Vaikea anoppi ja mies ei kykenen sanomaan äidilleen yhtään mitään..

[Hra Majuri]

NO HEMMETTI..ongelma on miehen tossumaisuus! Periaate, pitää pystyä puhumaan äitinsä kanssa. Ja kun kyse on siitä että MIES NÄKEE ONGELMAN MYÖS ja vielä pahana..taas sanoi että ei tiedä miksei pysty sanomaan mitään, että on kyllä hänen vikansa. Ja kyse ei tosiaan ole mistään pikkuasiasta.

Niinkuin sanoin tämä homma on alkanut vasta tänä syksynä...ja mieskin sanoo että anoppi on kyllä muttunut ja seonnut jotenkin. Että silleen!

Ei todellakaan kyse mistään pienistä asioista, niinkuin sanoin aikatauluista voidaan joustaa...mutta se miten kohtelee toisia on se pointti! Kommunikointi jne.

Tämä aikataulujuttu oli vain pieni homma kokonaisuudessaan..kuvastaa vaan sitä että ei yhtään välitetä. Ja asutaan ihan lähellä, että yleensä lähetään niin että lennätetään lapsi saman tein sänkyyn...nyt piti valitettavasti käydä vielä viedovuokraamossa, että oltaisin saatu kiva leffa näin loppiaiseksi niin siksi poikkeuksellisesti klo 18 olis pitänyt lähteä. Mutta eipä saatu leffaa - kiitos anopin joka taas kerran "unohti" kaiken.

Lopeta jo toi turha valitus :headwall:

Taitaa todellakin suurin ongelma olla sun omissa asenteissas

 

[hm]

Minustakin kyllä syömiset ja niiden ajankohdat ovat ihan pikkuasioitao. Jos lapsella on nälkä, perhe ottaa mukaan omenaa tai leipää. Ei kenenkään kuulu teidän aikataulujen mukaan elää. Kuulostat todella itsekkäältä ja röyhkeältä. T
Kylässä eletään kyläpaikan aikataulun mukaan.
Kukaan ei ole suomessa nälkään kuollut.
aivan kuin lapsenne olisi joku kiinan keisari, jonka mukaan kaikkien pitää pyörittää arkeaan.

Ei minusta miehesi ole tossukka vaan molemmat röyhkeitä olette.

 

[Minijä]

Kyllä mun mielestä raja vedetään siihen, kun mummmo yrittää olla lapsille äitinä eikä malta olla mummo. Siinä vaiheessa, kun mun lapsille anoppi valehtelee, että äiti on kieltänyt sitä ja tätä, vaikka en ole, niin sillon on loman paikka. Isännästä ei ole sanomaan ja anoppi ei kuuntele tarkoitusperiä, vaikka sille koettaa selittää vaan haistattelee ja lyö luuria korvaan niin vaikeeta se on. En voi antaa anopin puuttua asioihin, jotka mun vastuualueella. Haluaisin, että lapset olisi anopin luona yötä jne. mutta siitä vaan on enemmän haittaa kuin hyötyä. Häntä kutsutaan tapahtumiin, jotka ovat lapsen elämässä, mutta hän aina "unohtaa"...jännästi kyllä muistaa naton lapsien menot ja ne onkin siellä niin paljon, että ei näille toisille jää aikaa lainkaan, noin 5 yötä viikossa ja ne on muutenkin parempia joka asiassa. Viimeksi oli liikaa pyydetty, että lapsi saisi anopin jakamattoman huomion. Lupasi ettei muita lapsia ole siellä silloin, että on laatuaikaa meidän muksun kanssa, mutta miten kävikään? Siellä oli niitä naton lapsia myös, kun meidän lapsen pitää oppia jakamista....Jännä homma, että tuostakin piti valehdella, vaikka kaksi kertaa kysyin, että saahan meidän lapsi jakamattoman huomion ja vastaus oli kyllä. Me haetaan poikaa pois itkien, kun on naton lapsien vuoro olla yötä, mutta meidän poika ei ole oikeutettu siihen. Ja tämä on vain jäävuoren huippu. Näiden vuosien aikana näitä juttuja on paljon, milloin minä en ole osannut olla mieliksi ja milloin ei meidän lapset. Sitten hän kostaa siten, että "unohtaa" lapsien synttärit jne...vaikka on kutsuttu. Niin, lisäyksenä vielä, että meillähän on kolme lasta ja he joutuvat kotona isän ja äidin huomion jakamaan joka päivä

 

[Minijä]

Olen siis tehnyt sellaisen ratkaisun, että isäntä saa viedä kersoja sinne ihan niin paljon kun haluaa, kunhan myös hakee ne kotiin. Anoppihan ei ota meidän lapsia yhtäaikaa hoitoon, kun aina on niitä naton lapsia myös siellä. Isäntä voi käydä lasten kanssa anopin luona ihan niin paljon kuin lystää, mutta minä en lähde. Minähän saan isännältä tota hiljaisuuskoulua, mutta niin kauan kun tunteet on pinnassa ja mulla vaikeuksia antaa anteeksi, sillä anoppihan ei pyydä eikä tee aloitetta koskaan sovinnosta. Pesen siis käteni koko porukasta ja katotaan maksaako se avioliiton myös.

 

[Minijä]

Ja hienosti anoppi osaa myös mustamaalata ja valehdella kaikille vastaantulijoille asiat, että ei osaa pitää mitään omana tietonaan. Seurauksena on se, että kukaan ei minua edes tervehdi, ei edes naapurit. Niin se läpättää meidän asiat paskataudista lähtien tuolla kylillä. Voi voi, tässä vaan odottelen, että milloin ihmiset tajuaa, että sitä samaa hän tekee muistakin ihmisistä, omasta tyttärestään, parhaista kavereistaan, appiukosta että....jos haluaisin, niin voisin avata arkun, mutta kuka minua uskoisi, niimpä vaan odotan, että muut tajuaa, toivottavasti tajuavat, mitä ihminen heidän selän takanaan puhuu. Ehkä häntä onkin huolettanut, että minä alan kertoa sen kaiken, mitä hän on mulle puhunut... en tiedä en jaksa.

 

[miksi odotat]

että miehesi siitä sanoo jos se äksyily ym. ei kohdistu häneen. Sano itse. Jos olet kykenevä täällä ja mihellesi asiasta narisemaan niin kaiketi olet sitä myös anopille. Miksi pelköät anoppiasi? Varmaan laittaa anoppi vielä vettä myllyyn kun huomaa että olet ihan tossu.

Minä sanoin anopille heti ku alko viisastelemaan. No eipä kauaa viitsinyt mun kanssa asoista kinata turhaa. Mutta nyt on kohteena sit miehen veljen vaimo,mikä ei ujoudeltaan uskalla sanoo mitää. Kohta m kun olemme samaan aikaa paikalla hiljennän sen siltäkin osin.

terveisin mukava miniä ketä ei pompoteta

 

["vieras"]

Tuo että toisen lapset saa enemmän huomiota, saattaa kyllä olla ikävä juttu..

 

[Minijä]

No sehän se onkin, että mulla ja anopilla ois hyvät välit, jos antaisin sen toimia, niinku se itse haluaa. Sitten kun en hyväksy ja siitä sanon, niin tulee luuria korvaan ja haistattelua eikä se edes kuuntele, että mitä asia koski vaan vääristelee sit itselleen parhaaksi eli valehtelee. Annan isännän itse hoitaa omat ongelmansa äitinsä kanssa, samoin siskonsa kanssa. Minä en niihin puutu, vaikka onhan se minun syytä kaikki kuitenkin. Kaduttaa, että on tullut luvattuakin, mutta olkoot, kun olen luvannut. Sitä päivää ei vaan taida tulla. Itseäni koskevista ja lapsia koskevista olen sanonut ja tässä on tulos. huom olen sanonut, en huutanut, haukkunut tms. Positiivista on se, että nyt hän ei käy eli saan ostaa kotiini omilla rahoillani mitä lystään, saan laittaa ruoat miten lystään ja mihin aikaan lystään, mun ei tarvi ottaa vastaan likaisia, paikattuja, venyneitä ja pieniä lastenvaatteita kirpputorilta tai natolta jääneitä loppuun kuluneita riepuja. Mun ei tarvi kuunnella kuinka naton lapset sitä ja naton lapset tätä ja kuinka me naton lapsien kanssa tehtiin sitä ja tätä....Hän ei tule tänne nyt kyselemään lapsilta, että milloin tulevat yöksi ja sitten kun ne on heti lähössä ja se ei hänelle sovikaan, niin on helppo sanoa, että isä ja äiti ei tänään päästä et sitten joku toinen kerta, vaikka ensi kuussa ja lapset pettyy ja ruinaa, että millo millo millo me päästään mummon luo. Eikä mun tarvi kuunnella kuinka mummo tekee, kyllä mummolla on aikaa teidän kanssa leikkiä ja kyllä mummo sitä tätä ja tuota. Lapset on siellä olleet yötä kerran/2kk ja sitäkään kertaa eivät saa jakamatonta huomiota mummolta, kun meidän lasten pitää oppia jakamaan. Naton lapset siis noin 5 yötä/viikko. Ihan turhaa valehdella, että saavat yhtäpaljon huomiota, kun huomion pitäs olla jakamaton. Voisihan lapset leikkiä yhdessä silloin kun naton lapset on siellä yötä, kun ovat enemmän, miksi sillon kun meidän lapset on. On niillä kivaa tietenkin, mutta niin ei ole sovittu ja lapset odottaa, että mitä ne mummon kanssa sitten tekee ja meille valehdellaan ettei siellä ole muita. Se vaan, että pahoilla mielin mulle sit täällä kotona sanotaan, että kun siellä oli sekin....Sitten kun sanon asiasta anopille niin lapsille sanotaan, että äiti on kieltänyt teitä leikkimästä yhdessä, vaikka en todellakaan niin ole tarkoittanut enkä sanonut. Että kiva on anoppi, niin kauan, kun minijällä ei ole minkäänlaista omaa tahtoa tai uskallusta sanoa, että meillä ei toimita näin. Olen sata kertaa sanonut, että kun ollaan oltu sieltä lähdössä, että lapsille ei valehdella, että mennään laskemaan mäkeä, jos ei kerran olla menossa muualle kuin autolla kotiin. Sit se on niin hienoo, kun lapset itkee sen perään. Eikä se edes tajua sitä, kun mun esikoinen sanoo sille, että sinä et ole tasapuolinen meitä kaikkia kohtaan, niin sitten tulee semmosta äänen sävyä takasi, että esikoinen ei uskalla puhua enää mitään. Jonkun pitää lasten puolta pitää ja kuka se sitte on jos ei äiti?

 

["Maarit"]

Tässä on totuuden poikanen. Mutta kyllä miehen täytyy pystyä seisomaan vaimonsa rinnalla ja osata puolustaa tätä. Viisas vaimo ei tietenkään järjestä riitoja joissa mie sjoutuu valitsemaan puolensa.

ja peesi tälle.

 

["Mie"]

Ei ole vaikea anoppi. Mutta mies ei suostu myöntämään että hänen äidillään on ihan selkeästi jotain ongelmia pään sisällä, masennusta, alkoholiongelmaa tai jotain lukuisista lääkkeistä johtuvaa, en tiedä, mutta anoppi ei pidä itsestään eikä kodistaan mitään huolta, ei siivoa, ei edes pyyhi pölyjä. Pakko olla jotain henkisiä ongelmia kun asuu sellaisessa törkykasassa.

 

[Miniä minäkin]

Anoppi asuu samassa pihassa ja hän on eronnut (asuu yksin). Ongelmaa ei muuten olisi mutta se ettei yksinkertaisesti voi meidän (poikansa, minun ja meidän lasten) elää omaa elämäämme vaan tunkee joka ikiseen asiaan, kysyy joka ikisen menon (kyttää ikkunassa ja tulee kysynään minne lähdette ja sanoo lähtöön oman mielipiteensä kannattaako se vai ei, yleensä ei kannata). Myöskään se ei mieltä lämmitä kun hän käyttää vanhinta lastamme hyväkseen niin että utelee häneltä meidän asioita ja mollaa meitä vanhempia hänelle, eli suoraan sanoen mustamaalaa pojan vanhemmat. Pojassa tilanne näkyy niin ettei poika arvosta meitä enää vanhempina vaan mummo on se tuki ja turva jonka luokse haluaa ja jota kaipaa yli kaiken jos hän on poissa, myöskin pojan välit lähellä asuviin serkkuihin on kylmenneet koska anoppini pitää ainoaa poikaamme kultaisella jalustalla, lellii, paapoo ja lahjoo, tietystu jotta saa meidän asiat vastaisuudessakin selville, poikamme kautta. Näin ollen emme voi enää pojan kuullen keskustella, emmekä myöskään hengittää vapaasti. Olen yrittänyt sitä etten ole hänen kanssaan tekemisissä muutoin kun silloin kun on pakko, olen lähtenyt pois kun hän haastaa riitaa. Mitä tässä enää voisi tehdä? En vaadi miestäni tekemään asialle mitään siitä syystä kun ei hän voi ihmistä muuttaa niinkuin ei voi kukaan muukaan vaan se ihminen itse pystyy itseään niskasta kiinni ottamaan mutta kun hän ei ongelmaa käytöksessään näe, ei parannusta ole tiedossa. Ei auta puhe eikä mikään muukaan. Pahinta on etten tunne enää omaa poikaani omakseni vaikka kuinkq niin häntä rakastan...