Vaikea anoppi ja mies ei kykenen sanomaan äidilleen yhtään mitään..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hermotmeni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei mulla itellä oo valittamista miehen isän tai tämän uuden kihlatun käytöksestä. Enemmän meillä palaa käämit mun isäni toimintaan. Se täällä on se joka ei kunnioita meidän aikatauluja saati mitään muutakaan. Ja osaan sille kyllä raivostua, viimeksi oli ihan hämillään kun sain kunnon raivarit kun teki taas kaiken oman päänsä mukaan ja vielä lisäksi kohteli mua kuin olisin sen joku asiakas, en tytär. Että ei kaikki naiset kato niitä omia vanhempiaan palvoen että ne on täydellisiä ja appivanhemmat on hirviöitä. Toki nähnyt exien vanhemmissa vaikka millaista tapausta että voin hyvin kuvitella nämä kauhuanopit.

usein tytär pystyy sanomaan omalle perheelleen paremmin vastaan..tämä on nimenomaan miesten ja heidän äitiensä onglema!
 
Ap: Oliko miehesi lapsuudessa jo tuollaista? Siis esim että ruokailuajat siirtyivät sovitusta tai mitään säännöllisiä ruokailuaikoja ei ehkä edes ollut? Miehesi saattaa pitää anoppinsa toimintatapaa ihan normaalina ja sinun toimintatapaasi vieraana, vaikka jälkimmäiseen tietysti on itse sopeutunut ja saattaa pitää sitä jopa hyvänä asiana. Ja moite äitiään kohtaan olisi moite myös koko omaa lapsuuttaan kohtaan.
 
Mutta sä vaikutat vähän skitsahtaneelta aikataulufriikiltä. Löysää pipoas, niin se anoppikin voi tuntua ihan ihmiseltä!

no teillä laitetaan sitten vissiin lapset nukkumaan miten sattuu?!

KYSE EI OLE LÖYSÄÄMISESTÄ, aikatauluista voidaan lipsua, kyse on siitä että MINIÖITÄ EI KUNNIOITETA. En nyt jaksa alkaa kaikkia tapauksia purkamaan, mutta kyse on ihan normaaleista hyvistä tavoista joita pitäisi olla ketä tahansa kohta...nyt on kyse osittain tahallisesta loukkaamisesta! Kyllä se erottaa että ollaanko vahingossa vähän niin tai näin vai onko siellä taustalla jotain ihan muuta! Ja kyllä täällä kulkaa löystätään, ollaan kohteliaita jne.

Jossain vaan tulee raja vastaan.
 
usein tytär pystyy sanomaan omalle perheelleen paremmin vastaan..tämä on nimenomaan miesten ja heidän äitiensä onglema!
Kun mietin noita omia aikuisia lapsiani, niin voisin kuvitella asian olevan juuri noin. Mulla tytär on paljon tuittupäisempi ja herkempi huomauttamaan asioista kuin elämän ja asiat lunkisti ottava pikkuveljensä. Käytännössä siis tytärtäni haittaavat asiat, joihin pikkuveljensä ei edes kiinnitä huomiota ja jos kiinnittääkin, kuittaa asian olankohautuksella.
 
Mutta sä vaikutat vähän skitsahtaneelta aikataulufriikiltä. Löysää pipoas, niin se anoppikin voi tuntua ihan ihmiseltä!

No kyllä lapsen rytmiä täytyy kunnioittaa. Ei väsynmyt lapsi jaksa edes syödä enää hyvin.
Meillä mun vanhemmat aiheuttivat vuosia päänvaivaa ruoka-asioiden kanssa. Me syötiin koko perhe kasvisravintoa, ei lainkaan lihaa siis. No pakkohan niiden oli lapsille aina syötttää jotain makkaraa kun ne oli siellä ilman vanhempia. Varsinkin mun äiti tuntui tekevän sen ihan vaan mua ärsyttääkseen. Toisekseen meidän perheen kaikilla lapsiilla on erikoisruokavalio, eli laktoositonta ruokaa. Kyllä oli vaikeeta muistaa, että lapset sairastuu OIKEASTI kun syövät tavallisesta maidosta tehtyjä ruokia. Ja kun nämä olivat silloin vielä ainoat lapsenlapset mun vanhemmille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22837469:
Ap: Oliko miehesi lapsuudessa jo tuollaista? Siis esim että ruokailuajat siirtyivät sovitusta tai mitään säännöllisiä ruokailuaikoja ei ehkä edes ollut? Miehesi saattaa pitää anoppinsa toimintatapaa ihan normaalina ja sinun toimintatapaasi vieraana, vaikka jälkimmäiseen tietysti on itse sopeutunut ja saattaa pitää sitä jopa hyvänä asiana. Ja moite äitiään kohtaan olisi moite myös koko omaa lapsuuttaan kohtaan.

en tiedä, ei vissiin ollut...tämä on alkanut nyt viime aikoina pahenemaan...olen miettinyt jopa muistisairautta anopilla. Sehän ilmenee luonteen muutoksena, äksyilynä jne..koko perhe (tai sen perheen lapset) on vähän takajaloillaan.

Mies on toki tosi pahoillaan aina ja myöntää että hänen vanhempiensa käytös ei ollut ihan kohdillaan. Anoppi ei ole kuulemma koskaan hyväksynyt yhtäkään tyttöystävää tai poikaystävää. Että mies kyllä tietää ongelman ja näkee sen myös. Mutta kun ei pysty yhtään pitämään meidän puolta... :( se on tosi raskasta. Pitäisi pystyä asiallisesti puhumaan asioista ja sopimaan, kunnioittamaan toisia jne...ei se sen vaikeempaa. Sitten jos anoppi suuttuu jostain mistä on ennalta kerrottu sen pitäisi olla hänen ongelmansa...mies myöntää tämän kyllä ja on samaa mieltä. Mutta vissiin äiti ollut aika matriarkka aina...joten siksi mies ihan lukossa.
 
en tiedä, ei vissiin ollut...tämä on alkanut nyt viime aikoina pahenemaan...olen miettinyt jopa muistisairautta anopilla. Sehän ilmenee luonteen muutoksena, äksyilynä jne..koko perhe (tai sen perheen lapset) on vähän takajaloillaan.

Mies on toki tosi pahoillaan aina ja myöntää että hänen vanhempiensa käytös ei ollut ihan kohdillaan. Anoppi ei ole kuulemma koskaan hyväksynyt yhtäkään tyttöystävää tai poikaystävää. Että mies kyllä tietää ongelman ja näkee sen myös. Mutta kun ei pysty yhtään pitämään meidän puolta... :( se on tosi raskasta. Pitäisi pystyä asiallisesti puhumaan asioista ja sopimaan, kunnioittamaan toisia jne...ei se sen vaikeempaa. Sitten jos anoppi suuttuu jostain mistä on ennalta kerrottu sen pitäisi olla hänen ongelmansa...mies myöntää tämän kyllä ja on samaa mieltä. Mutta vissiin äiti ollut aika matriarkka aina...joten siksi mies ihan lukossa.

Voisiko mies puhua asiasta sitten sisarustensa ja/tai isänsä kanssa? Jos siis anoppisi luonne on muuttunut. Mäkin meinasin lisätä tuonne aiempaan kommenttiini tyttäreni välien poikki pistämisestä lauseen "kun ensin olisi käyttänyt mut lääkärissä".
 
usein tytär pystyy sanomaan omalle perheelleen paremmin vastaan..tämä on nimenomaan miesten ja heidän äitiensä onglema!

Ja paljonkohan tuossakin on oikeasti miehen luonteestakin kiinni että sanooko vai ei? Osa pelkää sitä kiukkukohtausta, en tiedä miksi. Osa muuten vain haluaa pitää hyvät välit (rahaa ja palvelut pelaa kun ei riitele). Osa katkoo ihan itse välinsä kun ei jaksa enää äitinsä temppuilua. Ja eiköhän naisista löydy samanlaisia tapauksia, osa pystyy sanomaan, osa ei, osa perustelee itelleen "hyviä" syitä miksi ei pistä hanttiin vaikka olis aihettakin.

Ja oli se sitten anoppi tai oma äiti, niin eikö sitä kannattaisi vain suoraan itsekin sanoa. Etenkin jos kyseessä on omat lapset jotka siinä kärsii jos asiat menee anopin/äidin mielialojen mukaan. Suuttuu jos suuttuu, mutta ei se mykkäkoulu ja asioiden kiertelykään taida auttaa?? Tai odottaminen että se puoliso ehkä joku päivä rohkaistuu sanomaan itsekin yhden poikkipuolisen sanan ensimmäisenä.
 
[QUOTE="vieras";22837485]Ap, millaisista aikatauluista oli kyse?[/QUOTE]

no ihan siitä vaan että tullaan kylään klo 15 ja klo 18 pitäisi lähteä...mutta kun mies ei taas ollut selkeesti asiaa sanonut että monelta pitää lähteä...myönsi..ja sanoi kyllä kun tultiin sitten..mutta taaskaan "ei kuultu". Sitten ruuan piti olla anopin mukaan klo 17 ja yhtäkkiä puoli viisi ei oltu edes aloitettu ruokaa tekemään..haahuiltiin vaan. No klo 16.55. keksittiin että "ai kato pitäs varmaa alkaa ruokaa tekemään". Sitten mies sanoi että meidän pitää lähteä tosiaan klo 18..niin anoppi siihen "ai ei meil ruoka ole ku puol kuusi vasta"....ja tää on niin outoa kun he tietää kyllä että me lähetään AINA klo 18. Ei se lapsi muutu siitä yhdessä yössä.

Ei siin mitään, mutta kun oikeesti, kyse on lapseta myös, väsyy iltaisin tosi helposti ja ikävää sitten nukuttaa kaks tuntii kun menee ylikierrokselle ja lapsi kärsii. Kyse on ihan vaan siitä että kunnioitetaan toisia, jos aikataulu ei pidä voisi edes pahoitella asiaa. Ei sen vakavampaa...:( mutta miniät on kuin ilmaa. Muodollisen hyvät välit meillä on..mutta harmittaa niiiiin paljon että kommunikointi ei toimi. Minä en itsekkään uskalla paljoa hälle sanoa kun tuntuu että on niin räjähdysherkkää...en tiedä ymmärrättekö...ehkä joku jolla vaikea anoppi ymmärtää mitä tarkoitan..:(
 
ja ai niin sitten kun ollaan lähdössä niin päivitellään oikein lapsen lapselle että "Mihis sää oot lähössä"...oikein martyyrimaisesti!!! Ihan ku ei taaskaan tiedetä että joo sen lapsen nukkumaanmenoaika on klo 19. PERKELE.

On joo vaikeeta, mä en halua pilata välejä lapseni takia anoppiin...kyse on siitä että kyllä oman pojan pitäisi pystyä vanhempien kanssa keskustella ihan normaalisti asioista. Ja jos ei homma toimi, voi siitä asialliesti huomautaa. MÄ EN KOSKAAN JÄTTÄISI OMAA MIESTÄNI yksin omia vanhempiani vastaan, ja olen kyllä ÄÄNEKKÄÄSTI häntä puolustanut joskus jos on tullut joku tilanne (mitä ei kyllä usein tule, koska he taas ovat tyypillisesti meitä kunnioittavia, kuunteleviä ja pitävät tosi paljon miehestäni).
 
Olisiko mahdollista saada vaikka kuvallista todistetta kun "...katsoo vaan vierestä kun homma kirjaimellisesti KUSEE.". Olisin kauhean kiinnostunut näkemään.

hah hah kun kehtaisinkin ottaa kuvan..usein mies häviää jonnekin kun on "tilanne päällä"..eli ihmetellään esim. pihan lintuja kun vois sitä ruokaakin tehdä..kun tosiaan pitäisi syödäkin ennen kuin se lapsi sammuu.
 
Ja paljonkohan tuossakin on oikeasti miehen luonteestakin kiinni että sanooko vai ei? Osa pelkää sitä kiukkukohtausta, en tiedä miksi. Osa muuten vain haluaa pitää hyvät välit (rahaa ja palvelut pelaa kun ei riitele). Osa katkoo ihan itse välinsä kun ei jaksa enää äitinsä temppuilua. Ja eiköhän naisista löydy samanlaisia tapauksia, osa pystyy sanomaan, osa ei, osa perustelee itelleen "hyviä" syitä miksi ei pistä hanttiin vaikka olis aihettakin.

Ja oli se sitten anoppi tai oma äiti, niin eikö sitä kannattaisi vain suoraan itsekin sanoa. Etenkin jos kyseessä on omat lapset jotka siinä kärsii jos asiat menee anopin/äidin mielialojen mukaan. Suuttuu jos suuttuu, mutta ei se mykkäkoulu ja asioiden kiertelykään taida auttaa?? Tai odottaminen että se puoliso ehkä joku päivä rohkaistuu sanomaan itsekin yhden poikkipuolisen sanan ensimmäisenä.

on paljon miehen luonteestakin kiinni. Mutta se ei ole mielestäni tekosyy. Oman perheen puolia pitää pystyä pitämään.
 
Mun mies on samanlainen tossu. Ei kykene sanoman mitään äidilleen, isälleen, ei kenellekään.

Ei ole helppoa ei. No, se riittää että mies on yleensä samaa mieltä asioista kuin minä.
tai siis perheensä puolella.

Kerran avasi suunsa kun vaadin sitä, kun hänen vanhempansa taas kerran pettivät lupauksen, jonka olivat tehneet. Tällä kertaa oli sellaisesta jutusta kyse, että Ostivat meiltä tavaraa, ja maksoivat alle puolet siitä, josta oli ollut puhetta. Kun mies ensimmäistä kertaa avasi suunsa ja sanoi ihan ystävällisesti vanhemmilleen, että ei tunnu kivalta kun ei voi luottaa heihin, niin alkoi anopin itkumarttyyrius, ja appiukon äksyily.

Tuota ennen olivat pettäneet vähän kaikennäköisessä. Eivät tulekaan lapsen synttäreille, peruuttavat viime hetkelä, ovat itse ehdottaneet että ostavat jotain lahjaksi, eivät ostakaan, ovat itse sanoneet, että maksavat jotain, kun ovat toisellekin lapselleen maksaneet, eivät maksakaan, ovat luvanneet lapsile tehdä jotain, eivät teekään jne.

Aiemmin ei ollut mies avannut suutaan, mutta sen yhden kerran avasi, ja ymmärrän kyllä miksi ei viitsi avata. Koska jotkut eivät osaa ottaa vastaan palautetta koskien heidän omaa käytöstään.
 
no ihan siitä vaan että tullaan kylään klo 15 ja klo 18 pitäisi lähteä...mutta kun mies ei taas ollut selkeesti asiaa sanonut että monelta pitää lähteä...myönsi..ja sanoi kyllä kun tultiin sitten..mutta taaskaan "ei kuultu". Sitten ruuan piti olla anopin mukaan klo 17 ja yhtäkkiä puoli viisi ei oltu edes aloitettu ruokaa tekemään..haahuiltiin vaan. No klo 16.55. keksittiin että "ai kato pitäs varmaa alkaa ruokaa tekemään". Sitten mies sanoi että meidän pitää lähteä tosiaan klo 18..niin anoppi siihen "ai ei meil ruoka ole ku puol kuusi vasta"....ja tää on niin outoa kun he tietää kyllä että me lähetään AINA klo 18. Ei se lapsi muutu siitä yhdessä yössä.

Ei siin mitään, mutta kun oikeesti, kyse on lapseta myös, väsyy iltaisin tosi helposti ja ikävää sitten nukuttaa kaks tuntii kun menee ylikierrokselle ja lapsi kärsii. Kyse on ihan vaan siitä että kunnioitetaan toisia, jos aikataulu ei pidä voisi edes pahoitella asiaa. Ei sen vakavampaa...:( mutta miniät on kuin ilmaa. Muodollisen hyvät välit meillä on..mutta harmittaa niiiiin paljon että kommunikointi ei toimi. Minä en itsekkään uskalla paljoa hälle sanoa kun tuntuu että on niin räjähdysherkkää...en tiedä ymmärrättekö...ehkä joku jolla vaikea anoppi ymmärtää mitä tarkoitan..:(

No suurin ongelma tässä kuulostaisi olevan se ettei miehesi osaa/uskalla sanoa äidilleen tai vanhemmilleen, että tullaan kylään klo 17 ja lähdetään kotiin klo 18 koska pikku petterin pitää mennä nukkumaan.
Lisäksi anoppikin voi tietenkin olla hankala. Tai siis kyllähän toisia ajattelevat aikuiset osaavat ottaa pikku petterin aikataulun huomioon, kaikista ei vain ole siihen. Eivät osaa ajatella omaa nenukkiaan pidemmälle.
 
ja ai niin sitten kun ollaan lähdössä niin päivitellään oikein lapsen lapselle että "Mihis sää oot lähössä"...oikein martyyrimaisesti!!! Ihan ku ei taaskaan tiedetä että joo sen lapsen nukkumaanmenoaika on klo 19. PERKELE.

On joo vaikeeta, mä en halua pilata välejä lapseni takia anoppiin...kyse on siitä että kyllä oman pojan pitäisi pystyä vanhempien kanssa keskustella ihan normaalisti asioista. Ja jos ei homma toimi, voi siitä asialliesti huomautaa. MÄ EN KOSKAAN JÄTTÄISI OMAA MIESTÄNI yksin omia vanhempiani vastaan, ja olen kyllä ÄÄNEKKÄÄSTI häntä puolustanut joskus jos on tullut joku tilanne (mitä ei kyllä usein tule, koska he taas ovat tyypillisesti meitä kunnioittavia, kuunteleviä ja pitävät tosi paljon miehestäni).
Mulle tuli mieleeni, että pitääköhän sun miehesi sitä klo 18 lähtemistä aivan yhtä tärkeänä asiana kuin sinä? Siis varmasti pitää lapsen säännöllistä päivärytmiä tärkeänä, mutta jos hän olisi vanhempiensa luona lapsen kanssa ilman sinua, niin "kaatuisiko" hänen maailmansa, jos kotiin lähdettäisiinkin vasta ruuan jälkeen klo 18:30 tai 19? Monet miehet ovat paljon suurpiirteisempiä tällaisissa asioissa, joten ehkä hänelle ei asia ole yhtä tärkeä kuin sinulle.
 
no ihan siitä vaan että tullaan kylään klo 15 ja klo 18 pitäisi lähteä...mutta kun mies ei taas ollut selkeesti asiaa sanonut että monelta pitää lähteä...myönsi..ja sanoi kyllä kun tultiin sitten..mutta taaskaan "ei kuultu". Sitten ruuan piti olla anopin mukaan klo 17 ja yhtäkkiä puoli viisi ei oltu edes aloitettu ruokaa tekemään..haahuiltiin vaan. No klo 16.55. keksittiin että "ai kato pitäs varmaa alkaa ruokaa tekemään". Sitten mies sanoi että meidän pitää lähteä tosiaan klo 18..niin anoppi siihen "ai ei meil ruoka ole ku puol kuusi vasta"....ja tää on niin outoa kun he tietää kyllä että me lähetään AINA klo 18. Ei se lapsi muutu siitä yhdessä yössä.

Ei siin mitään, mutta kun oikeesti, kyse on lapseta myös, väsyy iltaisin tosi helposti ja ikävää sitten nukuttaa kaks tuntii kun menee ylikierrokselle ja lapsi kärsii. Kyse on ihan vaan siitä että kunnioitetaan toisia, jos aikataulu ei pidä voisi edes pahoitella asiaa. Ei sen vakavampaa...:( mutta miniät on kuin ilmaa. Muodollisen hyvät välit meillä on..mutta harmittaa niiiiin paljon että kommunikointi ei toimi. Minä en itsekkään uskalla paljoa hälle sanoa kun tuntuu että on niin räjähdysherkkää...en tiedä ymmärrättekö...ehkä joku jolla vaikea anoppi ymmärtää mitä tarkoitan..:(

Vanhemmat ihmiset eivät enää muista millaista on ollut omien lasten kanssa tai sitten heidän lapsensa eivät ole olleet aikatauluherkkiä.

Miehesi ei ollut muistanut sanoa koska lähdette, jos ruoka olisi ollut 17:30 niin olistte ehtineet klo 18 pois.

Jotenkin nämä aikatauluasiat aina kääntyvät arvovalta ja arvostuskiistoiksi. Ei kannttaisi.
 
Kun itse vierailemme lapsen kanssa mummoloissa, niin aina aikataulut ovat ihan erilaiset kuin kotona. Lapsi menee myöhemmin nukkumaan ja herää myöhemmin, vastaaavasti syödään lämmin ruoka vasta päivällisellä, muut ruoat ovat aamupuuro ja sitten lounaan aikoihin lämmitetään jotain tai syödään leipää jne...
 
[QUOTE="vieras";22837830]Vanhemmat ihmiset eivät enää muista millaista on ollut omien lasten kanssa tai sitten heidän lapsensa eivät ole olleet aikatauluherkkiä.

[/QUOTE]
Totta. Mun siskoni lapset olivat aikatauluherkkiä ja se tarkoitti sitä, että omat lapseni eivät voineet olla. Muutoin ei mistään sukutsydeemeistä olisi tullut yhtään mitään ja niitä sukutsydeemeitä on ollut meillä usein.
 
Mitä jos ensi kerralla sanot itse. Kysyt vaikka anopilta voitko auttaa ruuanlaitossa kun teidän täytyy lähteä klo: 18.00. Tarjoa apua vaikka joka kerta niin tulee ainakin joka kerta sanottua myös lähtöaika. Tai jos ei auta, niin ota lapselle eväät ja sitten vaan ovi käy kuudelta ja muut syö sitten kun ruoka on valmista.
 
NO HEMMETTI..ongelma on miehen tossumaisuus! Periaate, pitää pystyä puhumaan äitinsä kanssa. Ja kun kyse on siitä että MIES NÄKEE ONGELMAN MYÖS ja vielä pahana..taas sanoi että ei tiedä miksei pysty sanomaan mitään, että on kyllä hänen vikansa. Ja kyse ei tosiaan ole mistään pikkuasiasta.

Niinkuin sanoin tämä homma on alkanut vasta tänä syksynä...ja mieskin sanoo että anoppi on kyllä muttunut ja seonnut jotenkin. Että silleen!

Ei todellakaan kyse mistään pienistä asioista, niinkuin sanoin aikatauluista voidaan joustaa...mutta se miten kohtelee toisia on se pointti! Kommunikointi jne.

Tämä aikataulujuttu oli vain pieni homma kokonaisuudessaan..kuvastaa vaan sitä että ei yhtään välitetä. Ja asutaan ihan lähellä, että yleensä lähetään niin että lennätetään lapsi saman tein sänkyyn...nyt piti valitettavasti käydä vielä viedovuokraamossa, että oltaisin saatu kiva leffa näin loppiaiseksi niin siksi poikkeuksellisesti klo 18 olis pitänyt lähteä. Mutta eipä saatu leffaa - kiitos anopin joka taas kerran "unohti" kaiken.
 

Yhteistyössä