Epätoivoinen aviomies
Kesälomani alkoi ja aikomus oli viettää juhannus yhdessä, mutta aamu alkoikin raastavalla riidalla. Matkustan työni vuoksi paljon ja vaimo jää tällöin koti-Suomeen oman työnsä vuoksi. Ongelmaksi on muodostunut liiallinen bilettäminen yhteisessä kodissamme. Aluksi en tiennyt tästä ja asian tullessa ilmi suutahdin, sillä vaimoni oli valehdellut olleensa ystävän luona brunssilounaalla, vaikka olikin todellisuudessa kutsunut ison kaveriporukan avecceineen meille - tarpeetonta sanoa mutta viina oli virrannut. Annoin anteeksi, kun vaimo pahoitteli ja lupasi ettei sama toistu. Olen nyt ollut usein työmatkalla ja sama biletys on jatkunut joka viikonloppu. Kuvat somessa ja yhteisen tuttumme kysyttyä miksen juhli yhdessä vaimoni kanssa, sai raivoni valloilleen. Paikkoja oli hajotettu (asumme isossa omakotitalossa) ja ne oli yritetty huonolla menetyksellä paikata. Olen ollut todella huolissani vaimoni voinnista, hän juo liikaa ja alkoholi pahentaa tilannetta. En nyt alkoholistiksi sanoisi, mutta toivoisin että hän hankkisi kehittäviä harrastuksia ja tutustuisi erilaisiin (järkevämpiin) ihmisiin. En vaan voi sietää, että pian 30 vuotta täyttävä nainen käyttäytyy näin holtittomasti. Syyksi sanoo, että kaipaa vapautta ja nauttii bilettämisestä. Tämä menee jo liiallisuuksiin, kun joka viikko on kekkereitä pitämässä. Oli jopa mennyt aukaisemaan häälahjaksi saadun vuosikertaviinin, joka oli tarkoitus avata vasta myöhemmin erityisenä juhlapäivänä. Raahaanko hänet väkisin aa-kerhoon tai terapiaan, en tiedä mitä tehdä. Kielsin häneltä alkoholin tänä juhannuksena, koska en aio itsekään juoda. Halusin viettää hänen kanssaan laatuaikaa kahdestaan, mutta huonolla lopputuloksella. Pilaan hänen elämänsä, kun yritän omistaa hänet..kyllä tuntuu pahalta.