Vaikeus saada kavereita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Minkä takia en löydä kunnon ystäviä? Kaikki mahdolliset tapaamiset ovat pinnallisia, jotenkaan en kai tunnista vääränlaisia ihmisiä. Mulla on ollut paljon ns kavereita jotka ei halunnu tulla kylään tai puhua kahdenkeskisesti mistään. Miksei ihmiset ota sitä kaveruutta vakavasti? Olen aikuinen ihminen enkä enää kaipaa mitään lapsellista kikatusseuraa. :(
 
Ihmiset ystävystyvät eri tavalla eri elämäntilanteissa. Minulla on se onni että on muutama hyvä ystävä ja tunnen huonoa omaatuntoa joskus kun en ehdi heitä tavata niin usein kuin ehkä olisi tarpeen. Sitten minulla on liuta työkavereita joista on tullut hieman pinnallisempia tuttuja ja sekin on tosi hyvä asia. Ihmiset ovat erilaisia. Hyvä ystävä on vähän niin kuin elämäsi rakkaus, eikä niitä tule kohdalle kovin usein. Jos tulee, voi kestää aikaa että saat puhuttua syvällisiä. Jos ystävällä on raskasta, et ehkä halua kertoa omista huolistasi tai et ehkä voi edes kuunnella tai tukea tarpeeksi. Se on aaltoliikettä ja ystävyyden siitä tekee aika ja jatkuvuus, tilan antaminen toiselle silloin kun tarvii. Ystävää pitää ymmärtää lähes ilman ehtoja, eli kuivat kaudet voivat olla pitkiä mutta niistä saa korvauksen silloin kuin vähiten odottaa. En osaa selittää kovin hyvin, mutta ole kärsivällinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bdt:
No siis pointtihan se jäikin pois kokonaan. Kikattava ystävä voi olla syvällinenkin aikanaa, se oli se pointti.

Mutta milloin? Jos 99% ajasta kikatetaan ja 1% puhutaan nopeasti jotain, niin yhtä tyhjän kanssa se on.
 
Kaikki eivät todellakaan ole heti alkuun valmiita olemaan syvällisiä, heitäkin on voitu satuttaa ja loukata niin monta kertaa, että on helpointa ja vaarattominta aloittaa kikattelemalla. Kun on kikateltu ensin yhdessä niin sitten voi tulla sen syvällisyyden vuoro jos se on tullakseen.

Ystävystymisen kanssa on oltava varovainen ja annettava sille aikaa, ei sitä oikein voi hetkessä noin vain ruveta vakavamielisesti ystäväksi, en minä ainakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja bdt:
No siis pointtihan se jäikin pois kokonaan. Kikattava ystävä voi olla syvällinenkin aikanaa, se oli se pointti.

Mutta milloin? Jos 99% ajasta kikatetaan ja 1% puhutaan nopeasti jotain, niin yhtä tyhjän kanssa se on.

Ehkä niitä kikattavia pitäisi olla tarpeeksi jotta helmet siivilöityvät joukosta.
Pitää olla vaan kärsivällinen. Joskus kaikki käy hetkessä ja joskus vie aikaa.
Mietin vaan että ei vakava ole aina vakava. Jos on, tarvii hän kikattavaakin seuraa ainakin joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
Kaikki eivät todellakaan ole heti alkuun valmiita olemaan syvällisiä, heitäkin on voitu satuttaa ja loukata niin monta kertaa, että on helpointa ja vaarattominta aloittaa kikattelemalla. Kun on kikateltu ensin yhdessä niin sitten voi tulla sen syvällisyyden vuoro jos se on tullakseen.

Ystävystymisen kanssa on oltava varovainen ja annettava sille aikaa, ei sitä oikein voi hetkessä noin vain ruveta vakavamielisesti ystäväksi, en minä ainakaan.

No just tätä ajoin takaa , en vain osannut tiivistää :-))
 
Samantyylisiä ongelmia. Musta huumori ja synkät puheenaiheet käy mulle, mutta karkottaa ne, joille elämä on yhtä iloista sirkusta. Enkä tosiaan ole pelkästään synkkä, mutta omalaatuinen, puoli-iloinen pessimisti kyllä.
 
Ja ihmisillä on valtavasti ennakkoluuloja. Jos uskomukset tai harrastukset poikkeaa normista, niin helposti monet menevät suuresti hämilleen. Vaikka harrastus olisi ihan tavallinen, siis ulkomailla ihan tavallinen mutta Suomessa ei.
 

Yhteistyössä