Vaikka ero olikin ainoa ja oikea vaihtoehto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tove"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tove"

Vieras
Niin miten siltikin voi tuntua näin pahalta :( Ihan kuin sisuskaluja kiskottaisiin irti. Ja itkusta ei meinaa tulla loppua.

Mies on alkoholisti, nyt viimeisen vuoden aikana tullut kuvioon myös lääkkeet. Viitisen vuotta sitten kävi läpi Minnesota-hoidon jonka jälkeen pysyi selvänä muutaman kuukauden. On koittanut myös antabusta, huonolla menestyksellä ja käy myös a-klinikalla juttelemassa.
Mutta alkoholilla on liian vahva ote. Veikkaan, että se on lopulta kuolema joka miehen pullosta erottaa. Ja sekin ajatus surettaa, mies on vasta vähän päälle 30 :(
Mies teki ryyppyreissuja,a ei koskaan kotona juonut.

Mutta pakko oli erota. Ei tämmöistä kenenkään tarvitse kestää. Silti tuntuu, että mä olen epäonnistunut. Että mun olis pitänyt yrittää enemmän.
 
Se hetki kuin myönnät voimattomuutesi alkoholiin nähden pystyt voimaan itse paremmin. Suosittelen lukemaan aiheesta niin ymmärrät ettet voi toista parantaa.

Mä ymmärrän alkoholismista hyvinkin paljon. Ja sen olen tiennyt jo kauan, että minä en sille mitään voi ja jos mies haluaa raitistua, niin sen on lähdettävä hänestä itsestään.

Tosiaan, tässä vuosien aikana on tullut luettuakin aiheesta aika paljon..

Eikä se ollut aloituksen tarkoitus, pohtia miehen alkoholismia. Vaan se, että miten voi tuntua näin pahalta, vaikka ratkaisu oli oikea.
 
Sureminen kuuluu ylitsepääsemiseen, sen pidin aikoinaan mielessä kun itse erosin, vaikka välillä itketti niin että olisi tehnyt mieli juosta toisen luokse. Eroaminen ei ole helppoa, pitää päästää irti henkilöstä, jonka kanssa on todennäköisesti jakanut useammankin vuoden elämästään. Alkoholi/riippuvuudet on monen suhteen tuhoaja, joten ole onnellinen että nyt lähdit ja voit vielä aloittaa elämän jonkun toisen kanssa (vaikka se ei vielä mielessä olisikaan).
 
[QUOTE="Liinu";30268763]Sureminen kuuluu ylitsepääsemiseen, sen pidin aikoinaan mielessä kun itse erosin, vaikka välillä itketti niin että olisi tehnyt mieli juosta toisen luokse. Eroaminen ei ole helppoa, pitää päästää irti henkilöstä, jonka kanssa on todennäköisesti jakanut useammankin vuoden elämästään. Alkoholi/riippuvuudet on monen suhteen tuhoaja, joten ole onnellinen että nyt lähdit ja voit vielä aloittaa elämän jonkun toisen kanssa (vaikka se ei vielä mielessä olisikaan).[/QUOTE]

Siltä se just nytkin tuntuu, että tekis mieli käpertyä miehen kainaloon ja olla siinä vaan, ihan lähellä. Ja ajatella että kaikki muuttuukin vielä hyväksi.

Kymmenen yhteistä vuotta. Paljon, paljon niihin on hyvääkin mahtunut. Ja kaksi ihanaa lasta saatu.
Ja vaikka mä melkein tähänkin asti olen hoitanut kaikki käytännön asiat, laskujen maksut (miehen rahoilla tosin) ym. niin nyt tuntuu ettei niistä millään selviä yksin.

Meidän perhe on mennyt rikki. Ja minä en oo enää puoliso, nyt olen äiti jolla on lasten yhteishuoltajuus isän kanssa. Mikään ei ole enää kuin ennen.
Ja vaikka mä erota tahdoinkin, niin minä en tätä perhettä hajottanut. Sen teki mies alkoholiongelmineen.
 

Yhteistyössä