Vaikean päätöksen edessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The titityy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Nyt kysyt tältä seisomalta pääseekö myös kisu mukaan???
Terapiaahan sekin on,että olette siellä koko porukalla! :)
Ajattele lapsesi parasta...mikä onni hänelle jos kuntoutuksesta löytyykin vihdoin apua!!

Siellä on varmaan allergisiakin.

Lastani ajattelen kun niin kovin haluaisin olla hyvä ja ehjä äiti, toki kuntoutuminen tekisi itsellenikin hyvää. =)

Siellä paikassa olisi nyt yksi paikka vapaana, pitäisi soittaa heti huomenna jos meinaan.. Kauan olenkin jo siirtänyt asiaa pelkojeni ja kissan takia. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Honostooppari: Ihan tosi? Tai tottakai se on tosi. Nauramaan sait kyllä... :ashamed: :D

Voi, naurettavuuksia löytyy vaikka kuinka. Kuuden vuoden sairasteluun mahtui kaikenlaista :/

Tiedäthän että nauroin sellaista hyvää naurua?
En ivallista ollenkaan.
Tiedän monenlaisia kohtaloita ja tapauksia.

Aikoinaan en saattanut mennä kauppaan lenkkareissa. :o Mielenhäiriöt on tuttuja. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Honostooppari: Ihan tosi? Tai tottakai se on tosi. Nauramaan sait kyllä... :ashamed: :D

Voi, naurettavuuksia löytyy vaikka kuinka. Kuuden vuoden sairasteluun mahtui kaikenlaista :/

Tiedäthän että nauroin sellaista hyvää naurua?
En ivallista ollenkaan.
Tiedän monenlaisia kohtaloita ja tapauksia.

Aikoinaan en saattanut mennä kauppaan lenkkareissa. :o Mielenhäiriöt on tuttuja. :hug:

Hörönauru raikui tänne asti ilman ivan häivääkään :wave:

 
Nyt lähdet sinne terapiaan.. Jokaisen oljenkorteen pitää tarttua!!
Saanko kysyä että miten sä oireilit sitä masennusta lapsena, huomasiko sen muut vai kärsitkö iteksesi pahasta olosta, entä vanhemmat, saitko apua??

 
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
En mitenkään keksi hoitajaa kisulle.
Olen miettinyt tuonne paikkaan lähtemistä jo pari kuukautta ja nyt alan olemaan enemmän sen kannalla että lähden pojan kanssa sinne.

Kisu-rukka mietityttää enimmäkseen.

Ja kyllä pelottaa itseä niin kamalasti. :'(

Turhaan pelkäät :hug:

Toivon, että eräänä päivänä naurat näillekin hassuille ajatuksille :D
Nimim. Seisoin kassajonossa vuosia sivuttain ettei kukaan puukota :whistle: ja paljon muita assuja juttuja



:o Mä seison kans aina niin että jonossa en ole täysin selin takanolevaan..Myös puukkoa peläten :o *jee, muitakin hulluja*
 
Alkuperäinen kirjoittaja viiviliina:
Nyt lähdet sinne terapiaan.. Jokaisen oljenkorteen pitää tarttua!!
Saanko kysyä että miten sä oireilit sitä masennusta lapsena, huomasiko sen muut vai kärsitkö iteksesi pahasta olosta, entä vanhemmat, saitko apua??

Minun isä oli alkoholisti ja äitini juoksi minä sylissä karkuun, isä puukon kanssa perässä.
Veli syntyi kun olin 4v. Sen jälkeen minulla ei ollut isää. En päässyt koskaan syliin kun se poika oli paras.
Isä kuoli kun olin 6v.
Äitiä sairastui paniikkihäiriöön ja monesti lähti ambulanssilla sairaalaan, jäin keskenään veljen kanssa. Joskus tuli sisko tai mummu hoitamaan.

Eli turvaton lapsuus.

Äiti löysi uuden miehen kun olin alle 8v.
Mies oli vanhanaikainen ja kova meitä lapsia kohtaan.
Sain selkääni lähes 15v. asti.
Muutin pois kotoa, aloin juomaan. Join vuosia.

Jne... Onkokaan ihme että olen kipeä. :(
 
on sulla ollut kova lapsuus, ei siis ihme jos oot masentunut. ku tavalliset normioloissakin jo masentuu. tsemppiä ja tietekin meet terapiaan. ajattele kuinka kivaa on olla terve taas ja elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...
masennuksesta miekin selvennyt
 
Lähde ihmeessä sinne terapiaan! Mun veli on masentunut ja hänellä on välillä todella erikoisia ajatuksia. On ollut ahdistavaa seurata vierestä veljen sairastelua. Mä olen kaksi kertaa hänet lääkäriin ja terapiaankin pakottanut. Nyt on lääkkeet ja voi jo paljon paremmin. Jos et voi ottaa kissaa mukaan, kyllä varmasti löydät sille hoitopaikan. Kovasti voimia sulle! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Kisu on kovin seurallinen, enkä voisi jättää sitä kotiin noin pitkäksi aikaa niin että joku kävisin kerran päivässä ruokkimassa.

Sukulaiset ei tykkää kissoista, kukaan ei sitä ota.

Ilmeisesti minun pitäisi luopua siitä kokonaan.. :( En halua, se on minulle rakas.

kannattaa tosiaan kysellä noista kissakodeista yms löytöeläin paikasta.Maksuja vastaan kyllä hoitavat.
Ja täällä ainakin on kissahotellikin.Jos selität tilanteesi saisit ehkäpä alennustakin (luulen et muuten maksaa jos jonkin verran).
 
Mene ihmeessä terapiaan, niin saat itsesi kuntoon! Elämä alkaa maistumaan ihan erilaiselle sen jälkeen =) .
Kisulle varmaan löytyy sijaiskoti siksi aikaa. Ehkä eläinsuojeluyhdistyksen kautta?
 
Joo kisu mukaan tai lehteen ilmoitus:

Olisiko joku ystävällinen ja eläinrakas ihminen valmis ottamaan kissani kotiinsa hoitoon 2 kuukaudeksi kuntoutusjakson ajaksi? Maksan pienen korvauksen. Puh: dfdfdfdfd
 
Minulla samantapainen lapsuus kuin ap:lla. Väkivaltainen alkoholisti-isä. Olen myös vanhin lapsi, enkä muista vanhempieni sylissä olleeni kertaakaan.
Onneksi elämäni pelastui, koska äitini ei koskaan ottanut uutta miestä eron jälkeen.

Tai sitten olen vain vahva ihminen. Muilla sisaruksilla ei niin hyvin ole aina mennyt.

 
Kysyppäs ekaksi itseltäsi kumpi on tärkeämpi,sinun terveytesi,vai kissa??

Oikeasti jos ihminen jotain haluaa,niin se keksii vaikka minkä keinon sen saavuttaakseen,eli kissan hoito on tässä pienin ongelma,oikeesti...Toivotan sinulle paljon tsemppiä ja toivon samaan hengen vetoon,että tosissasi hoidat itsesi kuntoon,sehän palvelee loppuelämääsi,eikös niin? nyt rohkeutta,sinä pystyt siihen,varmasti!! = )
 

Yhteistyössä