S
sori ap
Vieras
Mutta sä vaikutat vähän skitsahtaneelta aikataulufriikiltä. Löysää pipoas, niin se anoppikin voi tuntua ihan ihmiseltä!
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ei mulla itellä oo valittamista miehen isän tai tämän uuden kihlatun käytöksestä. Enemmän meillä palaa käämit mun isäni toimintaan. Se täällä on se joka ei kunnioita meidän aikatauluja saati mitään muutakaan. Ja osaan sille kyllä raivostua, viimeksi oli ihan hämillään kun sain kunnon raivarit kun teki taas kaiken oman päänsä mukaan ja vielä lisäksi kohteli mua kuin olisin sen joku asiakas, en tytär. Että ei kaikki naiset kato niitä omia vanhempiaan palvoen että ne on täydellisiä ja appivanhemmat on hirviöitä. Toki nähnyt exien vanhemmissa vaikka millaista tapausta että voin hyvin kuvitella nämä kauhuanopit.
Mutta sä vaikutat vähän skitsahtaneelta aikataulufriikiltä. Löysää pipoas, niin se anoppikin voi tuntua ihan ihmiseltä!
Kun mietin noita omia aikuisia lapsiani, niin voisin kuvitella asian olevan juuri noin. Mulla tytär on paljon tuittupäisempi ja herkempi huomauttamaan asioista kuin elämän ja asiat lunkisti ottava pikkuveljensä. Käytännössä siis tytärtäni haittaavat asiat, joihin pikkuveljensä ei edes kiinnitä huomiota ja jos kiinnittääkin, kuittaa asian olankohautuksella.usein tytär pystyy sanomaan omalle perheelleen paremmin vastaan..tämä on nimenomaan miesten ja heidän äitiensä onglema!
Mutta sä vaikutat vähän skitsahtaneelta aikataulufriikiltä. Löysää pipoas, niin se anoppikin voi tuntua ihan ihmiseltä!
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22837469:Ap: Oliko miehesi lapsuudessa jo tuollaista? Siis esim että ruokailuajat siirtyivät sovitusta tai mitään säännöllisiä ruokailuaikoja ei ehkä edes ollut? Miehesi saattaa pitää anoppinsa toimintatapaa ihan normaalina ja sinun toimintatapaasi vieraana, vaikka jälkimmäiseen tietysti on itse sopeutunut ja saattaa pitää sitä jopa hyvänä asiana. Ja moite äitiään kohtaan olisi moite myös koko omaa lapsuuttaan kohtaan.
en tiedä, ei vissiin ollut...tämä on alkanut nyt viime aikoina pahenemaan...olen miettinyt jopa muistisairautta anopilla. Sehän ilmenee luonteen muutoksena, äksyilynä jne..koko perhe (tai sen perheen lapset) on vähän takajaloillaan.
Mies on toki tosi pahoillaan aina ja myöntää että hänen vanhempiensa käytös ei ollut ihan kohdillaan. Anoppi ei ole kuulemma koskaan hyväksynyt yhtäkään tyttöystävää tai poikaystävää. Että mies kyllä tietää ongelman ja näkee sen myös. Mutta kun ei pysty yhtään pitämään meidän puolta...se on tosi raskasta. Pitäisi pystyä asiallisesti puhumaan asioista ja sopimaan, kunnioittamaan toisia jne...ei se sen vaikeempaa. Sitten jos anoppi suuttuu jostain mistä on ennalta kerrottu sen pitäisi olla hänen ongelmansa...mies myöntää tämän kyllä ja on samaa mieltä. Mutta vissiin äiti ollut aika matriarkka aina...joten siksi mies ihan lukossa.
usein tytär pystyy sanomaan omalle perheelleen paremmin vastaan..tämä on nimenomaan miesten ja heidän äitiensä onglema!
Olisiko mahdollista saada vaikka kuvallista todistetta kun "...katsoo vaan vierestä kun homma kirjaimellisesti KUSEE.". Olisin kauhean kiinnostunut näkemään.
Ja paljonkohan tuossakin on oikeasti miehen luonteestakin kiinni että sanooko vai ei? Osa pelkää sitä kiukkukohtausta, en tiedä miksi. Osa muuten vain haluaa pitää hyvät välit (rahaa ja palvelut pelaa kun ei riitele). Osa katkoo ihan itse välinsä kun ei jaksa enää äitinsä temppuilua. Ja eiköhän naisista löydy samanlaisia tapauksia, osa pystyy sanomaan, osa ei, osa perustelee itelleen "hyviä" syitä miksi ei pistä hanttiin vaikka olis aihettakin.
Ja oli se sitten anoppi tai oma äiti, niin eikö sitä kannattaisi vain suoraan itsekin sanoa. Etenkin jos kyseessä on omat lapset jotka siinä kärsii jos asiat menee anopin/äidin mielialojen mukaan. Suuttuu jos suuttuu, mutta ei se mykkäkoulu ja asioiden kiertelykään taida auttaa?? Tai odottaminen että se puoliso ehkä joku päivä rohkaistuu sanomaan itsekin yhden poikkipuolisen sanan ensimmäisenä.
no ihan siitä vaan että tullaan kylään klo 15 ja klo 18 pitäisi lähteä...mutta kun mies ei taas ollut selkeesti asiaa sanonut että monelta pitää lähteä...myönsi..ja sanoi kyllä kun tultiin sitten..mutta taaskaan "ei kuultu". Sitten ruuan piti olla anopin mukaan klo 17 ja yhtäkkiä puoli viisi ei oltu edes aloitettu ruokaa tekemään..haahuiltiin vaan. No klo 16.55. keksittiin että "ai kato pitäs varmaa alkaa ruokaa tekemään". Sitten mies sanoi että meidän pitää lähteä tosiaan klo 18..niin anoppi siihen "ai ei meil ruoka ole ku puol kuusi vasta"....ja tää on niin outoa kun he tietää kyllä että me lähetään AINA klo 18. Ei se lapsi muutu siitä yhdessä yössä.
Ei siin mitään, mutta kun oikeesti, kyse on lapseta myös, väsyy iltaisin tosi helposti ja ikävää sitten nukuttaa kaks tuntii kun menee ylikierrokselle ja lapsi kärsii. Kyse on ihan vaan siitä että kunnioitetaan toisia, jos aikataulu ei pidä voisi edes pahoitella asiaa. Ei sen vakavampaa...mutta miniät on kuin ilmaa. Muodollisen hyvät välit meillä on..mutta harmittaa niiiiin paljon että kommunikointi ei toimi. Minä en itsekkään uskalla paljoa hälle sanoa kun tuntuu että on niin räjähdysherkkää...en tiedä ymmärrättekö...ehkä joku jolla vaikea anoppi ymmärtää mitä tarkoitan..
![]()
Mulle tuli mieleeni, että pitääköhän sun miehesi sitä klo 18 lähtemistä aivan yhtä tärkeänä asiana kuin sinä? Siis varmasti pitää lapsen säännöllistä päivärytmiä tärkeänä, mutta jos hän olisi vanhempiensa luona lapsen kanssa ilman sinua, niin "kaatuisiko" hänen maailmansa, jos kotiin lähdettäisiinkin vasta ruuan jälkeen klo 18:30 tai 19? Monet miehet ovat paljon suurpiirteisempiä tällaisissa asioissa, joten ehkä hänelle ei asia ole yhtä tärkeä kuin sinulle.ja ai niin sitten kun ollaan lähdössä niin päivitellään oikein lapsen lapselle että "Mihis sää oot lähössä"...oikein martyyrimaisesti!!! Ihan ku ei taaskaan tiedetä että joo sen lapsen nukkumaanmenoaika on klo 19. PERKELE.
On joo vaikeeta, mä en halua pilata välejä lapseni takia anoppiin...kyse on siitä että kyllä oman pojan pitäisi pystyä vanhempien kanssa keskustella ihan normaalisti asioista. Ja jos ei homma toimi, voi siitä asialliesti huomautaa. MÄ EN KOSKAAN JÄTTÄISI OMAA MIESTÄNI yksin omia vanhempiani vastaan, ja olen kyllä ÄÄNEKKÄÄSTI häntä puolustanut joskus jos on tullut joku tilanne (mitä ei kyllä usein tule, koska he taas ovat tyypillisesti meitä kunnioittavia, kuunteleviä ja pitävät tosi paljon miehestäni).
no ihan siitä vaan että tullaan kylään klo 15 ja klo 18 pitäisi lähteä...mutta kun mies ei taas ollut selkeesti asiaa sanonut että monelta pitää lähteä...myönsi..ja sanoi kyllä kun tultiin sitten..mutta taaskaan "ei kuultu". Sitten ruuan piti olla anopin mukaan klo 17 ja yhtäkkiä puoli viisi ei oltu edes aloitettu ruokaa tekemään..haahuiltiin vaan. No klo 16.55. keksittiin että "ai kato pitäs varmaa alkaa ruokaa tekemään". Sitten mies sanoi että meidän pitää lähteä tosiaan klo 18..niin anoppi siihen "ai ei meil ruoka ole ku puol kuusi vasta"....ja tää on niin outoa kun he tietää kyllä että me lähetään AINA klo 18. Ei se lapsi muutu siitä yhdessä yössä.
Ei siin mitään, mutta kun oikeesti, kyse on lapseta myös, väsyy iltaisin tosi helposti ja ikävää sitten nukuttaa kaks tuntii kun menee ylikierrokselle ja lapsi kärsii. Kyse on ihan vaan siitä että kunnioitetaan toisia, jos aikataulu ei pidä voisi edes pahoitella asiaa. Ei sen vakavampaa...mutta miniät on kuin ilmaa. Muodollisen hyvät välit meillä on..mutta harmittaa niiiiin paljon että kommunikointi ei toimi. Minä en itsekkään uskalla paljoa hälle sanoa kun tuntuu että on niin räjähdysherkkää...en tiedä ymmärrättekö...ehkä joku jolla vaikea anoppi ymmärtää mitä tarkoitan..
![]()