Vaihteeksi näin päin: Liian lepsut kerhotädit - lapsi jättää kerhossa ruuan syömättä.

["Turhautunut"]

3-vuotiaamme on käynyt vuoden verran kerhossa, jonka hintaan kuuluu myös ruokailu. Jo aiemmin on ilmennyt, että jos kerhossa on joskus ollut jotain vähemmän mieleistä ruokaa, lapsi on jättänyt lähes kokonaan syömättä. Pikkuhiljaa tilanne on kärjistynyt jo siihen, että harvassa alkavat olla ne kerrat milloin lapsi syö kerhossa kunnolla.

Lapsemme ei kotioloissa ole mitenkään erityisen "huono syöjä", mutta vaatii joskus pientä patistelua jos kyseessä ei ole lempiruoka. Tuntuu että lapsi on nyt vain keksinyt, että kerhossa voi halutessaan jättää myös syömättä. Olen saanut vaikutelman, että kerhotädit eivät mitenkään erityisemmin patistele lapsia syömään, ja leipää saa helposti jo parin lusikallisen maistamisen jälkeen. (Ja sitten syödäänkin vain leipää, ja jätetään loppu annos kokonaan syömättä.)

Turhauttaa vain "maksaa turhasta" tuon ruuan suhteen, ja sitten kuunnella kotona lapsen kiukuttelua kun ruokailu on jäänyt niin olemattomaksi.

 

["vieras"]

Oletko koskaan ymmärtänyt, että ne tädit eivät voi pakottaa lasta. Jotkut ovat yrittäneet pakottaa esim. päiväkodissa ja saivat peräti vankeustuomion.

 

["Jenis"]

No... niin. Semmosta se nyt on. Lasta ei voi pakottaa syömään, ja monessa paikassa pitää maistaa yhtä monta lusikallista kuin on ikävuosia. Teidän tapauksessa 3.

 

["vieras"]

Varmaan voisit esittää toiveita kerhotädeille, koska ruokailu on yksi osa kerhopäivää. Meillä oli ainakin keskustelu, josta kirjoitettiin ylös sovitut asiat. Yleensä kerho on kerran tai pari viikossa, niin ei ehkä ole järkevää alkaa liian kovasti syömisestä painostamaan. Kerhossa on paljon muutakin haastetta lapselle mm. ryhmässä oleminen jne..

 

[so what]

Meillä on lapsi jättänyt ruuan syömättä aikoinaan kerhossa ja nykyään koulussa eikä kukaan ole panikoinut.

 

["Maru"]

Toiset reagoivat hoitopäivään jättämällä päiväunet nukkumatta, toiset jättämällä syömättä. Anopillani oli hoitolapsi joka ei syönyt ensimmäiseen vuoteen muuta kuin leipää ja kiisseleitä juomalla. Pikkuhiljaa alkoi sitten maistella ja lopulta syödä.

Ei ole kerhotätien syy että lapsellesi ei maistu ruoka kerhossa. On hyvä että huolehtivat maistamisesta, koska kerhon ruoka saattaa maisua oudolle kotiruokaan verrattuna. On kuultu paljon tarinoita siitä kun on pakotettu syömään. Niitä 70- ja 80- luvun lapsia on onneksi kuuneltu, ja nykykulttuurissa siihen ei enää sorruta. Varaa lapsellesi tukeva välipala kun palaa kerhosta, niin vältyt kiukuilta. Ei lapsesi siihen kuole, että jättää syömättä kerhossa.

 

["Turhautunut"]

Vähän arvelinkin, että tulisi ensimmäiseksi näitä "ei saa pakottaa syömään" kommentteja. Minkään pakkosyötön kannalla en todellakaan ole. Kerrottakoon vielä, että lapsi on ollut 2-vuotiaana myös pienen pätkän päiväkodissa, eikä siellä ollut syömisen kanssa ongelmia. Keskustelussa otin jokin aika sitten asian puheeksi, mutta mitään muutosta ei sen jälkeen ole sen jälkeen tapahtunut.

Osasyynä varmasti on se, että kaikki kerhossa tarjotut ruuat eivät ole niin mieleisiä. Sitä en oikein usko että lapsi tällä syömättömyydellä varsinaisesti reagoisi mihinkään. Muuten hän viihtyy kerhossa todella hyvin. Ja tämä syömättömyys on tullut vasta myöhemmin, aluksi ei ollut mitään ongelmia.

 

["äitinä"]

Ei ole varmaan maailmanloppu, jos lapsi ei syö. Ehkei hänellä vain ole nälkä juuri silloin. Ikävää tietenkin on, että nälkä iskee sitten kotona juuri kun vanhemmat tulevat töistä eikä ruoka ole vielä valmis.

Jos syömättömyys kuitenkin jatkuu kauan, olisi mielenkiintoista selvittää, mikä kerhon olosuhteussa, pöytäjärjestyksessä, ehkä,joissain hajuissa tai muussa sellaisessa voi aiheuttaa moisen syömälakon. Kyse saattaa olla jostakin ohan pienestä hassusta yksityiskohdasta jota aikuinen ei tule ajatelleeksi. En muista tarkkaan kuinka vanha oma lapseni oli, pieninkuitenkin, kun hän leipää haukattuaan alkoi itkeä sitä, että se meni rikki! Eikä hän samoihin aikoihin voinut ottaa lusikalla riisiäkään, koska silloin ruoka meni rikki! Vaihe meni kuitenkin ohi.

Nyt samainen vauveli on 19, on Amerikassa opiskelemassa, on suuttunut äidilleen eikä ole vastannut yli kahteen viikkoon puheluihin, meileihin eikä mihinkään viestiin. Vaikka hän on täysi-ikäinen ja osaa hoitaa asiansa, silti tuntuu kurjalta. Olkaa siis onnelliset, että lapsenne on vielä lapsi, ja jos on terve, niin pari ruokailua sinne tänne ei ole huolenaihe. Päinvastoin voi olla, että jos te huolestutte ja kiinnitätte asiaan liikaa huomiota, lapsi alkaa todella käyttää sitä jonakin pelivälineenään saadakseen jotain... huomiota, kenties?

 

[Oisku]

Kyllä lapsi sitten syö jos on nälkä. Eikä toi ruuan osuus varmaan niin iso ole kerhomaksusta että konkurssiin menisit. Kaikilla lapsilla tulee vaiheita ettei syö kunnolla. Ne tulee ja menee, niin kauan kun lapsi on terve ja kasvaa hyvin saa kyllä riittävästi ravintoa. Järkevintä on olla tekemättä ruokailusta mitään showta. Syö sen minkä syö ja sillä selvä. Maistaa sentään.