V
vierailija
Vieras
Kirjoitan tänne jos saisin lohtua tai vertaistukea. Olen -75 äiti, tällä hetkellä asun yksin. Lasten isän kanssa on erottu vuosia sitten jo. Toinen lapseni on opiskelemassa muualla ja asuu siellä viikot. Toinen muutti isälleen tänä syksynä. Tämän nuoremman kanssa on huonot välit ollut jo kauan. Ei kuuntele, ei tottele eiä edes käy koulua. Sellaista ollut jo pari kolme vuotta, koulua ei ole käynyt tänä syksynä juuri yhtäänSyynä sosiaaliset pelot.. Olen etä-äiti nyt, en voi paljoa vaikuttaa asioihin. Lääkitys sentään aloitettiin kun vaadin sitä lapselle. Tuntuu kurjalta että olen jäänyt sivuun, isään vaan haluaa olla yhteydessä eikä edes mun viesteihin vastaa. Kaikesta huolimatta rakastan lastani ja toivon hyvää elämäänsä. Mutta mitä tehdä kun torjuu mut? Muutenkin kun tapaan häntä, en voi sille mitään että lapsi ärsyttää...
