Vaihtoehtoisia kivunlievitysmetodeja synnytykseen.

Minulla on vasta hamassa tulevaisuudessa, loppuvuodesta, synnytys, mutta nyt jo alkanut mieli askarrella synnytyksen ja erilaisten kivunlievitysmetodejen parissa.

Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin turhan myöhään, eikä siitä ollut apua supistuksissa vaan vaikutus alkoi ponnistusvaiheessa, jolloin olinkin tunnoton, enkä tiennyt milloin pitäisi ponnistaa ja miten.

Nyt olen päättänyt olla ottamatta epiduraalia ja koitan selvitä muilla keinoin, mutta tietoa on jokseenkin hankala löytää ja meidän neuvolasta neuvot tulevat lehtisten muodossa.

 

Aktiivinen synnytys ry - Kirjoituksia

on yksi paikka, missä on mukava lueskella ihmisten kokemuksista ja aktiivisesta synnytysasenteesta, suunnittelipa sitten synnyttävänsä lääkkeillä tai ilman.

Minullakin esikoisen synnytyksessä en ollut aivan tyytyväinen epiduraaliin (luultavasti puudutuksesta johtuen tarjonta jäi vääräksi ja laskeutui siksi hitaasti, ponnistamisen tarvetta sai odotella vielä kauan puudutteen sulkemisen jälkeen -> helvetilliset tuskat siinä vaiheessa, kun mikään ei edisty) joten sama tavoite kuin sinulla - pärjätä ilman.

Eri sairaaloilla on vähän eri tarjonta, mutta K-SKS:ssä voi saada (ytymmästä miedompaan):

-epiduraalipuudutus (jatkuva selkäpuudutus, kiinni letkuissa. Tippa + verenpaineseuranta)
-spinaalipuudutus (yksi piikki selkään, vaikutus pari tuntia, lähinnä uudelleensynnyttäjille. Verenpaineseuranta, en muista tartteeko olla tipassa kiinni. Ei kai.)
-PCB eli parakervikaalipuudutus (kohdunsuulle pistettävä paikallispuudutus, laittaminen on inhottavaa, mutta onnistuessaan auttaa tosi hyvin tunnin-pari)
-lihakseen pistettävät opiaatit (Lähinnä synnytyksen alkuvaiheessa, koska aiheuttavat liian myöhään annettuna vauvalle hengityslamaa. Auttavat hyvin, mutta voi mennä pää sekaisin/tulla huono olo)

Lääkkeettömiä:
-Aqua-rakkulat(ihon sisään kipualueelle pistetään steriiliä vettä muutama milli useaan kohtaan. Joillakin sattuu saatanasti, itselläni ei (en kylläkään ollut raskaana kokeillessani). Toisilla vie hyvin terän supistuksista, toisilla ei mitään apua. Takuuturvallinen.)
-TENS (Sähkövirtaa iholle. En ole käyttänyt enkä kokeillut, tämä on kuitenkin kivuton ja lääkkeetön keino - kokeileminen maksaa vain vaivan)
-Liikkuminen ja sopivien asentojen etsiminen
-Synnytyslaulu (ts. äänteely. Pitkiä vokaaleita leuka rentoa. Kokeneet kätilöt sanovat, että kireät kasvot=kireä kohdunsuu, eli kasvojen rentouttaminen auttaa)
-hieronta (kasvot, reidet, selkä, varovasti vatsakin, mikä vain hyvältä tuntuu)
-keskittyminen (Taitaa olla aika sama, mihin keskittyy. Hengitystekniikat ovat tässä hyviä, hengitykseen keskittymällä takaa samalla vauvalle hyvän hapensaannin)
-vesi(suihku mahalle, ammeessa lilluminen, rätti otsalla... vesi rentouttaa ja pehmittää kudoksia)
-lämpö (lempeä sauna, lämpötyyny vatsalla tai selällä... auttaa rentoutumaan)

Nämä tulivat ekana mieleen, onhan niitä muitakin. Esim. homeopatia toimii, jos siihen uskoo, samoin kuin muutkin lumehoidot. Lumelääkkeiden kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana, niiden vaikutusta vauvaan ei ole yleensä tutkittu, eikä myöskään yhteisvaikutusta muiden lääkkeiden kanssa, joten ikäviä yllätyksiä voi tulla, jos käyttää ihan jotain aineita.

Kysy, jos joku jäi epäselväksi...

P.S: ai juu, en laittanut sivu- ja haittavaikutuksia. Lääkkeissä niitä on kaikissa, mutta nuo ovat siitä huolimatta tutkittuja ja vauvalle turvallisia aineita.

 

Kiitos tehokkaasta yhteenvedosta.

Hypnovalmennus on myös kiinnostava, ilmeisesti se perustuu juuri tuohon rentoutumiseen. Ilmeisesti PK-seudulla on ainoastaan hypnosynnytysvalmentajia, mutta eiköhän muidenkin kursseilla suunnilleen samaa sisältöä ole?

Mä olen päättänyt, että tällä kerralla on valmistautunut, toisin kuin edellisellä. En siis juurikaan tiennyt muusta kuin epiduraalista ja ilokaasusta ja niistäkin vain vähäsen.

Itselläni ei tullut sinänsä etenemisongelmia epiduraalista, ellei juuri supistusten huomaamista ponnistusvaiheessa lasketa, kun samalla kun neula laitettiin niin minun teki mieli alkaa ponnistamaan, jonka sanoinkin ääneen. Kätilö ja anestesialääkäri katsahtivat toisiinsa ja totesivat, että laitetaan silti.

En enää halua samaa avuttomuuden tunnetta mikä silloin oli, sekä kipuillessa, että ponnistuvaiheen epätietoisuudessa.

 

Tietääköhän kukaan muuten kotisynnytyksestä ja miten se hoidetaan käytännössä? Mitä eri vaihtoehtoja siinä on?

 

Minä tiedän jotain, joskin vain teoriaa... tein aiheesta opparin. Olen itsekin suunnitellut tämän tulevan vauvan syntyvän kotona, jos mahdollista.

Mitä tarkoitat eri vaihtoehdoilla? Suomessa saat tehdä kaiken itse: Varata yksityisesti kätilön tai synnytyslääkärin, sopia hänen kanssaan tarvikkeiden hankkimisesta ja muista yksityiskohdista, ja jälkeenpäin sitten varata sairaalasta vastasyntyneen lääkärintarkastuksen 2vrk iässä. Kätilön löytäminen ainakin täällä Jyvässeudulla on hiukan konstikasta. Alan kysellä järjestelmällisemmin, kunhan menen elokuussa synnytyssaliin harjoitteluun.

Käytännössä kätilö tavataan kerran tai pari ennen synnytystä, luultavasti hän haluaa myös nla-kortista kopion. Synnytyksen alettua soittelet kätilölle ja arvioitte, milloin hänen kannattaa tulla. Kätilö hoitaa synnytyksen joko yksin tai apulaisen kanssa, miten olettekaan sopineet. Jälkeenpäin kätilö viipyy tarpeen mukaan kotonasi muutamasta tunnista vaikkapa yön yli tarkkailemassa sinun ja vauvan vointia, ennen kuin häipyy kotiin. Myöhemmät käynnit ovat ihan sopimusasia myös.

 

Joo ne neuvolan lappuset on yhtä tyhjän kanssa, mutta sellainen paikka kuin KIRJASTO on vielä Internet-aikakaudellakin aika hyödyllinen Kannattaa lainata raskautta/synnytystä käsitteleviä kirjoja, melkein jokaisessa on kivunlievityksestä kerrottu enemmän tai vähemmän. Kannatettavia ovat ainakin "Isä syntymässä" (ihme kyllä miehille suunnatussa oppaassa oli se melkein paras selostus synnytyksestä), kaikki minkä otsikossa lukee "luonnollinen/luonnonmukainen/natural/tms" sekä Katerine Janouch "Synnytys".

Itselleni ehkä hyödyllisin yksittäinen metodi oli Katerine Janouchin kirjassa selostettu "sukellustekniikka", se on yksinkertainen hengitys-mielikuvaharjoitus joka auttoi minua kivunhallinnassa huomattavasti. Muutenkin hengitys ja keskittyminen olivat mielestäni a ja o, jos et koskaan ole joogannut/meditoinut/tehnyt hengitysharjoituksia muualla niin vielä ehdit harjoitella ennen synnytystä.

Netissäkin on toki paljon tietoa, ainakin Aktiivinen synnytys ja Babyidea-sivustoilta kannattaa katsoa.

 

Ihan ilman mitään teoriapohjaa, puhtaasti kokemuspohjalta suosittelen:
1. Pidä naama ja hartiat rentoina. Kun ei se riitä:
2. Hengitä syvään. Sisään - ja ulos! Kun se ei riitä:
3. Keinuta lantiota. Kun se ei riitä:
4. Suihku. Minulle toimi parhaiten alaselän suihkutus. Aivan taivaallista! Kun se ei riitä:
5. Ääntele. Mikä tahansa mölinä auttaa. Kun se ei riitä, kysy kätilöltä muita mynttoneita.

Kaikkien kivunsietomenetelmän tavoite on pitää naama rentona! Keskity siihen, niin homma sujuu parhaiten. (Kivunsietomenetelmä=lääkkeettömät keinot. Eivät vie kipua, mutta auttavat kestämään sen.)

ps. kohdunkaulapuudutetta ei kannata ottaa, jos on auennut 4->7 kahdessa tunnissa ja kätilö sanoo, että kohta ponnistetaan. Se ehti olla vain muutaman supistuksen ennen ponnistusta Mutta joo, vei kyllä kivasti kärjen niiltä neljältä viimeiseltä avaavalta supparilta XD

 

Minä petyin esikoisen synnytyksessä myös tuohon epiduraaliin. Synnytyslaulu (tai kuulemma suoraan suomennettuna alkukantainen mölinä) auttoi minua hurjasti toisen lapsen synnytyksessä. Suosittelen tutustumaan tekniikkaan . Lisäksi koitin maata paikoillani mahdollisimman vähän eli liikuin siten kuin hyvältä tuntui.

Sitten edelliseen viestiin viitaten, hymyile. Rentouttaa tehokkaasti kasvot. Tosin tiedän kyllä että helpommin sanottu kuin tehty synnytyksessä.

 

Ainakin Kätilöopistolla (en tiedä muista synnytyssairaaloista) tarjoavat monenlaisia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja jos niitä haluaa. Mm. allas, suihku, akupunktio. Ja tukevat päätöstäsi jos haluat ilman lääkkeitä synnyttää. tai ainakin näin itse koin.