en tiedä miten tästä selviän. Jo seurustelun alkuaikoina puolisoni toi kotiin sukupuolitaudin ja sillon vannoi, että oli viimenen kerta. Noin vuosi sitten mieheni kuitenkin kärysi salasuhteesta toiseen naiseen. Käryn myötä paljastui, että naisia oli ollut enemmänkin ja viimeset seitsemän vuotta oli armas puolisoni juossut jatkuvasti vieraissa.
Alkushokista toivuttuani päätin pelastaa parisuhteeni, sillä rakastin ja rakastan miestä niin paljon ja meillä on niin paljon hyvää tässä liitossamme, kolme lastakin. Kävimme terapiassa ja teimme paljon asioita yhdessä ja koin että lähennyimme ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Olin niin onnellinen, että meidän avioliittomme on niin vahva ja rakkautemme niin voimakasta, että tällaiset kriisitkään eivät sitä kaada.
Pari päivää sitten tuli pommi. Sain tietää että mieheni ei ole missään vaiheessa lopettanut tätä suhdetta tähän viimeisimpään salarakkaaseen. Vaan on esittänyt minulle koko ajan mitä rakastavinta puolisoa ja puhunut kuinka helpottunut oli, että pääsi koko akasta eroon ja miten nyt on asiat kohdallaan ja tajuaa miten hirvittävän virheen on tehnyt pettäessään minua. Ja aina kun on silmä välttänyt on juossut panemaan tätä salarakasta ja vannonut tälle ikuista rakkautta.
Pistin miehen samantien pihalle ja nyt se sitten soittelee, tekstailee , roikkuu oven pielessä, itkee ja anelee etten jättäisi häntä. Että nyt pitää ajatella lapsia.
Järki sanoo, että minun pitäisi pistää erohakemus vetämään samantien , mutta voi kuinka tuota miestä rakastankaan. Syvällä sisimmässäni tiedän etten tahtoisi erota, vaan yrittää vielä kerran.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Vieläkö pystyn tämän perheen pelastamaan. Vai onko ero nyt ainoa vaihtoehto??
Alkushokista toivuttuani päätin pelastaa parisuhteeni, sillä rakastin ja rakastan miestä niin paljon ja meillä on niin paljon hyvää tässä liitossamme, kolme lastakin. Kävimme terapiassa ja teimme paljon asioita yhdessä ja koin että lähennyimme ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Olin niin onnellinen, että meidän avioliittomme on niin vahva ja rakkautemme niin voimakasta, että tällaiset kriisitkään eivät sitä kaada.
Pari päivää sitten tuli pommi. Sain tietää että mieheni ei ole missään vaiheessa lopettanut tätä suhdetta tähän viimeisimpään salarakkaaseen. Vaan on esittänyt minulle koko ajan mitä rakastavinta puolisoa ja puhunut kuinka helpottunut oli, että pääsi koko akasta eroon ja miten nyt on asiat kohdallaan ja tajuaa miten hirvittävän virheen on tehnyt pettäessään minua. Ja aina kun on silmä välttänyt on juossut panemaan tätä salarakasta ja vannonut tälle ikuista rakkautta.
Pistin miehen samantien pihalle ja nyt se sitten soittelee, tekstailee , roikkuu oven pielessä, itkee ja anelee etten jättäisi häntä. Että nyt pitää ajatella lapsia.
Järki sanoo, että minun pitäisi pistää erohakemus vetämään samantien , mutta voi kuinka tuota miestä rakastankaan. Syvällä sisimmässäni tiedän etten tahtoisi erota, vaan yrittää vielä kerran.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Vieläkö pystyn tämän perheen pelastamaan. Vai onko ero nyt ainoa vaihtoehto??