Vaikea tilanne ulkopuoliselle

[pari- ja ihmissuhteita]

Olen päätynyt epämieluisaan tilanteeseen, jossa hyvän ystäväni aviomies on ihastunut sinkkuserkkuuni. Olemme törmänneet toisiimme kaupungilla pari kertaa eri yhteyksissä (minä&serkkuni tähän mieheen) ja heti ensi hetkestä lähtien mies alkoi muka-vaivihkaa tehdä itseään tykö serkulleni. Se ei ollut mitenkään räikeää tai tungettelevaa, vaan pikemminkin tunnustelevaa, josko vastakaikua löytyisi. Mutta sen silti huomasi kumpikin, mutta mies ei varmaan tajunnut, että minäkin olin tilanteen tasalla... Tilanne on vielä onneksi "hengetön" eikä mitään ole tapahtunut, sillä serkkuni ei tunne lainkaan vetoa tätä itseään useampaa vuotta vanhempaa miestä kohtaan.

Olen siis joutunut ihmeelliseen tilanteeseen. Tunnen toisaalta velvollisuutta sekä serkkuani että hyvää ystävääni kohtaan. Tavallaan haluaisin kertoa ystävälleni, että aviomiehesi ja lastesi isä "yrittää" sukulaistani, mutta en halua saattaa serkkuani tai itseäni toisten ihmisten parisuhdedraamaan. Toisaalta tunnen halua sanella ystäväni miehelle suorat sanat, jota en kuitenkaan voi tehdä, sillä mitäänhän ei ole oikeastaan tapahtunut. Tai tavallaan on, tavallaan ei.

Ystäväni mies on kyllä pyrkinyt esim. koskettamaan serkkuani, seisomaan ihan kylki kiinni hänessä juteltaessa (ystävällishenkisesti, mutta kuitenkin se on epätavallista normaalissa käyttäytymisessä tuntematonta kohtaan) ja nyt viimeksi hän ryhtyi tenttaamaan minulta, missä serkkuni asuu (en kertonut). Serkkuani on vähitellen ruvennut ahdistamaan tämän miehen yritykset. Vaikka tavallaan mistään varsinaisesta yrityksestä ei vielä voi puhua, kun tilanne on kuitenkin vielä melko viaton. Mutta selkeä "lähentelytavoite ja -tunnelma" on kuitenkin läsnä.

Ongelmana siis on, että miten tällaisesta epämiellyttävästä tilanteesta pääsee pois? Olen nykyisin aivan vaikeana, kun ystäväni puhuu "ihanasta miehestään" ja ahdistunut siitä, että itse olen joutunut tällaista kuviota todistamaan. Mies kuvittelee, että minä en ole tajunnut mitään ja leikkii täydellistä aviomiestä/perheenisää. Serkkuni tuntee olonsa epämiellyttäväksi ja rivien välistä olen ymmärtänyt pelkäävän, että mies ryhtyy pianaikaa häntä ahdistelemaan jos esim. keskenänsä törmäävät ilman minun "suojelevaa seuraani". Suoraan sanottuna en itsekään ole lainkaan varma, etteikö näin voisi tapahtua...

Toisekseen tässä ihmettelen myös, että miten ihmiset kehtaavatkin käyttäytyä kuin ystäväni mies! Ihan pokkana iskeä oman vaimonsa läheisen ystävän sukulaista ystävän silmien edessä!

Olisin voinut kirjoittaa ihmissuhdepalstalle tämän, mutta haluaisin herätellä aiheesta keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa nimenomaan parisuhdenäkökulmasta. Myöskin yritän hahmottaa omaa positiotani tällaisessa ihmeellisessä kuviossa, jossa olen täysin sivullinen ja silti ihan keskiössä... enkä tiedä mitä loppujen lopuksi ajatella.

 

[Oma mielipide]

Mielestäni ei tässä vaiheessa voi oikeastaan tehdä mitään, koska mitään ei ole tapahtunut. Jos puhut miehelle asiasta, hän 100 % varmuudella kiistää koko asian, ja sanoo, että olet kuvitellut koko jutun. Ja täysin sama asia tapahtuu, jos puhuisit ystävättärellesi asiasta, mies pistää asian sinun mielikuvituksen piikkiin.

Parasta olisi serkun itsensä sanoa tälle miehelle suorat sanat. Tai jos ei kehtaa sanoa suoraan päin naamaan, niin voisitte ohimennen keskustella parisuhteista ja serkkusi voisi vaikka sanoa, että "en hyväksy avioliiton ulkopuolisia suhteita missään tapauksessa" tai "en voi sietää vanhempia miehiä, nuoret miehet ovat kyllä ehdottomasti omaan makuuni".

 

[aloitt.]

Näin minäkin olen ajatellut, etten oikeastaan voi tehdä mitään (ainakaan vielä). Minä vain ihmettelen tuon miehen uskomatonta toimintaa. Minua ärsyttää se härskiys, että hän KEHTAA toimia näin minun edessäni! Hän asettaa minut tosi inhottavaan tilanteeseen. Hiljaa pelkään, että hän yrittää viedä asioita eteenpäin enemmin tai myöhemmin iskutoimiensa suhteen.

En tiedä olenko edes järkyttynyt siitä, että mies haluaisi ilmeisesti pettää vaimoaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä, ettei taida olla ensimmäinen "saalis" tämä serkkuni. Muutenkin pettäminen taitaa kuulua aika olennaisena osana nykyelämään/parisuhteisiin... Ystäväni vuoksi olen tietysti erityisen surullinen.

 

[hehhhheheheh]

MIksi sinä järkytyt tuollaisista asioista? Tuollaista sattuu. Elämä on sellaista. Älä ole turhaan surullinen, ja ei tuohon mitään vastauksia ole.
Jossain vaiheessa jokainen elämässään törmää siihen, miten asiat todellisuudessa menee. Ja ne on just noin, ja tulee olemaan,.

 

[hjuumoria]

Missä on huumori? Miksi asiasta on tehtävä vaikeaa? Tilanne on niin hirveä kuin siihen haluaa suhtautua, mutta jos serkkusi tai sinä ette ymmärrä ottaa huumoria mukaan saatte pian kunnon draamaan aikaiseksi totisuudellanne.

Tottakai olet oikeassa, ettei miehen käytös ole fiksua ja tottakai on hienoa murehtia hyvän ystäväsi tunteita jos hän saisi tietää, mutta aivan hyvin tilanteen voi ratkaista tilannehuumorilla ja mies saa sillä keinoin kasvojaan menettämättä vetäytyä pois flirttailuistaan.

Ihan kuka tahansa voi ihastua kehen tahansa olipa millainen uskollisuuden perikuva tahansa ja joskus niissä on ylilyöntejä tai tieten tahtoen antaudutaan seikkailuun, joista osa päättyy hyvin ja osa ei. Mutta on myös silkkaa ihailua, flirttiä ja kukin ilmaisee sitä omalla laillaan, joista osa on fiksua ja osa tosi tyhmää. On myös tyyppejä, jotka eivät edes tiedä miten vastakkaista sukupuolta puhutellaan ja silloin jutut vaikuttavat vähän hölmöiltä, mutta ei siitäkään kannata liian nopeita johtopäätöksiä alkaa tekemään onko toinen uskollinen tai ei.

Joten seuraavan kerran verhoat suoruuden vitsin sekaan ja annat ymmärtää, että moiset höpötykset saa nyt loppua tähän. Ja muista, ettet mene tilittämään ystävällesi. Maailmassa ei aina tarvitse puhua jokaista näkemäänsä asiaa ääneen