Vaikeita valintoja...

[omituinen höpöttäjä]

Kirjoitin tänne aijemmin siitä kun mies pamautti ettei ole koskaan kahta nuorinta lastamme halunnut, no siitä tuli tietysti vakavat keskustelut ja nyt olen tyhjän päällä.

Mies sanoo ettei halua erota ja rakastaa minua ja lapsia, mutta vaikuttaa ettei hän ole meidän kanssamme onnellinen, hän on masentunut, hänellä on työuupumusta ja nyt vielä joku henkilö kohtainen kriisi.
Mies tahtoo harrastaa se on tietysti ok, mutta harrastus on sellainen moottori urheilu harrastus että siinä menisi kesällä kaikki viikonloput sekä talvella myös lähes kaikki vapaa-aika, joten olen pyytänyt että hän siirtäisi sitä aktiivi harrastamista myöhempään ajan kohtaan kun lapset on vähän isompia,
mieheni vanhemmat elää niin että äiti hoitaa kodin ja mies käy töissä ja harrastuksissa ja mieheni mielestä olisi hyvä jos meilläkin olisi näin, minä en voisi tuollaista elämää viettää.

Eikä tuo harrastus juttu ole se pointti tässä, mies toi sen esille keskusteluissa kun puhuttiin näistä asioista, enkä ole häntä estänyt vaan olen toivonut että tämä harrastus olisi kohtuullista eli siihen ei kaikkea vapaa aikaa käytettäisi.
Mies oli sitä mieltä että meillä on liian nopeasti syntynyt liikaa lapsia ja koska meillä on aika vähän kahden keskistä aikaa niin hän on sitä mieltä ettei tämä ole mikään parisuhde, kysyin häneltä mikä on riittävä määrä kahden keskistä aikaa ja hän oli sitä mieltä että vähintään yksi viikonloppu kuukaudessa vapaata lapsista, kiva ajatus mutta miten sen toteuttaa.

Mitä helkkaria minä teen tuon kanssa? sanoin hänelle että erotaan niin saat vapaa-aikaa ja ei tarvi perheen kanssa elellä, niin sekään ei käy, ei hän voisi kuulema elää ilman minua ja lapsia, mikä tässä sitten mättää, mitä hän tahtoo?
Tuntuu aika pahalle etten ole tätä ongelmaa nähnyt, minä olen ollut todella onnellinen ja olen luullut miehenikin olevan, monista kriiseistä on selvitty ja elämä mallillaan ja nyt miehelleni ei se riitäkkään,
En minä voi elää liitossa jossa tiedän toisen osapuolen olevan onneton, pitäisikö lähteä ja jättää mies miettimään mitä hän oikeasti haluaa? tuntuu ettei hän itsekkään sitä tiedä.

 

[omituinen höpöttäjä]

Olisin toivonut jotain kommentteja mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa tai onko joku kokenut samaa, voinko itse vaikuttaa tähän tilanteeseen mitenkään, vai onko minun vain odotettava että mies päättää mitä haluaa?

 

[fanta]

Luin kyllä kirjoituksesi, mutten osannut siihen mitään fiksua kirjoittaa. Tuli paha mieli puolestasi. Mutta tavallaan kyllä miehesikin, sillä hän tuntuu myöskin olevan hukassa itsensä kanssa. Tuntuu kyllä epäreilulta sinua kohtaan tuolla tavalla ikään kuin jättää sinut tyhjän päälle. Neuvoja en osaa antaa.

 

[harmailen]

No et sinä pysty vaikuttaan kuin omiin tekemisiis ja ajtuksiis.
Keksustelua,keskustelua ja järkkäätte sitä yhteistä aikaa joka päivä lasten nukkumaan menty.Välillä lapset päiväks hoitoon ja keskitytte toisiinne.
Järjsetä miehelles laatuaikaa kanssasi.

 

[Keittiönoita]

Olisin toivonut jotain kommentteja mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa tai onko joku kokenut samaa, voinko itse vaikuttaa tähän tilanteeseen mitenkään, vai onko minun vain odotettava että mies päättää mitä haluaa?

Muistan sen aiemman kirjoituksesikin, mutta tilanne on aika kimurantti. Neljää lasta ei varmaan ihan helposti saa hoitoon, mutta miten olisi palkattu hoitaja kotiin? Siis että saisitte sitä kahdenkeskistä aikaakin?

 

[omituinen höpöttäjä]

Olen yrittänyt järkätä sitä yhteistä aikaa meille, nyt ollaan lähdossä lomalle kahdestaan ja lapset menee hoitoon, välillä käydään naapuri kaupungissa syömässä ja shoppailemassa ym, mutta ongelma on ettei meillä ole kuin yksi paikka johon lapset voin hoitoon antaa minun vanhempani, muita ei ole ja hekin ovat töissä joten sinne ei voi millon tahansa lapsia viedä.
Jotenkin tuntuu että vaikka olen sitä laatu aikaa yrittänyt järjestää niin se ei miehelleni riitä, ja mies ei tee tämmöisiä asioita se on aina minun vastuullani.
Luulen että nuo kaikki mitä hän sanoo on vain teko syitä, hän on kyllästynyt eikä tiedä mitä haluaa mutta se taas jättää minut aika pahaan tilanteeseen.
Kaks viikkoa sitten luulin kaiken olevan hyvin, yritin kysyä kauanko hän on ollut tyytymätön mutta ei hän suostunut sanomaan.

 

[lipsi]

Voisitteko kuvitella menevänne parisuhdeterapiaan? Jotenkin tosiaan kirjoituksistasi päätellen tuntuu miehesi olevan hukassa omien halujensa ja toiveidensa kanssa. Luuletko, että auttaisi jos saisitte sitä kahdenkeskistä aikaa, muuttaisiko se asioita parempaan suuntaan?

 

[Keittiönoita]

Sinänsä ei ole mitenkään kummallista olla tyytymätön osaamatta tarkemmin eritellä mihin. Elämä vaan ikäänkuin junnaa paikoillaan ja haluaisi jotain muuta, mutta ei tiedä mitä. Mulla oli tollanen vahe kolmenkympin kieppeillä: lapset hankittuna, elämä pyöri aika pitkälti työpaikan, päiväkodin ja kodin muodostamassa triangelissa ja usein mietin, tätäkö tää nyt on sitten hautaan saakka. Tosin en silloin osannut sanoa, mitä muutakaan olisin halunnut.

Joku parisuhdeterapia voisi olla ihan hyvä juttu kuten puasu jo ehdottikin.

 

[fanta]

Samaa mieltä Keittiksen kanssa. Ja sekin vielä, että onko toisaalta tarpeellista tietää, kuinka kauan toinen on ollut onneton tai tyytymätön? Sehän tavallaan voi myrkyttää sitä menneisyyttäkin turhaan. Ja voi olla oikeasti vaikeaa tai mahdotonta itsekään muistaa, että kuinka kauan on ollut alamaissa.

 

[omituinen höpöttäjä]

Se terapia voisi toimiakkin, en vain tiedä mistä tässä on oikeasti kysymys, olen yrittänyt kysellä mieheltä mitä hän haluaa että tehtäisiin ja mitä minä voisin tehdä tässä tilanteessa mutta vastaukset on niin ristiriitaisia etten tiedä haluaako mies edes tämän asian selviävän, jotenkin on outo-olo, ei ole hajuakaan siitä mitä tässä on takana, en saa mitään vastauksia...
Ja sitä yhteistä aikaa on nyt ollut keskimäärin yksi päivä viikossa ilman lapsia jolloin ollaan tehty yhdessä jotain sekä noin kuuden viikon välein viikonloppu kahdestaan ja nyt ollaan lähdössä viikon matkalle ilman lapsia, välillä on ollut aikoja ettei olla kuukausiin tehty kahdestaan mitään ja välillä on ollut parempi sen suhteen niinkuin tänä kesänä kun vanhempani ovat halunneet ottaa lapsia usein luokseen ja heillä on ollut siihen mahdollisuus.

 

[Rukoilijasirkka]

Tulee vaan paha mieli sinun puolesta ja miehesi kuulostaa todella itsekkäältä ja vastuun väistäjältä.

Olisi sanonut lastenhankintavaiheessa, ettei heitä halua.

 

[Keittiönoita]

Se terapia voisi toimiakkin, en vain tiedä mistä tässä on oikeasti kysymys, olen yrittänyt kysellä mieheltä mitä hän haluaa että tehtäisiin ja mitä minä voisin tehdä tässä tilanteessa mutta vastaukset on niin ristiriitaisia etten tiedä haluaako mies edes tämän asian selviävän, jotenkin on outo-olo, ei ole hajuakaan siitä mitä tässä on takana, en saa mitään vastauksia...
Ja sitä yhteistä aikaa on nyt ollut keskimäärin yksi päivä viikossa ilman lapsia jolloin ollaan tehty yhdessä jotain sekä noin kuuden viikon välein viikonloppu kahdestaan ja nyt ollaan lähdössä viikon matkalle ilman lapsia, välillä on ollut aikoja ettei olla kuukausiin tehty kahdestaan mitään ja välillä on ollut parempi sen suhteen niinkuin tänä kesänä kun vanhempani ovat halunneet ottaa lapsia usein luokseen ja heillä on ollut siihen mahdollisuus.

Musta sun ei kamalasti kannata vastauksia tivatakaan, kun mies mitä ilmeisimmin ei itsekään tiedä, mitä haluaa. Se on aika turhauttava tunne, kun ei itsekään tiedä, mitä haluaisi. Jos joku vielä sitä kyselee, tulee vieläkin turhautuneempi olo.

 

[Karkkimaankaveri]

Minäkin olen tuon terapian kannalla. Siellä voisitte ammatti-ihmisen avuin avata suhteenne umpisolmuja. Koti jutustelut eivät välttämättä johataisi niin pitkälle.

 

[nbd]

Tulee vaan paha mieli sinun puolesta ja miehesi kuulostaa todella itsekkäältä ja vastuun väistäjältä.

Olisi sanonut lastenhankintavaiheessa, ettei heitä halua.

Olen vähän samoilla linjoilla eli kyllä miehesi on ensisijaisesti itse vastuussa omasta olotilastaan. Jos hän on sitä mieltä, että lapsivapaat viikonloput auttaa asiaa, niin myös hän voi tehdä järjestelyjä asian suhteen. Ei ole sinun tehtäväsi yrittää järjestää asioita niin, että toinen on tyytyväinen.

Ja lapset todellakin hankitaan yhteistuumin eli melko paksua tulla tässä vaiheessa sanomaan, että niitä on liikaa!!

Eli jos miehesi ei halua ottaa vastuuta tilanteen paranemisesta, niin olen vähän sitä mieltä, että joku aikalisä olisi paikallaan.

 

[Maura]

miun mittapuun mukaan teilä on ihan reilusti yhteistä aikaa. Taitaa mies olla nyt vähän hukassa iteensä ja haluamisensa kanssa, suosittelen sitä terapiaan menoa jos ette saa puheltua muuten. :hug: Luulen tunnistavani siun olon, kun meillä vähän sama tilanne siinä mielessä ett miun mielestä asiat on ihan hyvin, mut toista hiertää :|

 

[Keittiönoita]

Olisi sanonut lastenhankintavaiheessa, ettei heitä halua.

Mulla on serkku samanlainen kuin ap:n mies. Lapsia taitaa olla jo 5, mutta serkku ei vaan saa suutaan auki. Kun olen kysynyt syytä, ei kuulemma vaan jaksa sitten kuunnella sitä jankutusta, että vielä pitäisi ainakin yksi tehdä. Omaa tyhmyyttä tietenkin, kun ei sano asiasta suoraan. Nyt odottelee vain, että nuorin lähtee kouluun ja ottaa sitten eron

 

[lipsi]

Ammattitaitoinen terapeutti osaa kysyä oikeat kysymykset ja alkaa "purkaa" ongelmavyyhtiä. Osaako miehesi millään tasolla asettua sinun asemaasi? Jos olette kaksin, miltä miehesi silloin vaikuttaa, onko onnellinen /rentoutuneen oloinen, puhuuko? Onko miehelläsi oikein diagnosoitu masennus?

 

[Rukoilijasirkka]

Olisi sanonut lastenhankintavaiheessa, ettei heitä halua.

Mulla on serkku samanlainen kuin ap:n mies. Lapsia taitaa olla jo 5, mutta serkku ei vaan saa suutaan auki. Kun olen kysynyt syytä, ei kuulemma vaan jaksa sitten kuunnella sitä jankutusta, että vielä pitäisi ainakin yksi tehdä. Omaa tyhmyyttä tietenkin, kun ei sano asiasta suoraan. Nyt odottelee vain, että nuorin lähtee kouluun ja ottaa sitten eron

Oi ku kuulostaa kivalta hemmolta. :headwall:

 

[Keittiönoita]

Oi ku kuulostaa kivalta hemmolta. :headwall:

Älä muuta sano :/

 

[omituinen höpöttäjä]

Siis en ole tivannut omasta mielestäni vaan olen yrittänyt asiallisesti keskustella miehen kanssa, ja olen sanonut ettei minun ja lasten takia tässä tarvitse roikkua vaan voi lähteä toteuttamaan itseään,
mietin välillä miksi minä odottelen hänen päätöstään,
joka päivä pelkään että hän sanoo miettineensä haluaa erota,
tämä vaivaa tosi paljon tuntuu etten uskalla mitään sanoa tai vaatia häneltä jos se onkin viimeinen naula arkkuun, on aika vaikea olla kotonaan kun ei uskalla toiselle omista tunteistaan nyt puhua, kertaakaan ei ole mies kysynyt tai tuskin edes miettinyt miten tämä hänen tyytymättömyys minuun vaikuttaa.

 

[TiiaNooraMarjaLeena]

Olen elänyt tuossa samassa tilanteessa, mutta lapsia ei silloin ollut. Mies ilmoitti 7 vuoden jälkeen, että hän on jo pitkään ollut tyytymätön elämäänsä ja meidän suhteeseen ja jo vuoden harkinnut eroa. Todella kova paikka se oli, mutta en voinut muuta tehdä kuin hyväksyä tilanteen ja jatkaa eteenpäin ilman miestä. Koko tuon suhteen ajan olimme mielestämme todella onnellisia ja meillä oli hauskaa yhdessä, myös tuon viimeisen vuoden ajan.

Eromme jälkeen selvisi, että miehelläni ei ollut kuvioissa kuitenkaan toista naista siis että olisi noita muita syitä käyttänyt vain tekosyinä, mutta hän hänellä oli vapaudenkaipuu ja kova tarve saada elää ja olla sinkkuna. No mies bailasi sellaisen puoli vuotta todella kovaa ja sen jälkeen masentui syvästi ja on edelleen hyvin masentunut, erosta nyt 3,5 vuotta.

Elämä on :/

:hug:

 

[Keittiönoita]

Siis en ole tivannut omasta mielestäni vaan olen yrittänyt asiallisesti keskustella miehen kanssa, ja olen sanonut ettei minun ja lasten takia tässä tarvitse roikkua vaan voi lähteä toteuttamaan itseään,
mietin välillä miksi minä odottelen hänen päätöstään,
joka päivä pelkään että hän sanoo miettineensä haluaa erota,
tämä vaivaa tosi paljon tuntuu etten uskalla mitään sanoa tai vaatia häneltä jos se onkin viimeinen naula arkkuun, on aika vaikea olla kotonaan kun ei uskalla toiselle omista tunteistaan nyt puhua, kertaakaan ei ole mies kysynyt tai tuskin edes miettinyt miten tämä hänen tyytymättömyys minuun vaikuttaa.

Tivata oli ehkä multa vähän väärä sana, mutta miehesi voi kokea asialliset keskusteluyrityksesi tivaamiseksi. Jos hän ei tiedä, niin ei hän voi sullekaan vastausta antaa. Tärkeää olisikin, että miehesi selvittäisi ensin itselleen, mitä oikein haluaa ja miksi. Ammattiauttajan luona hän voisi käydä sekä yksin että sinun kanssasi.

Jos olisin sinä, sanoisin miehelle jotain tyyliin "minusta tuntuu, että meidän avioliittomme ei ole kunnossa ja jos haluamme tätä liittoa jatkaa, meidän pitäisi hakea ulkopuolista apua"

 

[omituinen höpöttäjä]

Ammattitaitoinen terapeutti osaa kysyä oikeat kysymykset ja alkaa "purkaa" ongelmavyyhtiä. Osaako miehesi millään tasolla asettua sinun asemaasi? Jos olette kaksin, miltä miehesi silloin vaikuttaa, onko onnellinen /rentoutuneen oloinen, puhuuko? Onko miehelläsi oikein diagnosoitu masennus?

Jotenkin tuntuu ettei mies mihinkään terapiaan lähde, ja työ uupumisen vuoksi kävi talvella lääkärissä sai jotain mietoja mieliala lääkkeitä, ei ole syönyt niitä, nyt on menossa uudelleen lääkäriin, ja mies on kotona niinkuin on aina ollut se tyytymättömyys tulee ilmi vain silloin kun keskustellaan.

 

[v]

aika paljon vapaata lapsista. Taitaa olla vain tekosyy. 30 kriisi!

 

[Neiti Narina]

Olisi hyvä, jos saisit miehesi kanssasi johonkin parisuhdeterapiaan. Miehesi ei nyt varmaan ihan kotikonstein taida saada sanottua mihin ja kuinka kauan hän on ollut tyytymätön, hän heijastaa tyytymättömyyden läheisimpiin ihmisiinsä tietämättä kuitenkaan syytä missä mättää.

:hug:

Ja loppujen lopuksi syy voi olla ihan jossain muualla, kun perheessä. Se on vain lähin mitä syyttää.

Lisäys: Jos parisuhdeterapia ei houkuta voisikohan hän ajatella jotain omaa ykslöllistä juttuaan. Saisi ensin selvitettyä itselleen mikä vaivaa, ennenkun jotuisi "tilittämään" muille.

"tilittämään" on huono sana, mut en muuta nyt keksi :ashamed: