vaikea päätös?suhdeasiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surullinen"

Vieras
Oletetaan että sinulla on lapsi edellisestä suhteesta ja miesystävälläsi samoin. Ette asuisi yhdessä ja tapaisitte noin jokatoinen viikonloppu silloin kun lapset ovat poissa. Asutte samassa kaupungissa,noin 8 km etäisyydellä toisistanne. Suostuisitko tähän järjestelyyn? Yhteenmuutto eikä tapaaminen lasten kanssa/läsnäollessa tule kysymykseenkään miehen mielestä. Suhde kestänyt 2 vuotta eikä muutosta tähän tilanteeseen ole tulossa,näin mies on ilmoittanut. Syy siihen miksemme voi tavata useammin on se ettei lapseni ole enempää kuin 4päivää kuukaudesta pois. Jäisittekö suhteeseen? Riittääkö rakkus tällaisessa tilanteessa?
 
Ymmärrän sen, ettei mies halua muuttaa yhteen. Jos välimatkaa on muutenkin noin vähän, niin miksi pitäisikään.

Noin harvat tapaamiset kuulostavat kyllä omituiselta.
 
Mun mielestä olisi outoa jo tuo, ettei lapset ole tavanneet toisiaan tai mies lastani jos parisuhteessa oltaisiin. Tulisi sellainen olo ettei haluaisi minun kuitenkaan kunnolla kuuluvan elämäänsä. Eli kyllä varmaan olisin jo ennen 2 vuotta laittanut tuon suhteen vaihtoon.
 
Mä en usko että haluaisin mitään uusperhekuvioita, ja tarvitsen aika paljon omaa aikaa, joten mulle tuo saattaisi riittää.

Toisaalta pitäisin kummallisena, jos ei koskaan edes nähtäisi toistemme lapsia, ja mun mielestä seurustelukumppanin tukeen pitäisi voida luottaa sen verran, että jos joskus tarvitsisin häntä, hän tulisi mun luokse vaikka lapset olisivat kotona, tai että voisi hätätilanteessa vaikka luottaa lapset hetkeksi hänen vastuulleen, jos lasten isä tai muu apu ei olisi saatavilla. Jos oikeasti ikinä ei voisi nähdä kuin kaksi kertaa kuussa, eikä mies haluaisi minkäänlaista suhdetta lapsiini, siis että olisivat edes tuttuja, niin tuntuisi varmaan siltä, että olen sille pelkästään joku viihdyttäjä ja panopuu, eikä suhde vastaa mun käsitystä seurustelusuhteesta. Sinänsä harvakseltaan näkeminen olisi kuitenkin ok.
 
Mulle tuo olisi just paras vaihtoehto. Lapsillani on jo yksi hyvä isä ja se riittää. En kaipaa mitään uusperhekuvioita. Muutenkin tykkään siitä että saan päättää arjessa kaikesta itse, en haluaisi enää uutta miestä säätämään ja sähläämään. Ajoittainen aikuinen seura, seksi ja läheisyys riittäisivät minulle mainiosti.
 
  • Tykkää
Reactions: Miä.
Sehän tässä nyt tökkiikiin,ehto yhdessäolemiselle on se ettei minulla ole lasta (jos hänellä on lapsi tuolloin niin se on kuitenkin hänelle ok)
Joskus aijemmin olimme miehen luona lapseni kanssa niin että lapset tapasivat ja tutustuivat,nyt sekin on jostainsyystä jäänyt eivätkä lapset tapaa.
Omani kaipaa molempia kovasti.
Hän ei tule luokseni vaan minun täytyy aina mennä hänen luokseen.
Hän asettaa hararstuksensa edelleni näinä viikonloppuina kun olisimme kahden,meille jää yhteistä aikaa la ilta-su iltapäivä..siis jokatoinen viikonloppu.
Syy näille harvoille tapaamisille on se etten pääse useammin,eli kun en saa lastani "pois" useammin. Meidän kanssa ei siis halua viettää aikaa..
Minusta tuo tuntu hirveältä :o olen tämän sanonutkin ja vastauksena saan " miksi stten olet kanssani" tai" haluatko kokeilla jonkun muun kanssa".
Hän ei puhu "meistä" vaan "minä"-muodossa.Hän ei suunnittele tai puhu tulevasta niin että minäkuuluisin hänen elämäänsä tuolloin.
En ole tavannut hänen vanhempiaan taikka muitakaan sukulaisia tämän kahden vuoden aikana.
Oma aika on tosi jees ja sekin ettemme asu yhdessä mutta se että näemme vain jokatoisena viikonloppuna "päivän" ajan niin ei ole seurustelua.Olen ehdottanut että jos asuisimme yhdessä niin silloin näkisimme edes iltaisin jne mutta se ei käy...hän ei näe tässä tilanteessa mitään vikaa..kaikki on tosi hyvin ja hän rakastaa NIIIIIIN paljon.
Vaikka todellisuudessa käyttäytyy kuin kaveri eikä juurikaan huomio kun olemme yhdessä,yleensä istuu tietokoneella tai puuhailee muutoin omiaan.

tsiisus..tuntuu kuin olsiin sinkku 28 päivää kuuaudesta mutta tietysti muistaen että onhan minulla mies 2 päivää kuukaudesta

aika valottavaa kirjoittaa tämä ja lukea kirjoittamansa :o
 
Niin, monet asiat ovat selkeämpiä kun ne näkee kirjoitettuna edessään. Ei tuo ole suhde eikä sellaiseksi tule. Miestä ei oikeasti kiinnosta tuon enempää, kun kerran ehdottelee sinulle muiden tapaamista, jos hän ei kerran kelpaa.
 
Totta taidat turista..ehkä ripustaudun liikaa ja teen tämän sitäkin kautta niin helpoksi hänelle.Meinaan ettei hänen ole edes tarvinnut tehdä asioiden eteen mitään kun minä ne aina järjestän koska haluan tavata.
Ehkä on ihan hyvä ottaa etäisyyttä ja alkaa elämään omaa elämää..voihan tuon luon akäydä joskus tai olla yötäkin.
Tuntuu vaan jotenkin niin pahalta että olen "tuhlannut" elämästäni parikin vuotta tällaiseen joka ei johda mihinkään..
 
Ilmeisesti teillä on niin erilaiset toiveet suhteen laadusta, että on parempi jatkaa eri teille. Sinä haluaisit olla läheisempi ja jakaa hänen kanssaan elämän, hän haluaa sinut satunnaiseksi seuraksi, ei halua nähdä vaivaa suhteen eteen.
 
tiiätkö,kysyin tätä niin kuulema ei perustu seksille vaan rakkaudelle..mutten silti ymmärrä kokokuviota.
Eikai tässä taida auttaa muu kun asennoitua tähän kuin fb-suhteeseen..onhan tämä toisaalta sitten helppoa kun voi tavata toista ilman mitään kummempia ajatuksia.
Koska selkeästi minä olen rakentamassa tulevaisuutta hänen kanssaan ja hän elää tässä kuluvassa minuutissa ajattelematta mitään :o
mielestäni parisuhde on jotain aivan muuta kuin tätä
 

Yhteistyössä