Vaikea anoppi ja mies ei kykenen sanomaan äidilleen yhtään mitään..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hermotmeni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hermotmeni

Vieras
Onko muita joiden anoppi on hankala, ei kunnioita toisten aikatauluja, on välinpitämätön miniöitään kohtaan, äksyilee, tiuskii, on räjähdysherkkä...jne ja mies eli anopin poika ei pysty sanomaan yhtään mitään pientäkään poikittaista sanaa omalle äidilleen...katsoo vaan vierestä kun homma kirjaimellisesti KUSEE. Mies menee täysin lukkoon äitinsä edessä..ja nyt alkaa mulla hermo mennä, mielestäni mun tehtävä ei ole anopille teroittaa nosmaaleita asioita vaan oman pojan pitäisi kyvetä kommunikoimaan oman äitinsä kanssa. Vaikuttaa jo meidän perheeseen riitelymme muodossa :(

Miten te pärjäätte hankalan anopin ja tuppisuu-miehen kanssa.. ?
 
Meillä oli aluks samaa, mä onneks sain sanottua anopille muutamat valitut sanat, jonka jälkeen se jotenkin "sekosi" ja alkoi mun ihmeellinen haukkuminen, mollaaminen ym. jonka jälkeen mieskin vihdoin tajusi, minkälainen äitinsä oikeasti oli. Nykyisin välit on kokonaan poikki :)
 
Onko teitä miniöitä montakin? Saatte toisiltanne ainakin vertaistukea.... Jos äiti on aina ollut tyranni ja saanut määrätä mielensä mukaan kaikesta niin ei ole niin kummakaan ettei mies osaa nousta kapinaan. On varmasti oppinut, että helpommalla pääsee kun on hiljaa ja antaa äidin hoitaa ja hääsätä. Olkaa mahdollisimman vähän tekemisissä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiedän;22837128:
Meillä oli aluks samaa, mä onneks sain sanottua anopille muutamat valitut sanat, jonka jälkeen se jotenkin "sekosi" ja alkoi mun ihmeellinen haukkuminen, mollaaminen ym. jonka jälkeen mieskin vihdoin tajusi, minkälainen äitinsä oikeasti oli. Nykyisin välit on kokonaan poikki :)

Sait tuhottua miehen välit tärkeimpään ihmiseen, joka miehen elämässä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiedän;22837128:
Meillä oli aluks samaa, mä onneks sain sanottua anopille muutamat valitut sanat, jonka jälkeen se jotenkin "sekosi" ja alkoi mun ihmeellinen haukkuminen, mollaaminen ym. jonka jälkeen mieskin vihdoin tajusi, minkälainen äitinsä oikeasti oli. Nykyisin välit on kokonaan poikki :)

vaikutat iloiselta siitä että mihesi ja anoppisi välit meni poikki?
 
Miehen tehtävä ei ole olla äitinsä ja vaimonsa riitojen välikappaleena. Ei keltään voi, eikä saa vaatia äitiään vastaan taistelua.

No, ei kai nyt mitään vastaantaistelua tarvitakaan. Mutta kyllä miehen on selkeästi oltava kumppaninsa rinnalla. That´s it. Jos äitee ei siis ymmärrä päästää pojastaan irti, niin kyllä pojalla on sen verran oltava munaa.
 
Miehen tehtävä ei ole olla äitinsä ja vaimonsa riitojen välikappaleena. Ei keltään voi, eikä saa vaatia äitiään vastaan taistelua.

Tässä on totuuden poikanen. Mutta kyllä miehen täytyy pystyä seisomaan vaimonsa rinnalla ja osata puolustaa tätä. Viisas vaimo ei tietenkään järjestä riitoja joissa mie sjoutuu valitsemaan puolensa.
 
[QUOTE="sohvi";22837150]vaikutat iloiselta siitä että mihesi ja anoppisi välit meni poikki?[/QUOTE]

Se teki mun ja mun lapsen elämästä suoranaista helvettiä mm. väkivallalla uhkailua lapseen, joten kyllä olen tyytyväinen että hän ei enää kuulu elämäämme.
 
[QUOTE="heh";22837213]Moniko teistä hirviöanoppien miniöistä olis valmis laittamaan välit poikki omiin vanhempiinsa, varsinkin siihen äitiin, miehen käskystä/toivomuksesta??[/QUOTE]
Mä ainakin tiedän, että mun tyttäreni laittaisi välit poikki muhun, jos alkaisin tiuskimaan ja äksyilemään hänen puolisolleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22837237:
Mä ainakin tiedän, että mun tyttäreni laittaisi välit poikki muhun, jos alkaisin tiuskimaan ja äksyilemään hänen puolisolleen.

Sitä vaan meinasin, että kun ne miehet tuppaa tulemaan (vaikka pakon edessä, jos ei muuten) edes joten kuten toimeen appivanhempiensa kanssa, ongelma on aina (99%) miniän ja anopin väleissä. Omat vanhemmat nainen näkee "täydellisinä" ja anoppi on hullu, mielipuoli, sairas... No, mulla ei ole kokemusta, kun omia vanhempia ei ole ja mulla on ihana (maailman ihanin) anoppi. Kunhan mietin...
 
[QUOTE="heh";22837284]Sitä vaan meinasin, että kun ne miehet tuppaa tulemaan (vaikka pakon edessä, jos ei muuten) edes joten kuten toimeen appivanhempiensa kanssa, ongelma on aina (99%) miniän ja anopin väleissä. Omat vanhemmat nainen näkee "täydellisinä" ja anoppi on hullu, mielipuoli, sairas... No, mulla ei ole kokemusta, kun omia vanhempia ei ole ja mulla on ihana (maailman ihanin) anoppi. Kunhan mietin...[/QUOTE]

Mä voin ainakin myöntää suoraan, että mun omat vanhemmat ei ole ihan täysillä mukana. Ei tuota tuskaa sanoa tuota. Ja olen ihan miehenikin kanssa asiasta puhunut ja sanonut, ettei mua rassaisi vaikkei oltais heidän kanssa missään tekemisissä. Mä en ymmärrä, miksi olisi muka vaikea myöntää tosiasioita? Jos joku ihminen toimii toista kohtaan huonosti tai on vaikka ihan muuten vaan sekopää, niin mitäs sitä nyt kieltelemään.
 
[QUOTE="heh";22837284]Sitä vaan meinasin, että kun ne miehet tuppaa tulemaan (vaikka pakon edessä, jos ei muuten) edes joten kuten toimeen appivanhempiensa kanssa, ongelma on aina (99%) miniän ja anopin väleissä. Omat vanhemmat nainen näkee "täydellisinä" ja anoppi on hullu, mielipuoli, sairas... No, mulla ei ole kokemusta, kun omia vanhempia ei ole ja mulla on ihana (maailman ihanin) anoppi. Kunhan mietin...[/QUOTE]
No se on vähän pakko. Mieti nyt itse: vihainen vaimo ja vihainen anoppi!!! Siinä on vähintään yksi vihainen nainen liikaa.
 
Ei mulla itellä oo valittamista miehen isän tai tämän uuden kihlatun käytöksestä. Enemmän meillä palaa käämit mun isäni toimintaan. Se täällä on se joka ei kunnioita meidän aikatauluja saati mitään muutakaan. Ja osaan sille kyllä raivostua, viimeksi oli ihan hämillään kun sain kunnon raivarit kun teki taas kaiken oman päänsä mukaan ja vielä lisäksi kohteli mua kuin olisin sen joku asiakas, en tytär. Että ei kaikki naiset kato niitä omia vanhempiaan palvoen että ne on täydellisiä ja appivanhemmat on hirviöitä. Toki nähnyt exien vanhemmissa vaikka millaista tapausta että voin hyvin kuvitella nämä kauhuanopit.
 
ensinnäkin toinen miniä on mies ja tuntee varmaan samoin, ei olla vaan puhuttu...ja toisekseen miehen EI TARVITSE OLLA vaimon ja anopin riitojen ratkaisija, mutta KYSE EI OLE riidoista vaan siitä että sovitaan normaaleista asioista, kuten että jos tulemme tänään kylään meidän on lähdettävä klo 18 koska lapsemme menee nukkumaan klo 19. Ihan normaaleista asioista sopimista, minun mielestäni minun tehtävä ei ole hoitaa kaikkea kommunikointia anopin suuntaan vaan on miehen velvollisuus myös pitää oman perheensä puolta. Perheessä kaikkea vaikeaa, alkoholisimia ym. ymmärrän kyllä miestänikin että on vaikeaa...mutta rajansa kaikella.

Ja vaikka tiedottaisin anopille normaaleista asioista, ne tuppaavat "unohtumaan". Ruoka oli aluksi klo 17, mutta sitten se onkin klo 18 eikä oho..muisteta yhtään että klo 15 vielä sovittiin että ruoka on klo 17. Ja jos aisasta mainitsee (siis minä) niin hän ei "kuule". Joten kyllä miehen tehtävä on PUOLUSTAA omaa perhettään omaan lapsuuden perheeseen päin. Se nyt kuuluu jokaisen velvollistuuteen, sukuaan ei voi valita eikä omaa lapsuuden perhettään...mutta RAJAT VOI VETÄÄ!
 
ja tiedoksi vaan että jos joku on lukenut Tiina Kaitaniemen kirjaa Luonnollinen lapsuus niin siellä on ihan evolutiivinen selitys sille miksi usein miniän ja anopin välit on vaikeat (ja nimeomaan miehen äidin ja vaimon). Liittyy valtataisteluun, miniä vie anopin paikan pojan "tärkeänä naisena" ja anoppi ei koskaan voi olla 100 varma että lapsenlapsi on esim. hänen. Että kyllä ihan biologinen selitys löytyy miksi USEINMITEN vaikeat välit on nimenomaan vaimon ja miehen äidin välillä.

Että turha alkaa nyt jeesustelemaan miten on hyvät välit anopin kanssa. Kyse onkin tästä tilanteesta..ja kun ette tunne ihmisiä keistä puhutaan niin turha analysoida. Halusin vaan teitää että TE JOILLA SAMANLAISIA kokemuksia, miten selviätte? Ei kiinnosta tietää että jollakulla on ihana anoppi - hieno juttu, mutta ei kuulu tähän ketjuun.
 

Yhteistyössä