vaikea tottua lapsen nimeen... onko muille käynyt näin?

[nimeäjä]

Ristiäiset menivät ja yhdentoista kuukauden väännön tuloksena lapsi sai nimensä. Toisiin nimiin olen tyytyväinen, mutta jotenkin kutsumanimi alkoi heti tuntua todella vieraalta. Nimi on kaunis, mutta pelkään ensinnäkin sitä, että mitä mielikuvia muile siitä syntyy... Tiedän, että se on typerää, mutta harmitti, kun kovinkaan moni ei ole tutunut "ymmärtävän" nimeä, joka ei ole kuitenkaan mitenkään erikoinen. Moni tuntuu ajattelevan vain yhtä typerää nimeen liittyvää "tuotetta". Monen päään on jäänyt aiemmin käyttämämme työnimi, jota emme halunneet kuitenkaan lapselle. Ehkäpä pohdin liikaa muiden mielipiteitä? Toiseksi, nimi on tosiaan aika perusnimi, ja minua on alkanut vaivaamaan se, että olen aina kuvitellut antavani lapselleni nimeksi jotain lennokkaampaa. Hieman harmittaa, ettemme antaneet erästä pidempää, samantapaista nimeä josta olisi sitten voinut käyttää tätä lempinimenä. Tämä asia tuli vasta mieleen kastejuhlan jälkeen. Se ei vaan rimmaa jälkimmäisten kanssa yhteen. Kolmanneksi, nimi ei ole sellainen, jonka olisin uskonut lapselleni antavan ennen lapsen syntymää. Nimi oli miehen suosikki ja jotenkin vain pysyi mukana keskuteluissa niin kauan, että omat jatkuvasti vaihtuvat omat ehdotukseni eivät samalla tavalla kasvaneet kiinni lapseen. Arvoimme nimeä tosi pitkään ja päätös oli tosi vaikea, päätimme sen pari viikkoa ennen kastejuhlaa. Juuri ennen kastajaisia tuli niin pajlon muuta ajateltavaa, että vasta niiden jälkeen palasin miettimään asiaa. . Nyt kuitenkin tuntuu tosi oudolta kutsua lasta tuolla nimellä, en tiedä miksi.

Onko tämä vain asiaan kuuluvaa epäilystä, vai mitä? Pari yötä olen nyt valvonut asiaa miettien. Äh. Voisinko yrittää käyttää tuota pidempää, jotenkin luovempaa nimeää lempinimenä? Miehelle se sopii. Tosiaalta olisi kiva sanoa se virallisena nimenä ja maalaisempi versio toimisi lempinimenä.

Kaiken päätteeksi pohdin, että johtuuko tämä siitä, että niin harva tuntui "ihastelevan" nimeä. Kaikki nimet eivät tietenkään miellyttä kaikkia, mutta omat epäilykset heräsivät nimen suhteen jälleen kastetilaisuuden jälkeen. Olin itse siis aluksi epäileva tämän nimen suhteen. Ihan tyhmää, ei kai nimen olsi tarkoitus kaikkai miellyttääkään, vaan itseä ja sen kantajaa.

 

["mamma"]

Ristiäiset menivät ja yhdentoista kuukauden väännön tuloksena lapsi sai nimensä. Toisiin nimiin olen tyytyväinen, mutta jotenkin kutsumanimi alkoi heti tuntua todella vieraalta. Nimi on kaunis, mutta pelkään ensinnäkin sitä, että mitä mielikuvia muile siitä syntyy... Tiedän, että se on typerää, mutta harmitti, kun kovinkaan moni ei ole tutunut "ymmärtävän" nimeä, joka ei ole kuitenkaan mitenkään erikoinen. Moni tuntuu ajattelevan vain yhtä typerää nimeen liittyvää "tuotetta". Monen päään on jäänyt aiemmin käyttämämme työnimi, jota emme halunneet kuitenkaan lapselle. Ehkäpä pohdin liikaa muiden mielipiteitä? Toiseksi, nimi on tosiaan aika perusnimi, ja minua on alkanut vaivaamaan se, että olen aina kuvitellut antavani lapselleni nimeksi jotain lennokkaampaa. Hieman harmittaa, ettemme antaneet erästä pidempää, samantapaista nimeä josta olisi sitten voinut käyttää tätä lempinimenä. Tämä asia tuli vasta mieleen kastejuhlan jälkeen. Se ei vaan rimmaa jälkimmäisten kanssa yhteen. Kolmanneksi, nimi ei ole sellainen, jonka olisin uskonut lapselleni antavan ennen lapsen syntymää. Nimi oli miehen suosikki ja jotenkin vain pysyi mukana keskuteluissa niin kauan, että omat jatkuvasti vaihtuvat omat ehdotukseni eivät samalla tavalla kasvaneet kiinni lapseen. Arvoimme nimeä tosi pitkään ja päätös oli tosi vaikea, päätimme sen pari viikkoa ennen kastejuhlaa. Juuri ennen kastajaisia tuli niin pajlon muuta ajateltavaa, että vasta niiden jälkeen palasin miettimään asiaa. . Nyt kuitenkin tuntuu tosi oudolta kutsua lasta tuolla nimellä, en tiedä miksi.

Onko tämä vain asiaan kuuluvaa epäilystä, vai mitä? Pari yötä olen nyt valvonut asiaa miettien. Äh. Voisinko yrittää käyttää tuota pidempää, jotenkin luovempaa nimeää lempinimenä? Miehelle se sopii. Tosiaalta olisi kiva sanoa se virallisena nimenä ja maalaisempi versio toimisi lempinimenä.

Kaiken päätteeksi pohdin, että johtuuko tämä siitä, että niin harva tuntui "ihastelevan" nimeä. Kaikki nimet eivät tietenkään miellyttä kaikkia, mutta omat epäilykset heräsivät nimen suhteen jälleen kastetilaisuuden jälkeen. Olin itse siis aluksi epäileva tämän nimen suhteen. Ihan tyhmää, ei kai nimen olsi tarkoitus kaikkai miellyttääkään, vaan itseä ja sen kantajaa.

Kerrotko nimen niin osaisin sanoa jotain asiaan ?

 

[Juuh]

Mun yhdelle kaverille kävi vähän samalla tavalla. Antoivat etunimeksi aika vaikean nimen ja nyt ristiäisistä pari kk ja kaikki kutsuvat vauvaa edelleen työnimellä

 

[Tepadj harmaana]

Tämä taas se perus, hurja vuodatus, mutta ite pääasiaa eli sitä nimeä ei voi kertoa..

 

[aika näyttää...]

Se nimi, joka lapsen kutsumanimeksi tulee riippuu ihan siitä, mitä nimeä te vanhemmat käytätte. Tiedän monta sellaista tapausta, että kouluikään mennessä lapsen virallinen nimi on korvautunut lempinimellä ja sitä käyttävät niin opettajat kuin oppilaat. Kutsukaa lastanne sillä nimellä, mikä tuntuu teistä parhaimmalta. Kautta aikojen kirkonkirjoissa on samalla henkilöllä ollut eri nimi ja käytöss eri esim. Kristiina- Tiina.

 

["kkk"]

me annettiin nimeksi lapselle Annika. Mutta Almaksi sitä on sanottu päivä ristiäisistä pian 2.5 vuotta... Alma on sen toinen nimi ja ajateltiin et saa sitte isompana päättää millä nimellä itseään haluaa kutsuttavan

 

[Meteli Seis]

Onhan noita laspia ja aikuisiakin kellä käytetään lempinimeä ja luullaankin sitä heidän oikeaksi nimeksi. Joten en näe mitään outoa ysi ihmeellistä siinä,että käyttäisit tuota haluamaasi nimeä hänellä.

Eikä lempinimen tarvitse olla lähelläkään ssitä lapsen oikeaa nimeä. Esimerkkinä lapsi on oikealta nimeltä Ellen ja häntä kutsutaan Helmi-nimellä

 

["joo"]

voi Vittu. Sähän oot ap ihan kujalla