Vaikea-asteisen masennuksen hoito, onko kenelläkään tietoa tai kokemusta?

[Kiitos jos vastaat]

B-lausunnon mukaan minulla on vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita. Onko mitään mahdollisuuksia parantua vai joutuuko vielä sairaalahoitoonkin? Toipumisaika lienee hyvin pitkä

 

[Jepsikka]

Totta kai voit toipua! Millainen hoito sinulla on?

 

["vieras"]

Lääkehoitoa ja terapiaa kokeillaan. Viimeisin hoitomuoto vakavassa masennuksessa on sähköhoito, josta hyviä tuloksia, mutta ei toimi kaikilla.

 

[ex masentunut]

Todellakin on toivoa paranemisesta! Kunhan muistat, että kukaan ei sinua voi parantaaa, vaan kaikki lähtee sinusta itsestäsi ja halustasi parantua. Toivottavasti sinulla on hyvä hoitosuhde ja sopiva lääkityskin löytyy varmasti kun jaksaa sinnikkäästi koittaa eri vaihtoehtoa (aina se eka tai toinen tai kolmaskaan ole hyvä).

Koita ylläpitää ajatuksia jotka sinulle on tuonut mielihyvää terveenä ollessasi. Tutustu vaikka tietoisen läsnäolon harjoituksiin ja koita voimiesi mukaan toteuttaa niitä. Jos vain jaksat, kuuntele paljon musiikkia, josta olet aiemmin pitänyt ja jossa on positiivinen vire.

Jos sinulla on joku selkeä syy (esim. huono lapsuus tms) masennukseesi, koita keskustella asiasta ammattilaisten kanssa, vaikka se ei aina helpolta tuntuisi. Yhdessä löydätte omasta elämästäsi voimavaroja, jotka kannattelevat vaikeimpien aikojen yli.

Itsellä ylivoimaisesti paras apu on ollut vertaistuki. Sitä saa mm. eri mielenterveyseurojen kautta. Toinen tärkeä asia voimaantumisessa on ollut rutiinit. Yleensä aina, kun niistä on jaksanut pitää kiinni, on päivä ollut kohtuullinen tai jopa hyvä, vaikka aina ei olisi niitä rutiineja jaksanut millään noudattaa. Ja ole ylpeä aina kun olet jaksanut tehdä jotain enemmän kuin ennen!

Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokemuksesta sanon että kaikki on mahdollista, kun vaan antaa itselleen aikaa levätä, voimaantua ja harjoitella niitä arjen perus asioita askel kerrallaan uudelleen ja uudelleen niin, että lopulta niistä tulee automaatioita. Vähän sama kuin ison jalkaleikkauksen jälkeen täytyy uudestaan opetella kävelemään, kuntouttaa lihaksia, harjoitella ja harjoitella. Se voi olla hidasta, mutta niin kauan kun on toivoa, on mahdollisuus kuntoutua!

Tsemppiä ja haleja! <3

 

[Hassel]

Kannattaa välittömästi kävellä luontaistuotekauppaan ja pyytää vahvaa B-ryhmän vitamiinit sisältävää monivitamiinia ja D-vitamiinia 100mg/pvä. Myös sokerit ja vehnä kannattaa jättää pois ruokavaliosta niin pääset jo aika pitkälle. Mieli ja keho ovat yhtä ja jos aivokemia ei pelaa heikon ravinnonsaannin takia niin myös mieli alkaa mustua.

Suosittelen myös luettavaksi Paranemisen Avaimet, joka antaa mahtavan keinon poistaa stressiä, joka auttaa ja nopeuttaa masennuksesta toipumista. Älä lue koko kirjaa, koska et sitä varmasti jaksa edes tehdä vaan etsi kirjasta ohjeet joilla täysin hömpältä tuntuva itsehoito tehdään ja alat vain tehdä sitä. Myöhemmin voit perehtyä kirjaan ja katsoa miksi se toimii jne, mutta sillä ei ole väliä, se vain TOIMII. Olen sen nähnyt monella kymmenellä ihmisellä, itseni mukaan lukien!

Psykoterapia on myös yksi tie, mutta kallis, vaivalloin ja aikaa vievä. Vaatii sitoutumista. Mutta nuo yllä mainitut pystyt tekemään itse ja TAKAAN, että olosi kohenee jo muutamassa viikossa, jos noita ohjeita noudatat! Jaksamista ja koita nähdä valoa tunnelin päässä ja ole armollinen itsellesi. Kukaan ei ole eikä tarvitsekkaan olla täydellinen!

 

[äshoo]

Masennus on sairaus, josta paranee. Vähempään ei kannata tyytyä. Uusiutumisen riski kannattaa tiedostaa. Vertaistuki on monille arvokas apu hoidon lisänä.

 

[Hassel]

Jos haluat niin laita minulle yksityisviestiä niin autan kyllä ja olen tukena vaikean tien alussa.

 

["vieras"]

Ehdottomasti paranee, kun ottaa apua vastaan ja on lääkemyönteinen. Itselläni erittäin hyviä kokemus mielialalääkkeestä joka auttoi läpi alku masennuksen joka lamaannutti ihan. Kokeile mitä lääkäri ehdottaa, elä jää yksin.
Voimia ja jaksamista Sinulle.

 

[jhöljö]

Rollon mukaan et ole sairas, ota asperiini ja koita lepäillä.

 

[muumio 3.8.13]

olen kävelevä ruumis elossa ilman elämää,usean vuoden ajan käyny psykiatrian luona,eri lääkkeitä kokeiltu ,tuntuu että olotilani vain huononee, tunnen itseni niin rumaksi ja arvottomaksi olen harkinnut itsemurhaakin, mutta jollakin keinoin sinnittelen päivästä toiseen.olen valmis ottamaan kaiken vertaistuen vastaan kiitos sinulle.