Toggle sidebar

vaikea aloittaa uutta suhdetta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

yksin

Vieras
Hei!
Kirjoittelempa tänne vaikka näkyvät ihmiset saavan ikävääkin palautetta osakseen.
Minun ongelma on seuraavanlainen: mieheni kuoli noin vuosi sitten enkä ole pystynyt aloittamaan uutta suhdetta sen jälkeen, tapaus on tietenkin tuore ja psyyke raahaa jäljessä toipumisen tiellä.
Tutustuin erääseen ihan miellyttävään mieheen mutten missään vaiheessa tuntenut olevani rakastunut, mutta esim. hänen soittonsa lievittivät yksinäisyyttä ja tapasimmekin kolme kertaa mutta lähinnä ravintolassa ruokailun merkeissä. Intiimimpään tapaamiseen minusta ei vain ole. Nyt olen huolissaan että onko kyseessä vain väärä henkilö vain jäänkö tällaiseksi tunnevammaiseksi lopuksi ikää. Pitkäaikaisen suhteen jälkeen uuden aloittaminen tuntuu erittäin vaikealta. Tuntuu että olisi hyvä jatkaa siitä mihin edellisen kanssa jäätiin enkä oikein kestä uuden suhteen tuomia rasitteita. Olisiko jollain kokemusta tällaisesta, jos ei ihan leskeytymisesestä mutta esim. eron jälkeen uuden aloittamisesta ja sen vaikeudesta??Mietin että miksi tavallaan pelkään intiimimpää kanssakäymistä. Tämä mies väittää olevansa rakastunut minuun.
yst. terveisin, Jaana
 
Heips,

anna vaan ajan kulua, ole lempeä itsellesi.
Rakastaa ei ole pakko, vaikka toinen niin tekisi.
Toisaalta - miltä Sinusta tuntuisi ajatus ottaa vähän kevyemmin - jos Sulle vaikka tuo lohtua halaus tai kosketus - kokeilisit 'seurustelua' tai tapailua , etkä ajattelisi että se velvoittaa mihinkään Rakkauteen tai Suhteeseen.. Vaan ikäänkuin opettelisit kävelemään uudestaan - paitsi jotain muuta nyt ?
Varmasti tunteesikin heräävät, kun on sen aika .
Silloin kyse voi olla tästä Miehestä.
Ihan siihen Big Bangiin - rakastumiseen tarvitaan kai oikea aika, paikka, ihminen ja elämäntilanne. Ja jo se väärä aika voi tehdä kaiken mahdottomaksi - vaikka ihminen olisikin (lähes) oikea.
Mun mielestä on silti harkinnan arvoinen asia miettiä 'välimuoto' elämää - niitä asioita joista pystyy nauttimaan ja joita haluaa...
Tai sitä asennetta, ettei kaikkea tarvitse 'päättää' ja ratkaista heti - vaan että joskus voi kellua elämässä, tunnustella ja antaa aikaa itselleen. Joskus paras päätös on olla päättämättä ?
 
sait asiallisia vastauksia, onneksi, sillä täältähän saa kaikenlaista törkyä peräänsä

mutta tässähän jo tärkeimmät...elä rauhassa ja anna ajan kulua...suruaika on joskus pitkä ja niinhän sen sopiikin olla

 
Olen jutellut muutamien naisten kanssa, jotka ovat menettäneet miehensä (mies kuollut) kaikilla (kolmella) on ollut suurinpiirtein sama vastaus. Kun kaksi vuotta on kulunut miehen kuolemasta, niin sen alkaa hyväksymään. Tämän jälkeen voi sitten alkaa jo ajattelemaan uutta suhdetta.
Joten anna ajan kulua itse tiedät parhaiten milloin olet valmis uuteen suhteeseen.
 
Hyviä ehdotuksia ottaa vähän rennommin. Voithan tosiaan tavata miestä ""ystävyyspohjalta"" ilman velvoitteita koskemisesta.

Elämä menee nopeasti, eikä ihmissuhdetta voi tilata silloin, kun on siihen kypsä.

Katso vähän pidemmälle miltä susta alkaa tuntua.

Kyllä jotkut menevät eteenpäin nopeamminkin. Ehkä jos kumpikin on kokenut surua niin sitä voidaan jakaa.
 
Minulla meni eron jälkee peräti viisi vuotta, ennen kuin pystyin luomaan uuden suhteen. Sitä ennen tosiaan en tuntenut minkäänlaista vetoa miehiin ja ajattelin, että kaikki sellainen taitaa olla takana päin. Tosin minulla oli huoli lasten selviämisestä ja he olivat elämässä etusijalla.
Sitten lapsetkin alkoivat olla siinä iässä, että pystyin ajattelemaan vähän itseänikin.

Sitten yllättäen eräs mies, entuudestaan jo pitkältä ajalta tuttu, ikäänkuin herätti minut jostain horroksesta. Huomasin, että pystyin vielä tuntemaan jotakin, jos en rakkautta niin ainakin suurta lämpöä ja myöhemmin kyllä rakkauttakin. No tämä suhde ei kuitenkaan onnistunut ja sitten oli taas pieni tauko kunnes yllättäen löysin ihanan miehen. Nyt ollaan seurusteltu vuoden verran ja nyt tunnen olevani taas rakastunut. Ja tämä tunne on ihan yhtä voimakas kuin joskus nuorenakin, jos ei voimakkaampi. Emme ole kuitenkaan menossa naimisiin tms. vaan annamme ajan kulua ja katsomme mihin tämä johtaa.
Ole aivan rauhassa. Sinä olet ihan normaali ja varmasti vielä löydät tunteet ja rakkauden uudelleen. Et vain ole vielä saanut surutyötäsi loppuun. Anna ajan kulua. Ehkä sinäkin yllätyt eräänä päivänä ja tunnet taas voimakkaasti jotakin ihanaa ihmistä kohtaan.
Kaikkea hyvää sinulle.
toivottaa eräs onnen uudelleen löytänyt.
 
Hyvä tietää, mutta tuskinpa olet yksin , mutta kaiken kaikkiaan onnea uuden parin etsinnässä, mutta parisuhteessa pitää muistaa yksi asia se että, perinteet kunniaan ja Internetin kautta luotuja ihmissuhteita (pyh)

...kyllä sen tietää kun se oikea tulee kohdalle...
 
Kyllä internetkin kelpaa nykyään hyvin Amoriksi. Kaikki konstit ovat luvallisia.

Olen ollut jo hyvin kauan miehetön enkä enää kaipaa ketään kylkeä lämmittämään.

Jos illalla on kylmä, lämmitän mikrossa kauratyynyn ja olo on vielä ihanampi kuin tulisen Roomeon syleilyssä.

Luulen, että paine pariutumiseen tulee ulkoapäin. Ihmisiä ei tunne eronneen elämässä muu kiinnostavan kuin milloin uusi onni löytyy.

Ei ketään kiinnosta tietää miten jouluni sujui yksin.
Iso D meni itkemään yksinäisyyttään telkkariin ja koko kansa vollotti miehen mukana.

Jos yksinäinen yh-Elli on ihan onnellinen omassa yksinäisyydessään, häntä kohdellaan kuin maanpetturia.
Pitäisi sitä edes jotakin ongelmasta valittaa.

Pandaa vedin yhden laatikon huiviini vaikka toisin väitin.
Istuin aamulla yleisessä kulkuvälineessä ja näin ihanan mainoksen. Pandan konvehdeista oli tehty enkelin hahmo.

Ei leski eikä hylätty aviovaimo ole koskaan yksin. Jos muuta seuraa ei ole, niin ainakin nuo Pandan suklaarasiat.
Suklaa lihottaa, mutta kohentaa mielialaa. Siihen seuraan otin mukaan vielä eilenkin Forrestereiden joulun. Oikein porukalla toivottivat minulle hyvää joulua.

Olen jouluihminen. Ehkä vietän joulua joka ikinen päivä.
Kuka minua estää. Huumoria kehiin itkupillit. Teillä tuntuu olevan asiat liiankin hyvin. Kun meidän perheessä isi lähti kotoa, jaoimme ilmaismainoksia. Sitten siivosimme lisätyönä monta vuotta. Rahasta on aina pulaa. Ehkä joskus helpottaa. Sitten perustan näille itkupilleille hoitokodin ja annan siellä terapiaa. Iso De saa minulta aina vakiopaikan Leelian lepotuoliin.
 
Anna itsellesi aikaa.
Tuli vain mieleen, että voisiko mies jollakin tapaa aiheuttaa takapotkun, eli hän etenee liian nopeasti. En voi mitään, mutta minusta noinkin nopea rakkauden tunnustus on yliampuva, olisiko kyseessä miehellä voimakas ihastuminen? Haluttu tunnut ainakin olevan:))
 
Jos suhde on ollu hyvä niin kovasti ihmettelen näitä ihmisiä jotka aloittaa uuden suhteen ennen kuin oma edesmennyt puoliso on ehtinyt edes kylmetä.Jos vuoden on yksin ollu niin eihän se oo aika eikä mikään,tarviihan sitä ehtiä jotenkin hyväksymään tapahtunut asia ja olla avoin uudelle.Kattele siis rauhassa,ei vielä ole mitään kiirettä.Tapaamasi mies on oikea tai sitten ei,mutta anna tilanteen rauhassa edetä.Kyllä hän odottaa jos tosissaan on ja ymmärtää tilanteen.
 
Valitettavaa, että olet yksin. Kannataisi ehkä kuulostelkla rauhasssa ja edetä pienin askelin ja kuulostella ihan rauhassa miltä tuntuu. Jos tuntuu hyvältä niin silti pienin askelin. Kyllä se oikea tunne löytyy tai siten ei.
 
Jokainen on yksilö eikä toiset voi antaa mitään aikamääriä sille, miten lyhyen tai pitkän ajan kuluttua erosta/ puolison kuolemasta voi tai saa aloittaa uuden suhteen. Jollekin yksinäisyys voi olla niin ikävä asia, että haluaa uuden suhteen mahdollisimman pian. Jotkut taas saattavat olla vuosiakin tai jopa loppuelämänsä yksin, eivät siis edes kaipaa seuraa.

Eräs työkaverini alkoi seurustella vajaan vuoden kuluttua vaimonsa kuolemasta nuoren (tyttärensä ikäisen) naisen kanssa. Suhde ei kestänyt kuin muutaman kuukauden, mutta ilmeisesti työkaverini tarvitsi sen päästäksen yli surustaan. Mieheni löysi uuden noin puolen vuoden kuluttua erostamme, vaikka väitti, ettei enää koskaan löydä ketään. Minä olin valmis uuteen suhteeseen runsaan vuoden päästä erosta. Eräs naapurini, noin 30-vuotias nainen, löysi uuden miehen pari kuukautta miehensä kuoleman jälkeen ja nyt he ovat olleet yhdessä jo melkein 20 vuotta.

Edellä vain muutamia esimerkkejä tuttuvapiiristäni. Yritän tällä sanoa sen, että jotkut meistä tarvitsevat lähes koko ajan läheistä ihmissuhdetta vastakkaiseen sukupuoleen, jotkut nauttivat yksinäisyydestään ja itsellisyydestään.
 
Hei!

Kiitos runsaista vastauksista. Olen pääsemässä asian kanssa tasapainoon eli olen ilmeisesti sitten sellainen ihminen, joka nauttii itsellisyydestä ja yksinolosta, ainakin tällä hetkellä. Nautin töistä ja lasten kanssa olemisesta, miksi ressata itseä ylimääräisillä asioilla. Olen aikaisemminkin tottunut yksinoloon sillä mieheni teki suurimman osan ajasta reissutöitä.

Ehkä paineet tulevat ulkoapäin, monestihan ajatellaan että leski on selvinnyt surusta vasta sitten kun aloittaa uuden suhteen mutta en usko sen pitävän ihan paikkaansa. Minulla on esim. nyt aika tasapainoinen olo (vaikken olekaan kenenkään kanssa) mutta ahdisti kovasti siinä vaiheessa kun kysyin teiltä neuvoa enkä ollut ilm. päättänyt kantaani.

Sanoin tälle miehelle etten voi alkaa olemaan hänen kanssaan mutta voidaan toki soitella ja kirjoitella, aluksi tykkäsi huonoa mutta nyt luulen suhtautuvan ihan ok asiaan. Ja luulen myös että tunnistan tunteen sitten kun ja jos joskus tulen olemaan rakastunut, eihän sitä tunnetta voi unohtaa. En voisi kuvitella aloittavani suhdetta muuten kuin rakastumalla, tai ainakin aikaisemmat suhteeni ovat alkaneet siten. Haluista puheenollen, niitä ei paljoa nyt ole mutta olisihan se vaikea ollakkin jos niitä olisi kovasti eikä olisi kumppania kun en halua ns. yhdenillan juttujakaan harrastaa. Kyllähän ne siitä lisääntyy kun/jos oikea tulee kohdalle.
Palaan taas kysymään teiltä neuvoa kun koen siihen tarvetta. Kiitos!
terveisin, Jaana
 
Niin..... ja minun äitini on elänyt 30 vuotta yksin, eikä ole edes seurustellut kenenkään jälkeen sen jälkeen kun isästäni erosi silloin 30 vuotta sitten... Tuskin enää osaisikaan jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Kaikki eivät toivu, tai sitten kuten hän itse asian ilmaisee kaipaa ketään. Kuitenkin hän kaipaa, jatkuvasti ihmiskontakteja meistä aikuisista lapsista, ja pettyy jos jää yksin.
 
Anteeksi nyt että puutun asiaan vaikka olet leski.
Silti tuo on tyhmintä mitä nainen voi miehelle tehdä, sanoa että ei onnistu, mutta voidaan soitella ja kirjoitella.

Se on joko tai. Mies oli luultavasti nyreissään siksi, että jätit vielä yhden ""ehkä""-mahdollisuuden, hän pitää sitä ehkä jopa loukkaavana. Ilmeisesti tehty mikä tehty, turhaampa enää perään soittelet.
Normaalimies ei tuohon soitteluun ja kirjoitteluun oikein ymmärrä vastausta.
Nainen sanoo että ehkä joskus mutta kun, niin mies käsittää että ""ei vielä , mutta jatka ihmeessä pommittamista niin sitten nussitaan."" Mies panostaa asioihin joilla on tulevaisuus, eikä kerää mitään helvetin kirjeenvaihtoystäviä, vaikka joskus tällaisia iskulauseita viljelevätkin.
Jos mies on oppinut naisista tuon asian, että he eivät kertakaikkiaan osaa ilmaista itseään selkokielellä, hän saattaa olla soittamattakin.
Mutta älä ainakaan erehdy kuvittelemaan että jollekin sällille tulee parempi mieli kun nainen lupaa soittaa lohdutukseksi kun on antanut pakit. Pakit on pakit, ei niitä tarvi loiventaa.

Yhden naisen tunnen, joka valittaa että entiset kollit soittelevat, eivätkä tajua että hänellä on mies. Paljastui että kyse oli juuri sellaisista ""ehkä""pakeista, Mitä ihastuneempi mies on, sitä varmemmin se soittaa serenaadia ikkunasi alla vielä kauan tuon ehkäilyn jälkeen, eikä osaa jatkaa elämää. Toivottavasti tuo tapaus osaa, mutta niinkin voi käydä.
 
Ei asia ole noin yksioikoinen edes miesten kohdalla. Ei ""pakkien"" antaminen ole aina ehdotonta ja lopullista. Sillä haetaan usein myös aikaa selvittää asioita ja omaa päätä. Tauko suhteessa on hyväksi aikuisilla, joilla on lapsia, ja joista tuntuu siltä. että nyt mennään liian kovaa. Siis tauko suhteessa ei aina merkitse toisen osapuolen sopimattomuutta, vaan oman itsensä etsimistä ja sitä, että pysähtyy miettimään onko tämä oikein minulle. Sitten asiat taas selkiytyvät ja mahdolliseen taukoon johtaneet syyt otetaan pöydälle. Sitten voi olla jopa parempi jatkaa tai sitten yhteisolo ei ollutkaan sitä mitä haluttiin.
 
Näinkin sen voi nähdä. Mutta yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää että pakit ovat pakit vasta kun ne ovat pakit.
Kuinka päästä eroon ei-toivotusta miehestä osa 118: älä sano ehkä.
Jos ehkä tarkoittaa ehkä niin sano sitten ehkä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa