myöntänyt sen että räjähdän liian usein ja helposti ja haluaisin tehdä sille asialle jotain. Ehkä siis teilläkin vielä on toivoa :hug:

 

Lisäyksenä tuohon se että vaimoni ei halua olla sosiaalitoimiston kanssa missään tekemisissä, koska on hänestä häpeällistä joutua heidän kanssaan tekemisiin.. Niin ja vauva on nyt sitten syntynyt, ja sitä hoidellaan ja kaikki muu aika riidellään, ja vaimon mielestä en tarvitse mitään isyyslomia, vaan saan luvan pysyäkkin töissä pois hänen tieltään. Sanoi vielä että aikoo tehdä vielä yhden lapsen, ja ilmoittaa milloin haluaa raskaaksi, eikä aiemmin tarvitse tulla vonkaamaan mitään, eikä jälkeen.. Ihme että saan edes pitää lastamme sylissäni, muuhun en kuulemma edes kelpaa...

 

Nyt, julpertti, olisi aika laittaa kapuloita vaimosi rattaisiin. Pyydä vaikkapa asumuseroa, jos meininki jatkuu nykyisellään. Ei tuosta ikinä mitään tule, karmeaa luettavaa!

 

julpertti Onnea vauvan syntymän johdosta, mutta älä nyt ainakaan siihen kolmanteen lapseen suostu! Lapsetkaan eivät voi hyvin, jos vanhemmat ovat tuossa jamassa. On sinulla oltava kunnon isän oikeudet (onneksi näitä isiä löytyy,jotka todella lapsiaan rakastavat...) ja koti, missä saa olla rauhassa.
Tekstisi kuulostaa siltä, että palat loppuun tuota menoa.

Tsemppiä! :flower:

 

no tilanne on hiukan kinkkinen, koska joudun pienokaistamme hoitamaan aina kun olen kotona, ja samalla käyn myös työssä, ja aamuisin on vaikeaa jaksaa herätä yövalvomisten takia. Toista ei vain kertakaikkiaan huvita valvoa, eikä pientä voi jättää hoitamatta. Ainut minkä hän osaa on se että valittaa kaikesta, ja toteaa vaan kotiin tullessani että nyt on sun vuoros hoitaa, ja siinä meneekin sitten loppuilta pienokaistamme hoitaessa, ei toivoakaan siitä että voisin edes ajatella että lepäisin töitten jälkeen.. Olen sanonut etten kertakaikkiaan jaksa loputtomasti, mutta saan vain vastaukseksi että minunko se pitäisi jaksaa aina(hän tuntuu osaavan tuon toisen satuttamisen, ja toisen vanhemmuuden mitätöimisen omalla paremmuudellaan).. Ja toinen lause, voithan töissä levätä. Hitto, töissä tehdään töitä eikä levätä.... Työni on vielä sitä sorttia että pitää jaksaa kuunnella, ja jos silmät alkaa luppaamaan, niin ei tule mitään. En edes tohdi ajatella mitä tulisi jos pitäisin isyyslomaa... Olen tunteellinen ihminen ja kovin loukattu olo on koko ajan kun olen kotona. Ei taida valo paistaa tähän risukasaan... Eikä todellakaan tee mieli enempää lapsia koska olen se joka tekee homman valmiiksi että rouva saa levätä. Kyllä ymmärrän että ei ole kivaa vaan olla kotona, mutta eikös se lapsi ole tärkein? :'(

 

Ihan oikeasti JÄTÄ tollanen muija |O Vaikutat tosi kivalta tyypiltä ja välittävältä isältä. Miks sun pitäis jaksaa joka päivä ottaa lokaa niskaan. Ja jos pelkäät että menetät erossa lapset, ni muijas kuulostaa just siltä et se oikein mielellään "tunkee" lapset aina sulle.
Voimia :hug:

 

Ikävä kyllä kuulostaa siltä, että vaimollasi taitaa olla mielenterveysongelmia, jotka eivät tuota rataa parane vaan pahenevat kuten on tainnut jo käydäkin. Minkä ikäisiä olette?

Tämmöinenkin ajatus tuli mieleeni, että sinun pitäisi mennä vauvan kanssa turvakotiin tuolta hirviöltä. Joko hän ei halua muuttua tai koe tarvetta muuttumiselle, mutta en usko, että haluat olla tuollaisen naisen kanssa. Ei kuulosta vaimolta vaan työnjohtajalta, jota termiä itsekin käytit.

Muuta vähäksi aikaa muualle. Se voisi tehdä vaimollesi terää. Havahtuisi hänkin.

Tsemppiä erittäin vaikeaan tilanteeseen. Vain sinä voit tehdä ratkaisun, millaista elämää haluat elää.

 

Ja jos pelkäät että menetät erossa lapset, ni muijas kuulostaa just siltä et se oikein mielellään "tunkee" lapset aina sulle.
Voimia :hug:

joo ei ole asia valitettavasti noin, on ollu puhetta joskus erostakin, niin on todennut ettei anna minulle lapsia sitten millään, vaan aikoo ottaa ns. "rahat pois" elatusapujen muodossa, ja ei anna tavata kun erittäin valvotuissa oloissa lapsia, koska ei voi luottaa että pidän lapsista huolta... :|

 

Ota yhteyttä lakimieheen jolla on kokemusta näistä asioista. Elatusvelvollisten liiton sivuilta löytyy päteviä henkilöitä. Osaavat asiansa. Älä jää tuleen makaamaan, selvitä oikeutesi.

 

Jatketaanpas taas tätkin.. Jouluhan on yleensä lasten juhla.. No ei meillä. Olin saanyt työni puolesta keikan ulkomaille, joka oli mukavaa vaihtelua normaaliin 3-vuoro valvomotyöhön, ja viihdyin hommassa ihan kivasti. Jouduin oleskelemaan joulun alla pari viikkoa ulkomailla ja palasin kotiin aaton aattona ajatellen että kiva päästä juhlimaan joulua perheen kanssa. Mutta kappasta vaan.. Kun päsin kotiin, olikin talo tyhjänä, ja vaimo oli jättänyt keittiön pöydälle pienen viestin ja puhelimensa, ja viestissä oli että lähden viettämään joulua lasten kanssa, kun tunnut viihtyvän liian hyvin töissä, joten sinua en huoli mukaan. Olipa kiva jouluyllätys olla joulu ja ties kuin kauan sen jälkeen yksin kotona (Sain pidemmän 10 pvän vapaan koska työt oli onnistuneet yli odotusten). Siinä hölmistyneenä tuumailin että mitähän nyt, kun ei ollu rouvalla puhelinta mukana, ei ollut mitään toivoa alkaa häntä etsimään missä hän oli lasten kanssa (Ei en ollut paniikissa lasten takia, koska hän pitää lapsista kyllä aina huolen, ja suhteen puoleen, no ei hän ollut piitannut vähään aikaan siitä ). Hankin pikaisesti muutamia jouluruokia, joita oli valmiina, ja vietin joulun niiden kanssa sitten, eikä oikein ollut joulutunnelmaa kun ei ollut perhettä kenen kanssa joulua viettäisi. Kuusikaan ei oikein tuntunut miltään. Mietin vain koko joulun mitä olin tehnyt etten ansainnut perhejoulua oman perheen kanssa. Olin kyllä soitellut ja laittanut vaimolle viestiä ulkomailta, mutta aika nihkeästi oli vastannut niihin, lapsiin liittyviin kysymyksiin vastaili kyllä, mutta jos kerroin hänelle että oli häntä ikävä jne muuta meidän parisuhteeseen liittyvää, ei koskaan vastausta tullut. oltiin jopa suunniteltu jouluakin, mutta eipä toteutunut mikään niistä suunnitelmista. Joulujen jälkeen ennen uutta vuotta he tulivat kotiin. Oli pakettia ja pussukkaa jos jonkinlaista, mutta ei vaan kukaan edelleenkään kerro missä he olivat. Kysyin vaimolta missä he olivat olleet mutta hän vain totesi että muualla kun kotona, ja että ei kuulu sulle. Lisäksi kun kerroin etä oolin vähän pettynyt kun jouduin olemaan yksin kotona joulun ilman mitään joultunnelmaa, ja että pahoitin mieleni hymähti hän että sen siitä saa kun valitsee työn perheen sijalle. (Todellisuudessa en olisi voinut kieltäytyä komennuksesta). Tämän tapauksen jälkeen siirsin itseni nukkumaan takkahuoneen vuodesohvalle, koska olen melko varma että vaimo on ollut jonkun luona joulun, eikä omatuntoni siedä sitä että a) ei kerrota missä ollaan oltu, ja b) ollaan ninku mitään ei olisi tapahtunut... Olen kovin masentunut nykyisin, koska teen töitä perheen eteen että pärjäisimme asuntolainan ja muitten kulujen suhteen, ja tämän saan palkakseni.... :headwall:

 

Voi herranjumala! Nyt otat ainakin tilapäisen asumuseron, jotta vaimosi herää! Hän luulee, että olet pompoteltavissa eikä siksi ole ollenkaan kiinnostunut hyvinvoinnistasi. Jos rahahana = sinä, lähdet niin luulisi ämmän (sori) tajuavan arvosi ennen pitkää (siis henkisen arvosi myös).

Myönnän itsekin joskus olevani raivoisa ja epäreilu mutta pyydän kyllä aina anteeksi ja hävettää oikeen oma käytös. Toi sun vaimos kuulostaa jo ihan tunteettomalta. Kentis ei enää rakasta sua ja yrittää vaan pumpata kaiken hyödyn irti susta. Sitä suuremmalla syyllä: Asumusero.