Vaikean masennuksen sairastaneita tai masentuneen puolisota paikalla?

Nyt olisi vertaistuki tarpeen Mies on sairastanut pitkään jonkinasteista masennusta ja siihen on myös lääkitys. On käynyt ilmi kaikenlaista kummaa, valehtelua, holtitonta rahankäyttöä, töistä saanut potkut kertomatta minulle... Nyt tuntuu siltä ettei vaan jaksa enää. Ei vaan pysty. Kaikki omaisuus ja velat on minun, enkä selviä talon ja lasten kanssa pelkällä omalla palkalla... Luulin jo että on parempi kausi alkamassa, työt luisti ja palkka tuli ajallaan ja nyt taas tälläinen pommi Onko tässä enää mitään järkeä kannatella kulisseja kun toisen sanaan ei voi luottaa yhtään oli kyse sitten mistä hyvänsä? Muita naisia ei sentään ole, mutta olo on uskomattoman tyhjä ja petetty. Mitä pitäisi tehdä ja mistä saan ihan konkreettista apua ja neuvoja miehelle, ja itselle jaksamiseen ja tuohon taloudelliseen tilanteeseen?

 

Voit olla varma ettet ole ainoa ja vertaistukea riittää<3 Suomessa masennus on kansansairaus. Mulla masennukseen on auttanut mielialalääkitys, mutta olen huomannut ettei se riitä todellakaan. Täytyy harrastaa liikuntaa, pitää itsestään huolta sillä mielenterveys kärsii kellä tahansa jos syö, nukkuu ja liikkuu huonosti.

Sun täytyy saada mies ITSE motivoitumaan ja hoitamaan itseään ja muuttamaan elämäntapojaan. Jos mies kieltäytyy eikä koe elämänsä olevan sen arvoista, valitettavasti suosittelen eroa jo lasten kannalta. Mutta koita ensin tukea ja tsempata miestäsi!

 

ei kyllä kuulosta pelkästään masennukselta. kun itse olin vakavasti masentunut en jaksanut ees poistua kotoonta.

 

Mulla ei oo asiasta henkilökohtaista kokemusta, mutta holtiton rahankäyttö esim. ei kyllä kuulosta masentuneen toiminnalta. Oisko sillä sun miehellä joku kaksisuuntainen mielialahäiriö(onko se sen niminen?) jossa on jotain maniavaiheita johon tuo rahankäyttö ja muut liittyy. Ja jotain muuta vielä lisäksi ehkä (mihin valhtelu liittyy) Ja jos on, niin sillä on varmaan väärä lääkitys. Ehkä uusi diagnoosi ja uusi lääkitys auttais?

 

Kyllähän masentuneella hyvinkin voi taha-asiat mennä rempalleen, kun ei jaksa mistään välittää. Ja kun on pa, masentaa vain enemmän. Onko mies valmis puhumaan ja yrittääkövkorjata tilannetta?

 

Miehen käytökseen voi olla monia syitä, kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus, elämänvaihe joka on vaikea, jos potkut on tulleet voi johtaa elämän luisumiseen raiteiltaan. Ois tärkeetä päässä raiteille takaisin

 

ei vaan onnistu se avun hakeminen... eikä ole maniavaiheita, tuo rahankäyttö on sellasta välinpitämättömyyttä ja valehtelu asioiden peittelyä... on valmis vaikka osastolle mutta miten pääsisi? En tiedä onko taustalla jotain muutakin kuin masennus, 10min yksityislääkärin vastaanotolla ei juuri diagnooseihin mielestöni riitä

 

ei vaan onnistu se avun hakeminen... eikä ole maniavaiheita, tuo rahankäyttö on sellasta välinpitämättömyyttä ja valehtelu asioiden peittelyä... on valmis vaikka osastolle mutta miten pääsisi? En tiedä onko taustalla jotain muutakin kuin masennus, 10min yksityislääkärin vastaanotolla ei juuri diagnooseihin mielestöni riitä

Lääkäriltä hän voi saada lähetteen psykiatrille ja terapiaan. Osastohoitoa on myös mahdollista saada vakavissa tapauksissa. Kyllä apua on

 

jos sitä osaa vaatia, mutta viimekertainenkin lääkärikäynti sisälsi reseptin sepramiin ja ohjeen käydä psykologilla, ei muuta. Ei ihminen jolla on noin paha olla jaksa sitä apua käydä anelemaan, eikä taatusti jaksa varailla aikoja ja huolehtia sellaisista. Sitten tuossa on tuo kun ei osaa pukea sanoiksi sitä oloaan ja vähättelee niin itseään kuin ongelmiaankin. Eikä itsellä ole ketään jolle puhua näistä asioista, ja tuntee itsensä niin voimattomaksi kun ei osaa auttaa Rakastan kutenkin tuota ihmisrauniota, enkä halua erota mutta näinkään ei voi jatkua. Suuttumus alkaa taas laantua ja tilalle iskee epätoivo

 

jos sitä osaa vaatia, mutta viimekertainenkin lääkärikäynti sisälsi reseptin sepramiin ja ohjeen käydä psykologilla, ei muuta. Ei ihminen jolla on noin paha olla jaksa sitä apua käydä anelemaan, eikä taatusti jaksa varailla aikoja ja huolehtia sellaisista. Sitten tuossa on tuo kun ei osaa pukea sanoiksi sitä oloaan ja vähättelee niin itseään kuin ongelmiaankin. Eikä itsellä ole ketään jolle puhua näistä asioista, ja tuntee itsensä niin voimattomaksi kun ei osaa auttaa Rakastan kutenkin tuota ihmisrauniota, enkä halua erota mutta näinkään ei voi jatkua. Suuttumus alkaa taas laantua ja tilalle iskee epätoivo

Juu, sitähän se on että lääkäri lykkää ssri-reseptin käteen, määrää sairauslomaa ja ehkä suosittelee työterveyspsykologilla käyntiä. Ymmärrän kyllä että hekin ovat vain ihmisiä ja ei toista voi pakottaa avautumaan ja kertomaan mikä masentaa oikeasti.
Silti ilman lääkäreitä en olis itse tässä - niin paljon he mua kuunteli ja tsemppasi kun olin tosi masentunut.

Minusta sun täytyy nyt miehellesi puhua vakavasti ja kertoa, että jos hän ei ala ottaa vastuuta elämästään (=huolehtimaan itsestään, hoitamaan raha-asioita yms) et sinä voi hukata omaa ja lastesi elämää hänen parannusyrityksiin. Se on tosi rankkaa läheisille. Loputon sympatia ei ole hyväksi, vaan empatia! Empatialla eli eteenpäin katsomisella ja ohjaamisella voi auttaa ihmistä tajuamaan itse oma parhaansa jne. Sano että tilanne on tämä ettei näin voi jatkua!

 

ja haluaa kyllä tehdä ololleen jotain. Eli reitti on siis käsittääkseni terveyskeskuslääkärille? Ja siellä pitäisi saada vielä kerrottua miten huono olo on... huoh Epäilen kyllä että kysessä ei ole pelkkä masennus, jotain muutakin on taustalla, ehkä rajatila- tai muu persoonallisuushäiriö.. On jollain tapaa kuulemma vainoharhainen ja irti todellisuudesta, mutta kuitenkin tajuaa mikä on totta ja mikä ei... eikä siis kuule ääniä eikä mitään, ei ole agressiivinen vaan pikemminkin lamaantunut. Psykoottinen masennus? Huomenna lupasi soittaa aikaa, katsotaan kuinka käy.

 

ja haluaa kyllä tehdä ololleen jotain. Eli reitti on siis käsittääkseni terveyskeskuslääkärille? Ja siellä pitäisi saada vielä kerrottua miten huono olo on... huoh Epäilen kyllä että kysessä ei ole pelkkä masennus, jotain muutakin on taustalla, ehkä rajatila- tai muu persoonallisuushäiriö.. On jollain tapaa kuulemma vainoharhainen ja irti todellisuudesta, mutta kuitenkin tajuaa mikä on totta ja mikä ei... eikä siis kuule ääniä eikä mitään, ei ole agressiivinen vaan pikemminkin lamaantunut. Psykoottinen masennus? Huomenna lupasi soittaa aikaa, katsotaan kuinka käy.

Hienoa, jospa se siitä selviää. Psyykkisiä sairauksia on aika paljon, voi olla hyvin psyykkottinen masennus tai jopa psykoosin ennakko-oireita. Lääkärillä varmasti selviää. Menethän sinä mukaan? Läheisen kannattaa olla mukana käynnillä jos miehen on vaikea pukea sanoiksi ja toisaalta sun kannattaa olla vaatimassa terapiaa hänelle!

 

Kyllä aion ahtaa itseni mukaan vaikka väkisin, jotta saisi edes jotain suustaan siellä... huh. Pelottaa, ahdistaa ja itkettää, minuakin, kuinkahan paljon tuota miestä Kiitos vastanneille, nyt yritän saada nukuttua, ehkä huomenna on parempi päivä!

 

Miten mielenterveysongelmaisen toimeentulo? Sairaslomaahan saa kun lääkäriin pääsee, mutta tuon olisi pitänyt työkkäriinkin ilmoittautua kun potkut tuli, eikä se olekaan ihan helposti tehty noin huonossa kunnossa. Ja kun potkut on tullut työntekijästä johtuvasta syystä (poissaolot ilmoittamatta), karenssi on kaiketi 3 kuukautta. Onko siis mahdollista hänen saada nyt mistään rahaa? Inhottavaa joutua murehtimaan tälläisiä kun muutakin murehdittavaa olisi, mutta kun laskut ei katoa maksamatta :/ Voiko lääkärintodistus lieventää tuota karenssia, vai voiko sairaspäivärahaa saada vaikka ei olisi ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi? Tuhannesti kiitos jos joku vielä vaivautuu vastaamaan.

 

Olen kuullut tapauksesta, jossa masentunut sai potkut, kun ei tullut töihin ja karenssi tuli, mutta lääkärintodistuksella se sitten kumottiin.

Osastolle pääseminen on vaikeaa, ellei ole psykoosissa tai vaaraksi itselleen tai muille. Jos kertoo itsetuhoinen tai on harhoja, silloin voi päästä.

 

eli toivoa on ettei ainakaan noin pitkää karenssia tulisi... Vielä kun keksisi miten miehen saisi ilmoittautumaan työkkäriin, kun sinnekin pitää täytellä lomaketta ja käydä paikan päällä, ja tällä hetkellä kunto on se ettei tahdo edes sängystä päästä ylös. Juu tiedän ettei osastolle ihan tuosta vaan pääse, mutta ajattelin että saisiko kunnan psykiatriselta sairaanhoitajalta apua.. Kaiketi vain lääkäri voi kuitenkin tuon sairaslomatodistuksen tehdä? Eli pitäisi siis kuitenkin käydä ensin lääkärillä? Voiko terveyskeskuslääkäri lähettää sitten psykiatrian polille lähetteen, vai onko tuossa välissä sitten tuon sairaanhoitajan keskustelukäynti? .....ihan jumissa kun ei tiedä mitä tehdä ja mihin suuntaan, tietää vaan että jonkun on pakko tehdä jotain :/

 

täydennyksenä tuohon ihan alkuperäiseen viestiin, on masennuksen lisäksi todettu paniikkihäiriön oireita, mielästäni nuo on kyllä ennemmin jonkin yleisen ahdistuneisuushäiriön oireita. Mutta siis masennuksen päälle ainakin jotain näistä, niin voitte kuvitella miten hankalaa on motivoida itsensä johonkin työkkärin tai kelan tiskille arvosteltavaksi

 

Onko teidän kunnassa depressiohoitajaa tai jotain "masennusklinikkaa", jonne voisi varata ajan suoraan ilman lääkäriä? Meillä löytyy kaupungin terveydenhuollon sivuilta yhtestiedot.

Jos haluat vertaistukea, voisin kirjoitella sun kanssa, jos teet mustan nickin (silloin voi kai yksityisviestiä käyttää)? En halua kirjoittaa tänne kaikkien nähtäville.

 

eli toivoa on ettei ainakaan noin pitkää karenssia tulisi... Vielä kun keksisi miten miehen saisi ilmoittautumaan työkkäriin, kun sinnekin pitää täytellä lomaketta ja käydä paikan päällä, ja tällä hetkellä kunto on se ettei tahdo edes sängystä päästä ylös. Juu tiedän ettei osastolle ihan tuosta vaan pääse, mutta ajattelin että saisiko kunnan psykiatriselta sairaanhoitajalta apua.. Kaiketi vain lääkäri voi kuitenkin tuon sairaslomatodistuksen tehdä? Eli pitäisi siis kuitenkin käydä ensin lääkärillä? Voiko terveyskeskuslääkäri lähettää sitten psykiatrian polille lähetteen, vai onko tuossa välissä sitten tuon sairaanhoitajan keskustelukäynti? .....ihan jumissa kun ei tiedä mitä tehdä ja mihin suuntaan, tietää vaan että jonkun on pakko tehdä jotain :/

Toivoa todellakin on! Kipin kapin vain lääkärille, hän ohjaa sitten teidät sinne minne tarve vaatii. Korostatte vain, että tätä on kestänyt kauan ja nyt on pakko saada tiivis hoitokontakti ja mies kuntoon.

 

Ap, kylläpä tuli tuttuja asioita mieleen aloituksestasi. Miehesi ei kuulosta pelkästään masentuneelta, vaan kaksisuuntaiselta. Kun kaksisuuntaiselle syötetään pelkkiä masennuslääkkeitä, niin se on nopea tie maniaan. Sairas ei vaan sitä itse tajua. Tarvitaan myös lääkettä manian estoon, mielialantasaajaa. Kuulostaa ihan samalta kuin minä ja aikuinen poikani, kumpikin olemme noita syöksykierteitä koettu. Mania tuntuu hienolta, silloin on euroopanomistaja, mutta annas olla kun iskee masis ja velat ja muut törttöilyt siinä muistaa niin johan on olo Sulle sanoisin vain, että yritä kestää. Miehen pitää mennä uudestaan lääkäriin, ja nuo tuhlaamiset, irtisanoutumiset jne pitää ehdottomasti kertoa. Pelkästään vakavasti masentunut ei uskoakseni tee velkoja ja sano itseään töistä irti, kun siihen ei kerta kaikkiaan ole voimia, hyvä jos peseytyä jaksaa viikottain jos silloinkaan.

En ole joka asian asiantuntija, jätetään diagnoosit lääkärille. Mutta kovin tutulta kuulostaa, valitettavasti. Tsemppiä teille, asiat järjestyvät kunhan saadaan hoito kuntoon!

 

koska mitään maniakausia siis ei ole ollut havaittavissa. Siis nuo velat ja potkut töistä on tulleet sen takia kun ei ole saanut itseään liikkeelle. Joka aamu lähti töihin, vaan ei koskaan pystynyt menemään sinne. Ei osaa ajatella pidemmälle, ajatteli aina vaan että huomenna mä pystyn.. En tiedä. Toisaalta on lasten kanssa mielestäni ihan oma itsensä, väsyneempi vain, ja vieraammille osaa näytellä että kaikki ok, eli vain ja ainoastaan minä näen sen todellisen olotilan, ja minäkin vain silloin kun asiat on paisunut niin pahoiksi että kaikki räjähtää käsiin.. Vertaistuki ja juttelu kelpaisi kyllä, kun kukaan läheinen ei tätä tunnu ymmärtävän vaikka niin väittääkin, sanovat ymmärtävänsä mutta samaan hengenvetoon sanotaan että jätä se kunnei siitä oo mihinkään... Yritän luoda nicin jos joku tahtoo yksityisviestiä laittaa

 

No niin nyt kaiketi pystyy laittamaan yksityisviestiä? Sitä vielä mietin että tuossa kaksisuuntaisessa, voiko ne maniajaksot olla niin huomaamattomia ettei niitä rekisteröi maniaksi? Siis kun on tuollakin "hyviä kausia" jolloin on jaksanut touhuta mutta toisin kuin muutamalla tutulla samasta kärsivillä nuo maniat huomaa ihan selvästi...

 

Biiba, kyllä ne voivat vaihdella. On olemassa maniassa sellainen kuin sekamuotoinen jakso. Eli ne masis ja mania voivat vaihdella todella lyhyellä aikavälillä, jopa saman päivän aikana. Sitä mä itse sairastan, todettu ihan psykiatrien toimesta. Mulla ei ole koskaan ollut pitkiä maniajaksoja eikä pitkiä masiksia sängynpohjalla maaten. Ja nykyään onneksi työssäkäyväkin olen, vaikka vähältä ehkä joskus piti..

 

koska mitään maniakausia siis ei ole ollut havaittavissa. Siis nuo velat ja potkut töistä on tulleet sen takia kun ei ole saanut itseään liikkeelle. Joka aamu lähti töihin, vaan ei koskaan pystynyt menemään sinne. Ei osaa ajatella pidemmälle, ajatteli aina vaan että huomenna mä pystyn.. En tiedä. Toisaalta on lasten kanssa mielestäni ihan oma itsensä, väsyneempi vain, ja vieraammille osaa näytellä että kaikki ok, eli vain ja ainoastaan minä näen sen todellisen olotilan, ja minäkin vain silloin kun asiat on paisunut niin pahoiksi että kaikki räjähtää käsiin.. Vertaistuki ja juttelu kelpaisi kyllä, kun kukaan läheinen ei tätä tunnu ymmärtävän vaikka niin väittääkin, sanovat ymmärtävänsä mutta samaan hengenvetoon sanotaan että jätä se kunnei siitä oo mihinkään... Yritän luoda nicin jos joku tahtoo yksityisviestiä laittaa

En ehdi nyt valitettavasti paljon kirjoittamaan, mutta meillä oli vähän samanlaista joskus 10 vuotta sitten. Mies meni lopulta terveyskeskukseen, jossa tehtiin kyselylomakkeen perusteella diagnoosi keskivaikea masennus. Hän sai lääkehoitoa puoli vuotta, joka ihme kyllä riitti paranemiseen, ts. kaikki eivät tarvitse keskusteluapua, vaikka jotkut hyötyvät terapiasta. Sairaus ei ole onneksi uusinut.
Mutta sinulle puolisona; tässä vinkki. Otin itse yhteyttä Osviittaan, ja pääsin keskustelemaan koulutetun vapaaehtoisen kanssa. Oli tosi hyvä päästä purkamaan omaa suunnatonta huolta ulkopuoliselle luottamuksella. Suosittelen lämpimästi!!! Siellä sain itkeä, valittaa, puhua puhua puhua tai vaan istua, ja kokea tulla kuunnelluksi. Se auttoi jaksamaan vaikean ajan yli.
Toivon sulle ja puolisolle valoa ja toivoa!
Katso Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskukset.

 

Nostanpa ketjua jos vielä saisi vastauksia.. Ja yksityisviestiä tosiaan saa laittaa jos ei halua tähän kirjoittaa, kokemuksia, vinkkejä hoitoon pääsemisestä ja noiden raha-asioiden hoitoon...