Vaikea oppia pelien sääntöjä! Hävettää :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija99
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija99

Vieras
Olen 30-vuotias ja eilen taas illanvietossa oli lauta- ja korttipelejä ohjelmassa. En tiedä mikä mulla on, mutta mun on tosi vaikea oppia/ymmärtää/muistaa/tajuta pelien sääntöjä. Pieni ahdistusmöykky aina hiipii mieleen, kun vedetään esiin uusi peli ja joku alkaa opettaa sääntöjä. En vaan pysty omaksumaan!

Mielellään katson sivusta, kun muut pelaavat, mutta aina ei voi jättäytyä sivuun, koska ei halua olla ilonpilaaja.

Mutta siis onko ketään muita, jotka ymmärtäisivät, mistä puhun? Oon miettinyt, voisiko olla joku luki-/oppimishäiriö, mutta pärjäsin aina koulussa ihan liian hyvin (9,2 - 9,9 keskiarvo).
 
Keskitytkö kunnolla?
Itselläni ilmenee samankaltaista, kun joku neuvoo mitä tahansa asiaa. Kuuntelen alun, mutta sitten ajatus lähtee harhailemaan ja suunnittelen jo mielessäni juttua eteenpäin, kun toinen vielä jankkaa niitä alkusääntöjä :LOL:
 
Pystytkö omaksumaan säännöt paremmin, jos luet ne itse? Mulla myös tuota, että vaikea omaksua pitkiä ohjeita kuuntelemalla toisen selostusta. Siksi en mielellään myöskään esim. kysy tietä vaan kysyn mieluummin vain osoitteen ja selvitän sitten itse reitin.
 
Olen 30-vuotias ja eilen taas illanvietossa oli lauta- ja korttipelejä ohjelmassa. En tiedä mikä mulla on, mutta mun on tosi vaikea oppia/ymmärtää/muistaa/tajuta pelien sääntöjä. Pieni ahdistusmöykky aina hiipii mieleen, kun vedetään esiin uusi peli ja joku alkaa opettaa sääntöjä. En vaan pysty omaksumaan!

Mielellään katson sivusta, kun muut pelaavat, mutta aina ei voi jättäytyä sivuun, koska ei halua olla ilonpilaaja.

Mutta siis onko ketään muita, jotka ymmärtäisivät, mistä puhun? Oon miettinyt, voisiko olla joku luki-/oppimishäiriö, mutta pärjäsin aina koulussa ihan liian hyvin (9,2 - 9,9 keskiarvo).

Täällä toinen, jolla sama ongelma. Nuorempana joskus kun "joutui" pelaamaan korttipelejä porukalla, minä olin aina se, joka en oikein osannut ja pelasin tietenkin nolosti. Josta joskus sain sitten ystävällisen huomautuksenkin. Kun piti samalla aina yrittää muistaa pelin sääntöjä, niin huonostihan se meni. Tosin on niitä helppojakin korttipelejä, joita olen pelannut ja jotka olen hallinnut.

Samoin jotkut lautapelit (ei Afrikan tähti!) ovat vähän hankalia. Kuten Monopoli. En muista, olenko sitä koskaan oikein pelannutkaan niin että olisin oppinut. Mutta kun jonkun lapsen kanssa joskus olen joutunut pelaamaan, minua nolottaa hirveästi, kun täytyy koko ajan samalla opetella sääntöjä ja kysyä neuvoa. Ja taas sitten pelaan tyhmästi.

Shakkia en kai ole edes yrittänytkään, paitsi netissä niin että vastapuolena on joku automaattipelaaja. Ja tietenkin hävisin alta aikayksikön. Tiedän, että jos sitä jonkun ihmisen kanssa pelaisin (jos nyt ylipäätään olisin oppinut ne monet, monet säännöt) niin se vastapeluri nauraisi huonoille siirroilleni, eli näkisi heti, miten ja mitä nappulaa minun olisi pitänyt siirtää. Aion kyllä vielä harjoitella sitä peliä koneen kanssa, jospa vähän oppisin.

Olen miettinyt, että onko minulla joku älyn vajaus jossain kohtaa. Koulussa tosin olen minäkin pärjännyt hyvin. Ja jotain älykkyystestejäkin netissä olen mielenkiinnosta suoritellut, eikä ne huonosti ole menneet. Hiukan keskitasoa paremmin. Mutta minua ärsyttää tuo pelitaidottomuuteni.

Aloittajalle kysymys, täytätkö sudokuja? Minä olen toistaiseksi täyttänyt vain niitä helpoimpia, eikä ne minulle kovin helppoja ole kuitenkaan olleet. Voi olla, että olen kerran saanut täyteen jopa keskivaikean. Mutta en pidä niistä, ne ärsyttävät lähinnä. Kuvaristikon sen sijaan täyttyvät helposti.
 
Aloittajalle kysymys, täytätkö sudokuja? Minä olen toistaiseksi täyttänyt vain niitä helpoimpia, eikä ne minulle kovin helppoja ole kuitenkaan olleet. Voi olla, että olen kerran saanut täyteen jopa keskivaikean. Mutta en pidä niistä, ne ärsyttävät lähinnä. Kuvaristikon sen sijaan täyttyvät helposti.
:LOL: Miksi ihmeessä täytät sudokuja, jos et niistä pidä?
Hullua tuollainen itsensä ärsyttäminen.
 
Kyllä mielestäni keskityn, jopa "ylikeskityn", mutta sitten kun sääntöjä/muistettavia asioita tulee enemmän kun 2 tai 3, menee yli hilseen. Joskus jo pelin teema voi olla sellainen, etten edes viitsi yrittää omaksua.

Tämä sama tulee mulla esiin elokuvien kanssa. En pysy kärryillä, jos tapahtuu paljon/monimutkaisia asioita. Ja lapsena en lukenut Aku Ankkoja, koska en jostain syystä pysynyt kärryillä juonessa (pitkissä sarjakuvissa).
 
Kyllä mielestäni keskityn, jopa "ylikeskityn", mutta sitten kun sääntöjä/muistettavia asioita tulee enemmän kun 2 tai 3, menee yli hilseen. Joskus jo pelin teema voi olla sellainen, etten edes viitsi yrittää omaksua.

Tämä sama tulee mulla esiin elokuvien kanssa. En pysy kärryillä, jos tapahtuu paljon/monimutkaisia asioita. Ja lapsena en lukenut Aku Ankkoja, koska en jostain syystä pysynyt kärryillä juonessa (pitkissä sarjakuvissa).
Sinulla on joku lyhytkestoisen muistin häiriö. Työmuisti ei toimi niin kuin pitäisi.
 
Olen hidas lukemaan, eikä sääntöjen lukeminen itse muutenkaan taida mun kohdalla auttaa. Joutuisin "tankkaamaan" jokaista kohtaa lukuisia kertoja, että menis kaaliin :D

Sudokuja en juurikaan ole täyttänyt, mutta sen mitä olen niin olin niissä ihan hyvä. Samaten sanaristikoissa.

Mulla meinas eilen ihan itku tulla (älytöntä, tiedän), kun olin "joutunut" mukaan korttipeliin, jonka sääntöjä en alun alkaenkaan onnistunut tajuamaan. En edes tajunnut, mitä pelissä yritetään... Tai siis että miten pelin voi voittaa. Pelissä oli tarkoitus jotenkin päästä eroon korteista ja mulla ei oikeesti ollut mitään hajua mitä mun pitäis tehdä! Mulla oli varmaan kolmasosa pakkaa kädessä, kun en vaan tiennyt, mitä pitää tehdä.
 
Aloin heti googlettaa tuota muistihäiriöasiaa! Hoksasin, että kyseessä voi olla se, että noissa tilanteissa mun kapasiteetti menee muihin seikkoihin kuin niihin itse sääntöihin. Mietin sosiaalista tilannetta tai sen jännittävyyttä itsessään, kenties keskityn ohjeiden kertojan ulkonäköön tai ääneen...
 
Lautapelit ei ole minun juttu. Ei ole koskaan ollutkaan. Muut saavat pelata minun puolestani vaikka kuinka, mutta minua saa harvemmin mihinkään mukaan.

No esim. Trivial Pursuit, Alias, Afrikantähti/Inkan Aarre menettelee, tarpeeksi simppeleitä pelejä. Mutta turha kuvitellakaan saavansa minut mukaan esim. Monopoliin. Hah! Meillä on vaikka millä mitalla lautapelejä, mutta minä en niihin välitä kajota. Muu perhe pelaa kyllä.
 
Mulla on diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriö ja on juuri tuollaista.
Työmuistini on myös huonompi kuin ns. terveillä.
En minäkään silti mikään tyhmä ole tai pärjännyt huonosti koulussa, mutta kyllä se hankaluuksia tuottaa ihan jokapäiväiseen elämään.
Lautapelejä pelatessa en jaksa keskittyä kuuntelemaan ohjeita, koska tiedän etten muista niitä mitään.
En kestä hidastempoisia lautapelejä isommalla porukalla, koska pitää odottaa niin kauan että on taas oma vuoro.
Tuon odottelun aikana en jaksa keskittyä vain toisten pelaamaan peliin vaan ajatukseni harhailevat muualle koko ajan.
Tosi raskasta pitää yllä kestohymyä ja ns. aloittaa aina uudestaan kun muut pysyvät kärryillä luonnostaan.
Kun odottelen omaa pelivuoroani keskittyminen herpaantuu ihan kaikesta, mietin vastapelaajien paitojen väriä, ihon sävyä, jotakin omituisia tapoja joita he tekevät huomaamattaan, mietin katon väriä, jokainen pienikin rapsahdus ja räsähdys kiinnittää huomioni sinne.
 
Mulla meinas eilen ihan itku tulla (älytöntä, tiedän), kun olin "joutunut" mukaan korttipeliin, jonka sääntöjä en alun alkaenkaan onnistunut tajuamaan. En edes tajunnut, mitä pelissä yritetään... Tai siis että miten pelin voi voittaa. Pelissä oli tarkoitus jotenkin päästä eroon korteista ja mulla ei oikeesti ollut mitään hajua mitä mun pitäis tehdä! Mulla oli varmaan kolmasosa pakkaa kädessä, kun en vaan tiennyt, mitä pitää tehdä.

En minäkään yleensä ensimmäisellä selostuksella tajua vaikka fiksu olenkin. :D Siksi en edes pyri kovin tarkasti sisäistämään sääntöjä ennen pelin alkua, vaan lähden pelaamaan -pelissä oppii- asenteella. Kysyn ja ihmettelen pelin edistyessä. Siis tällainen normaali miesten tapa oppia uusia asioita. Oli sitten peli, työkalu tai kodinkone, tekemällä oppii ja ohjeet ovat vain hidaste. :ROFLMAO:
 
:LOL: Miksi ihmeessä täytät sudokuja, jos et niistä pidä?
Hullua tuollainen itsensä ärsyttäminen.
Juu, en minä niitä juuri täytäkään, kunhan olen vain halunnut testata osaamistani niissä. Ja kuitenkin olen sinnikkäästi halunnut ratkaista, en ole antanut periksi, silloin varsinkaan kun ottanut lujille. Ja kun nyt edes jonkun olen saanut ratkaistuksi, niin se riittääkin minulle. Saavat olla puolestani rauhassa.
 
En minäkään haka ole oppimaan sääntöjä. Lautapeleissä luen pelin sääntöjä edetessä kohta kohdalta. Jos joku selostaa, en yritäkään muistaa ulkoa vaan omaksun pelinaikana ja opettelen. Monopolya esim voi pelata siten että säännöt ovat nokan alla ja niistä katsoo kunkin kohdan. Ei tarvi osata ulkoa. Jotkut korttipelit ovat mulle hankalia omaksua kun ei ole paperilla sääntöjä, ukko onneksi jaksaa opettaa ja selittää ja opettaa kunnes jokseenkin olen omaksunut. Lastenkin kanssa on helppo pelata töissä kun hekään eivät vielä omaksu kaikkea vaan paperia luetaan monta kertaa että miten se sääntö menikään.
 

Yhteistyössä