N
nahkiainen
Vieras
Olen tuntenut ystäväni joitain vuosia. ja paljon ollaan oltu heti alusta alkaen tekemisissä.
hänellä tosin nykyäänkin aviomies, itse eronnut vuosi sitten. molemmilla 2 lasta, joista minun esikoiseni ja hänen kuopuksensa ovat samanikäisiä. mutta kaikki 4 menevät tälläkin hetkellä 6 ikävuoden sisään.
joten temmellystä on kun tapaamme.
olemme paljon tekemisissä, koska kummallakaan ei ole oikein muita ystäviä, ei ainakaan sellaisia joissa lapset menisivät mukavasti mukana. tosin nykyään ei enää mene MUKAVASTI.
en ennen ole niin selkeästi huomannut meidän eroja kasvatuksessa, mutta nyt ne tulevat koko ajan vastaan. lapset saavat kaiken minkä tahtovat, mitään ei totella, vanhemmat antavat ihan eri signaaleita koko ajan lapsilleen, lyövät pienempiään( siis se ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto, jos tyylin tahtovat tietyn lelun).
kun kyläilevät meillä, eivät tunne kieltoja vaikka useaan otteeseen samat sanat sanon. käyvät kuitenkin useamman kerran viikossa leikkimässä ja aina on ne muutamat samat asiat mitkä ehdottomasti kiellettyjä. joka kerran jälkeen kotimme on kuin sikolätti.
ja mitä tekee ystäväni, istuu ja kieltelee joka lauseessa, mutta mitään sanktiota ei ole.
lapset menevät itse jääkaapille hakemaan mehua, pakastimesta jäätelöä, kaapeista pipareita.
meillä saavat itse hakea kyllä, mutta lupa pitää aina ensin kysyä. joka kerta on joku tällänen juttu, mutta ystäväni vain toteaa ettei ei saa mennä ottamaan.
lapsilta ei vaadita edes pukeutumista itse siis 6-vuotiaalta. ei saa housuja, ei saa sukkia..istuu ja tuijottaa telkkaria ja äitinsä pukee.
meillä on tapana ettei ns. omia leluja ole, että kaikkien pitää saada leikkiä kaikilla(tietenkään ei voi kädestä ottaa ym). kun olemme ystäväni luona, päättyy hyvin alkanut leikki yleensä siihen, että mun lapset on viskattu pois leikistä ja sanottu, että nämä ovat Hänen Omat Lelunsa ja niillä ei saa muut leikkiä. sitten mun lapset istuu olkkarissa kattelemassa vaikka telkkaria ja aika nopeasti kerään kamat ja lähetään.
ystäväni ei tee mitään. päiväkodista ja harrastuksista on tullut palautetta liian rajusta käytöksestä ja siitä ettei millään tahdo mennä asiat perille. suuttuvat ja sitten kiusaavat pienempiä, ja häiriköivät kaiken aikaa sitten.
ystäväni ei pysty liikkumaan lasten kanssa juuri minnekkään, koska ei pysty hoitamaan eteen tulevia tilanteita. uiminen on ehdoton ei, bussilla matkustaminen ja kaupassa käynti samoten.
olen sanonut hienovaraisesti hänen tavastaan kasvattaa, mutta ei niin ei. ei ymmärrä.
en vain itse tahdo, että omat lapset jäävät aina kakkosiksi sen takia, että muuten tulee lättyyn.
ja toisaalta en myöskään haluaisi kävellä ystäväni yli ja käskyttää hänen lapsiaan, tosin yleisellä paikalla sitä teen jos ei muuten homma toimi ja esim omatkin lapset vaarassa juosta tyyliin auton alle.
ja tietenkin omassa kodissani pidän jonkinlaista jöötä. mutta kun toinen vaan istuu ja piipittää, että Älkää nyt viittikö hei.
pakko oli vaan purkaa. täytys varmaan vaan päästä eroon mokomasta "ystävyydestä".
hänellä tosin nykyäänkin aviomies, itse eronnut vuosi sitten. molemmilla 2 lasta, joista minun esikoiseni ja hänen kuopuksensa ovat samanikäisiä. mutta kaikki 4 menevät tälläkin hetkellä 6 ikävuoden sisään.
joten temmellystä on kun tapaamme.
olemme paljon tekemisissä, koska kummallakaan ei ole oikein muita ystäviä, ei ainakaan sellaisia joissa lapset menisivät mukavasti mukana. tosin nykyään ei enää mene MUKAVASTI.
en ennen ole niin selkeästi huomannut meidän eroja kasvatuksessa, mutta nyt ne tulevat koko ajan vastaan. lapset saavat kaiken minkä tahtovat, mitään ei totella, vanhemmat antavat ihan eri signaaleita koko ajan lapsilleen, lyövät pienempiään( siis se ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto, jos tyylin tahtovat tietyn lelun).
kun kyläilevät meillä, eivät tunne kieltoja vaikka useaan otteeseen samat sanat sanon. käyvät kuitenkin useamman kerran viikossa leikkimässä ja aina on ne muutamat samat asiat mitkä ehdottomasti kiellettyjä. joka kerran jälkeen kotimme on kuin sikolätti.
ja mitä tekee ystäväni, istuu ja kieltelee joka lauseessa, mutta mitään sanktiota ei ole.
lapset menevät itse jääkaapille hakemaan mehua, pakastimesta jäätelöä, kaapeista pipareita.
meillä saavat itse hakea kyllä, mutta lupa pitää aina ensin kysyä. joka kerta on joku tällänen juttu, mutta ystäväni vain toteaa ettei ei saa mennä ottamaan.
lapsilta ei vaadita edes pukeutumista itse siis 6-vuotiaalta. ei saa housuja, ei saa sukkia..istuu ja tuijottaa telkkaria ja äitinsä pukee.
meillä on tapana ettei ns. omia leluja ole, että kaikkien pitää saada leikkiä kaikilla(tietenkään ei voi kädestä ottaa ym). kun olemme ystäväni luona, päättyy hyvin alkanut leikki yleensä siihen, että mun lapset on viskattu pois leikistä ja sanottu, että nämä ovat Hänen Omat Lelunsa ja niillä ei saa muut leikkiä. sitten mun lapset istuu olkkarissa kattelemassa vaikka telkkaria ja aika nopeasti kerään kamat ja lähetään.
ystäväni ei tee mitään. päiväkodista ja harrastuksista on tullut palautetta liian rajusta käytöksestä ja siitä ettei millään tahdo mennä asiat perille. suuttuvat ja sitten kiusaavat pienempiä, ja häiriköivät kaiken aikaa sitten.
ystäväni ei pysty liikkumaan lasten kanssa juuri minnekkään, koska ei pysty hoitamaan eteen tulevia tilanteita. uiminen on ehdoton ei, bussilla matkustaminen ja kaupassa käynti samoten.
olen sanonut hienovaraisesti hänen tavastaan kasvattaa, mutta ei niin ei. ei ymmärrä.
en vain itse tahdo, että omat lapset jäävät aina kakkosiksi sen takia, että muuten tulee lättyyn.
ja toisaalta en myöskään haluaisi kävellä ystäväni yli ja käskyttää hänen lapsiaan, tosin yleisellä paikalla sitä teen jos ei muuten homma toimi ja esim omatkin lapset vaarassa juosta tyyliin auton alle.
ja tietenkin omassa kodissani pidän jonkinlaista jöötä. mutta kun toinen vaan istuu ja piipittää, että Älkää nyt viittikö hei.
pakko oli vaan purkaa. täytys varmaan vaan päästä eroon mokomasta "ystävyydestä".