Sehän tässä nyt tökkiikiin,ehto yhdessäolemiselle on se ettei minulla ole lasta (jos hänellä on lapsi tuolloin niin se on kuitenkin hänelle ok)
Joskus aijemmin olimme miehen luona lapseni kanssa niin että lapset tapasivat ja tutustuivat,nyt sekin on jostainsyystä jäänyt eivätkä lapset tapaa.
Omani kaipaa molempia kovasti.
Hän ei tule luokseni vaan minun täytyy aina mennä hänen luokseen.
Hän asettaa hararstuksensa edelleni näinä viikonloppuina kun olisimme kahden,meille jää yhteistä aikaa la ilta-su iltapäivä..siis jokatoinen viikonloppu.
Syy näille harvoille tapaamisille on se etten pääse useammin,eli kun en saa lastani "pois" useammin. Meidän kanssa ei siis halua viettää aikaa..
Minusta tuo tuntu hirveältä

olen tämän sanonutkin ja vastauksena saan " miksi stten olet kanssani" tai" haluatko kokeilla jonkun muun kanssa".
Hän ei puhu "meistä" vaan "minä"-muodossa.Hän ei suunnittele tai puhu tulevasta niin että minäkuuluisin hänen elämäänsä tuolloin.
En ole tavannut hänen vanhempiaan taikka muitakaan sukulaisia tämän kahden vuoden aikana.
Oma aika on tosi jees ja sekin ettemme asu yhdessä mutta se että näemme vain jokatoisena viikonloppuna "päivän" ajan niin ei ole seurustelua.Olen ehdottanut että jos asuisimme yhdessä niin silloin näkisimme edes iltaisin jne mutta se ei käy...hän ei näe tässä tilanteessa mitään vikaa..kaikki on tosi hyvin ja hän rakastaa NIIIIIIN paljon.
Vaikka todellisuudessa käyttäytyy kuin kaveri eikä juurikaan huomio kun olemme yhdessä,yleensä istuu tietokoneella tai puuhailee muutoin omiaan.
tsiisus..tuntuu kuin olsiin sinkku 28 päivää kuuaudesta mutta tietysti muistaen että onhan minulla mies 2 päivää kuukaudesta
aika valottavaa kirjoittaa tämä ja lukea kirjoittamansa
