vaikea päätös!

[Tina]

Mitä pitäisi tehdä?
Olen naimisissa ja aviosuhteeni tuntuu lähes kaverilliselta. Haemme elämästä aika eri asioita ja muutenkin parisuhteelta. Olen huomannut, että vaikka kuinka haluaisin, ihmiset ei muutu. Puhuttu on, mutta ei se mittän muuta. Toiseksi mulla on paljon tunteita, ehkä jopa rakkautta 7 vuotta nuorempaan mieheen, joka vie mut taivaisiin. Olen tuntenut sen lähes kolme vuotta ja nyt mulla(kin) on vahvoja tunteita sitä kohtaan. Olen vaikean päätöksen edessä. Lähteäkö aviomieheni luota joka on kunnon mies, hyvännäköinen, terveet elämäntavat, vakaa talous, kiltti ym. mutta silti ei sytytä, ja ottaa nuorempi mies, joka sytyttää sekä fyysisesti että henkisesti, mutta on jäärä, ittepäinen, nuori hieman yli kakskymppinen ""juntti""/renttu. Mitä tehdä? Jonkinlainen päätös on tehtävä!

 

[jaa]

Heitä ääliö vaikka noppaa. Toivottavasti miehesi on ollut nopeampi omissa päätöksissään.

 

[mies]

Etkö tajua kenellä ongelma on?

Mielestäni vuosi ojan pohjalla voi laittaa arvosi uuteen järjestykseen.

Mutta mene ihmeessä toteuttamaan naiseuttasi, samalla myös testaat siipesi.

 

[Perus-Elli]

Go for it! Anna palaa! Elät vain kerran. Tee Aikuisen Naisen Kypsä Ratkaisu. Ei pidä kärvistellä toimimattomassa suhteessa. Olette kasvaneet erilleen miehesi kanssa. Ansaitset parempaa!

 

[Retu]

Siis se, mitä nämä aikaisemmat kommentaattorit yrittävät sanoa, on että jos vaihdat, niin todennäköisesti elämä vähän aikaa tuntuu kutittavalta, mutta pian huomaat iskeneesikin kätesi p***aan. Jos taas jäät miehesi luoksi, kaikki tuntuu tasaisen harmaalta p***lta. Ei kutittele, mutta ei käy Mervejäkään.

Päätä itse, mutta kanna myös vastuu päätöksestäsi. Minä en lähtisi kovin helposti, mutta olenkin melko konservatiivi.

 

[M47]

Ex vaimo kyllästyi tasapaksuun, harmaaseen liittoomme ja lähti dynaamisen, jännittävän miehen perään. Mies häipyi dynaamisesti jonkin ajan kuluttua. Häntä seurasi uusia dynaamisia ja jännittäviä miehiä.

Nykyisin exä on parisuhteessa vielä nyhverömmän ja harmaamman miehen kanssa, kuin mitä minä olin.

Ehkä nuo pari jännityksen vuotta olivat niiden arvoiset.

 

[mies]

Harmaan nyhverön kelpuuttaminen merkitsee miehen ottamista saadessaan. Siis valinnasta ei ole kysymys. Onnea ap, tietysti jotkut laittavat hyviä miehiä kiertoon..

 

[sari]

Eiköhän jossain vaiheessa (ajan kuluessa) tämän rentunkin kanssa elämä käy tasapaksuksi arjeksi. Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa? Heti erotaan, kun arki tulee vastaan...sitähän se on, elämää. Tavallinen elämä ja leffafantasiat ovat tainneet mennä monella sekaisin. Säälittävää!

 

[ap]

No huh huh mitä vastauksia! Kärjistin asian aika tiukkaan tekstiin, mutta faktat oli kyllä siinä. Eiköhän kaheksan vuotta jatkuneessa suhteessani se arki ole tullut aikoja sitten vastaan... En mä kuvittele ruusuilla tanssimista tän nuoren klopin kanssa, tunnen sen sen verran hyvin. Mutta tietyillä elämänalueilla se vastaa just niihin mihin mieheni ei vastaa, eikä oo ikinä vastannutkaan. Sen ymmärsin silloin kun tutustuin tähän toiseen. Pitkään olen miettinyt, että miten tää elämä on elettävä, tunteella vai järjellä. Eli siis jäädäkö ""hyvän"" miehen luo järjellä vai seurata tunteita. On siis helvetin vaikea päätös. Ja tämä tyttö ei elä ""leffafantasioissa"" vaan miettii, että haluaako elää loppuelämänsä suht tunteettomassa suhteessa vai elää täysillä ja tuntea rakkautta, halua, himoa, vaikka suhteesta ei välttämättä elämänpituista tulisikaan.

 

[aaarghhh]

voi jestas... mistä näitä sikiää...

 

[Myy]

Okei, täällä yksi joka ymmärtää yskän. Päätös ei todella ole helppo, itsekin sitä pähkäilin, ja lopputuloksena olemme eronneet. Tosin ratkaisusta on vasta kuukausi ja vasta opettelemme olemaan erillään ja asutaankin vielä saman katon alla..

Voin sanoa, että vaikeaa on.. Varsinkin katsoa toisen osapuolen kärsimystä, mutta sisäisesti tunnen itseni vapautuneemmaksi, kuin pitkään aikaan. Mieheni, tai siis ex-mieheni ystävyys on minulle tärkeä asia ja toivon, että se voisi säilyä, mutta uskon, että jostain voi löytyä se, jolta saan ystävyyden lisäksi myös sen intohimon, joka tästä suhteesta puuttui.

Tietenkään suhde ei voi säilyä vuosikausia samalla tasolla, kuin vastarakastuneena, sen me molemmat ymmärrämme.

Minusta tärkeintä on, että teet päätöksen, joka on oikea juuri sinulle. Yritä unohtaa muut miehet ja keskity tarkastelemaan omaa suhdettasi. Oletko valmis jatkamaan näin loppuelämäsi? Entäs jos uusi suhde ei toimikaan? Olisitko silti eron kannalla, vaikka tulevaisuudessa saata jäädä yksin?

Pointtini on, että älä tee ratkaisuja muiden ihmisten takia, vaan yritä löytää ratkaisu sisältäsi.

Ääh, tätä on niin vaikea pukea sanoiksi, mutta kovasti zemppiä toivotan. Itse odotan innolla mutta myös vähän pelokkaana tulevaisuutta sinkkuna.. Mutta kuitenkin tiedän, että tämä ratkaisu on oikea, vaikka sitten päätyisin vanhaksi piiaksi.. *huoh*

 

[tinskulle]

Eli sä pidät äijääsi ihan vain varmuuden vuoksi. Kun yksinkään ei uskalla olla.

Pelaat varman päälle. Onhan äijäs ihan ok-tyyppi.

Mutta katsos, hyvä lapsonen, ihminen kun ei voi saada kaikkea. Et voi saada aviomiestäsi etkä tätä renttua. On valittava. Ja sekös kismittää. Entä jos valitset väärin. Voi voi. Sitten kaduttaa.

Ihminen näköjään on tuollainen. Aina ensimmäisenä oma perse lähin ja omat mielihalut- ja teot.

Päästä ihmeessä aviomies vapaaksi. Varmasti hän löytää ottajan, joka kenties osaa arvostaa hänen hyveitään. Ehkä miehesikin tulisi onnelliseksi jonkun muun naisen kanssa, saisivat ehkä lapsia (sinä kun olet liian lapsellinen siihen hommaan ja liian täynnä omaa mahtavaa persoonaasi ja omia kiireitäsi) ja eläisivät onnellisina.

Elä rohkeasti ja vapaasti, nai ja himoa ja nauti elämästä. Sitähän se elämä loppujen lopuksi on, naimista ja nautintoa.

 

[kiinnostunut]

Mikä aviomiehesi puhnro on?

 

[mies]

Minä olen ollut juuri miehesi kaltaisessa tilanteessa. Ja olen todella onnellinen , että erosimme, koska minun ihmisarvoni poljettiin maahan.
Olen harvinaisen kunnollinen? mies, ja minun asiani ovat kunnossa. Ei minulla ole mitään hätää, elämä lasten kanssa on mahtavaa, hienoa nähdä miten he pärjäävät ja tuntea antavansa heille hyvän miehen mallia. Naisrintamalla minulle on kysyntää Olen erittäin tunteellinen ja se oli suurin syy eroomme, siis ex ei tunnistanut tunteellisuuttani, vaan väitti toista. En minä ole koskaan miksikään muuttunut, mutta meidän juttumme kaatui tahdon puutteeseen. Ex menetti hyvän miehen, minä en menettänyt niin paljoa...

 

[SE]

ihmisistä puhutaan HÄN, eläimistä SE!

 

[ap]

Vastaus nimim. Tinskulle. En missään nimessä pidä miestäni varalla, vaan sitähän tässä olen yittänyt kertoa, että haluan ratkaisun tilanteeseen, koska näin ei voi jatkua.

Mieheni rakastaa minua ja haluaisi jatkaa kanssani edellyttäen tietenkin, että mun oma mieli olisi hieman enemmän mukana. En halua loukata miestäni. Suurin kysymys on juuri se mitä itse haluan, mikä olisi loppujen lopuksi oikea ratkaisu, voisiko mieheni kanssa olla vielä ihanaa tunteellista suhdetta, riittäisikö se minulle. Kumpikin halutaan myös lapsia jossain vaiheessa ja ollaan aika siinä iässä että pikkuhiljaa olisi aika. Että siinäkin mielessä pitäisi olla varma tunteistaan. Mieheni on toki vapaa lähtemään jos haluaa. Ehkä jossain vaihessa kyllästyykin mun jaaritteluun.

Mutta mikään näistä ei liity siihen, että olen kokenut uskomattomia tunteita laidasta laitaan toisen kanssa. Kumpi voittaa järki vai tunteet? Sitä olenkin yrittänyt tehdä tässä, eli miettiä mun ja mieheni suhdetta piittaamatta muista. Eli en halua tehdä todellakaan päätöstä toisen miehen takia, vaikka ne koetut tunteet vaikuttavatkin asiaan. Tuli taas pakettiin ajatukset, mutta on kiire...

 

[hiili]

Tietä käyden - tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki (siteeraus.) Voihan niitä tunteiden hiilloksia puhaltaa yhteen. Jos ei ole hiilloksia on sama miten liiton päättää. Kyse siis hiilitilanteesta.

 

[Ohoh]

En nyt ehtinyt lukea näitä muita vastauksia. Onko tämä provo?

Sanotaanhan, että naiset rakastuvat renttuihin. Haluatko ja oletko niin yksinkertainen, että kuvittelet jonkinlaisen elämän rakentavan rentun kanssa. Se, että hän osaa soittaa klitoristasi kuin kannelta, ei vielä riitä elämänpohjaksi. Hyväksikäytöllä on niin monta nimeä. Renttuja on myös aivan siistejä, pleijereisihän niitä nykyän kutsutaan. Kaikki ne ovat taitavia seksissä, voat paljon harjoitelleet ja sillä taidolla ovia itselleen availleet.

Esitit kysymyksen, vastaan sinulle: mene vaikka terapiaan etsimään itseäsi ja sen jälkeen kiltisti kotiin. Toivo todella, että miehesi ei tiedä renttusuhdettasi, koska hän saattaisi loukkaantua siitä niin, että jättää sinut. Jos kaipaat seksiin sykettä, hanki ikioma sulho, eli dildo. Sillä voit opettaa miehesikin leikkimään kanssasi.
Kasva aikuiseksi ja hanki elämä itsellesi!

 

[Kiertoon]

Vaidetaanko miestä? Otan mielelläni kunnon miehen hyvännäköisen, terveet elämäntavat, vakaan talouden.. .
Minulla on antaa täysi renttu vaihdokiksi. Ei luottotietoja, ei terveitä elämän tapoja, hyvän näköinen kylläkin, ei väkivaltainen. Takaan sinulle unohtumattomia hetkiä, valvottuja öitä, jatkuvaa huolta ja murhetta. Jännitystä, tuleeko kotiin tänään, huomenna vai ylihuomenna. Hyvittelypäivät lisä bonuksena, kestää noin kaksi päivää, jonka aikana sinut haetaan töistä kotiin, kotona on siistiä, mies laittaa ruuan ja hoitaa lapset, mahdollisesti ostaa jonkin pienen lahjan. Kunnes tulee seuraava viikoloppu ja olet taas kerran yksin kotona ja odotat, odotat.....

 

[Deery]

Tsiisus tuota kateuden määrää! Jätähän, Tina, nuo kaikki edelliset vastaukset omaan arvoonsa ja kuuntele itseäsi. Kyllä ihmisen pitää saada rakastua toisenkin kerran elämässä, kokea vahvoja tunteita ja ottaa riskejä. Voit onnistua ja löytää elämäsi rakkauden ja intohimon. Toisaalta voit tulla lyötyä lujasti - mutta loppujen lopuksi elämä kantaa. Jos jäät vain miettimään ilman tekoja, mietit vielä keinutuolissakin että mihin elämä oikein hävisi.

Ja kyllä oikein arvasit, puhun kokemuksesta. Lähdin ""kaverisuhteesta"" kunnollisen miehen kanssa intohimoiseen suhteeseen nuoremman miehen kanssa. Menetin paljon, mutta sain paljon enemmän! Nyt olen onnellinen.

 

[dedrylle ja muille]

Mitä h*lvettiä sitten nämä tinat tänne kirjoittelee, jos kaikki edelliset ja tulevat vastaukset jätetään omaan arvoonsa. Senkus sitten miettii omassa pämmykässään, miten asiat ratkaiseevat.

Vai pitäisikö tinujen päätä vain taputella ja sanoa, että hyvä hyvä, jaarittele vain ja mieti otatko ketkun vai nykyisen ukkos. Kyllä naintiseuraa aina löytyy, mutta entä niitä oikeasti hyviä, uskollisia miehiä.

No, tinnukin varmasti herää todellisuuteen, kun huomaa, miten 'ihanaa ja vapaata' suhdetta saa naama punaisena tulla itkemään tänne elleihin, kun paskaa roiskuu lasiin roppakaupalla.

Tietysti on eri asia, jos nämä kolmekymppiset itseään etsivät lapset eivät edes halua mitään muuta kuin retkuilua. Mutta kannattaa tehdä se heti selväksi sille uskolliselle puoliskolleen ja antaa tämän päättää, jatkaako itse ketkun kanssa vai ei.

Diiryt ja muut 'intohimoiset' varmasti ovat tyytyväisiä omiin ratkaisiuihinsa ja suosittelevat niitä muillekin. Tehkää sitten kaikki palvelus omille kumppaneille ja JÄTTÄKÄÄ HEIDÄT RAUHAAN.

Eipä tarvitse jaaritella ja miettiä, että jospa se muna vihertää aidan toisella puolelle enemmän.

Turha pitää ihmistä varalla, jos muualla kerran onkin hauskempaa.

Varmasti näille kunnollisille miehille löytyy kunnollisiakin ottaiia. Päästä siis miehesi vapaaksi ja onnelliseksi.

Tuskin mies nimittäin edes tietää näistä soutamisista ja huopaamisista. Kandee tänä iltana ottaa asia puheeksi eikä teeskennellä onnellista pikkuvaimoa. Eipähän tule miehelle ero sitten yllätyksenä.

 

[Hipukka]

On hyvä, että pohtii tarkkaan. Minulla on sama tilanne muuten kuin Tinalla, mutta ei ole toista miestä. En ikinä ole rakastunut renttuihin, koska niihin ei voi luottaa. Mutta kai niistä kunnnonmiehissäkin on eroja!

Olen juuri tällaisen kunnollisen miehen kanssa, mutta koen suhteesta puuttuu jotain. Mies on mielestäni itsekäs valinnoissaan. Rakentaa kyllä kodin, mutta juuri sellaisen kun itse haluaa ja juuri sinne minne itse haluaa. Syyttä minua että valitan, kun en ota kaikkia vastaan kuin lahjana. Olen varmaan juuri niin hölmö suomalainen itsenäinen nainen, joka haluaa maksaa omat juttunsa elämässä. On mukavaa elämää ja harrastuksia (miehen valitsemia), mutta tunnen ettei hän ole valmis minun haaveisiin, (Esim. tanssikurssista, lapsien lukumäärästä, tutustumaan ystäviini).

Itse olen luonteeltani ulospäinsuuntautunut, puhelias, iloinen ja olen kuin kalavedessä hänen "ympyröissään". Olen korkeakoulutettu ja hän ei. Mielestäni se ei ole ollut esteenä kuitenkaan. Silti ahdistus iskee, kun yritän keskustella hänen kanssaan ja hän on hiljainen. Kavereiden kanssa hänellä kyllä löytyy juttua ja kysyn moisesta hän tuumaa: -"No sen takia kun he osaavat puhua autoista yms." Toisaalta arvosta hänessä monia asioita. Hän on enemmän tekijä kuin puhuja. Hän osaa huoletia kodin ja koneet ja on ihan kiva jos näin voi sanoa.

Ymmärrän, että olet vaikean päätöksen edessä. Itse olen miettinyt pitkään omaa tilannetta. Hän on kuitenkin rakas ihminen, vaikka koen "yksinäisyyttä" välillä suhteessa ajatuksieni kanssa en ole eronnut, koska juuri koen että hän on "hyvä mies". Olen myös syyllistänyt itseäni, että kestä arkea ja olen liian vaativa.

Mielestäni kyllä suhteelta voi vaatia paljon, jos itse on valmis myös antamaan paljon. Monesti ongelmana onkin että itse antaa vain puolikkaan panoksen, niin ei sillä voi saada koko pottia!

Suosittelen sinua jättämään rentun. Pettäminen ei ole ketään kohtaan oikein. Pistä itsestäsi 100% likoon ja pyydä puolisoasi tekemään samoin. Jos se ei auta ja mikään ei muutu, niin eroa!