Vahvistuva synnytyspelko

Hei. Odotan ensimmäistä lastani ja h-hetken pitäisi koittaa 8.3.2012. Olo alkaa käydä kärsimättömäksi kun jokapäivä tulee ajatelleeksi synnytykseen liittyviä asioita uudelleen ja uudelleen. Tiedän haluavani kivunlievitykseksi kaiken mitä on mahdollista saada. Eniten pelottaa minkälaista se kipu on ja toivon ettei synnytys kestäisi lähes vuorokautta kuten olen lueskellut ensisynnyttäjillä olevan. Onko oikein ajateltuettä synnytys on raskaampaa kun koko odotusaika yhteensä? :x

 

Moikka,

Mulla myos esikoisen laskettu aika on 20. maaliskuuta ja jossain vaiheessa iski mieleton pelko tulevaa synnytysta kohti. Paatin sitten kuitenkin lukea synnytyskertomuksia, hyvin menneita ja rankkoja, ja luinkin monta iltaa ennen nukkumaanmenoa, varmaan kaikki mita netista loytyi. Helpotti tosi paljon, ei silla etta ajattelisin sen olevan helppoa tai kivutonta, mutta mulla auttoi, kun tietaa mita kaikkea voi sattua ja tapahtua, voi olla helppo ja nopea tai sitten ei.
Vaikea selittaa miten tuosta niin kovasti oli apua, mutta oli silti, tarkein "neuvo" minka useammalta synnyttaneelta kuulee on se, etta ei kannata suunnitella etukateen sita synnytysta, avoimin mielin sinne vaan ja ottaa vastaan mita tulee, sita kun ei koskaan voi etukateen tietaa miten se menee.

Tsemppia sinnekin! :hug:

 

moi!
Täällä ollaan loppusuoralla kolmannen kanssa ja myös taustalla synnytyspelko, johtuen edellisestä rankasta synnytyksestä. Itse oon saanu apuja äitiyspolin pelkopolilta, kaksi käyntikertaa oon kokenu suht riittäväksi. Lähinnä käyty läpi mun omia jatuksia ja sitä edellistä synnytystä, miksi se meni niin kuin meni ja tehty suunnitelmia tähän kohta koittavaan synnytykseen. Kätilöt kyllä pelkopolilla auttavat ja kuuntelevat tosi hyvin ja tekevät kaikikensa, että pelko tai huono kokemus ei vaivaisi liikaa.
Tietty ei voi koskaan varmasti tietää, miten se sitten loppupeleissä menee,mutta itseä ainakin auttoi ja tuo jonkunlaista varmuuden ja turvan tunnetta, että mua on kuultu ja vähän kirjattu toiveita tms. synnytystä varten. Edellisen synnytyksen tuntemusten ja tapahtumien läpikäynnin koin myös tosi tärkeenä.

 

moikka ! meille on tulossa toinen lapsukainen maaliskuun alussa,ensimmäinen synnytys oli juurikin tuollainen pitkä. kesti 2 vuorokautta,en nukkunut ollenkaan,lapsi jäi jumiin,ei hengittänyt kun syntyi jne.. kaikki meni siis jotenkin poskelleen. pelottaa ihan älyttömästi tuleva synnytys tääläkin siis. oon ite käynyt pelkopolilla nyt puhumassa,ja on siitä apuakin kun saa ammattilaisilta oikeeta tieto ja tukea ja turvaa siihen synnytykseen. he siis tietää nyt että kun menen synnyttään mua pelottaa enemmän kun yleensä synnyttäjiä ja osaavat suhtautua muhun..

 

Ensimmäinen tulossa, ja ihan järjetön pelko..oon sanonut neuvolassa etten todellakaan aio synnyttää, en halua koska en tiedä mitä on tulossa ja se kipu pelottaa. Sekin hiukan vaivaa kun oon menossa sinne ihan yksin, ja oon kuullu kaksikin tapausta nyt vuoden sisällä et vauva on syntyny ilman kätilöitä kun ei ne oo ehtiny tuleen vaikka kelloo on soitettu. Toisen kerto työkaveri joka oli tukihenkilönä mukana, ja toisen kaveri joten eivät ole edes mitään urbaani legendoja.

 

Hei cilia. Olisiko sinun mahdollista saada jotain ystävää tai vaikka äitiäsi tueksi synnytykseen? Monilla paikkakunnilla on myös vapaaehtoista doula-toimintaa, jossa tulee henkilö mukaan tukemaan synnytystä. Itse ehdottaisin tätä siksi, että synnytyksessä voi olla pitkiäkin aikoja, jolloin synnyttäjä on yksin ja kätilöt käyvät välillä katsomassa, näin sinulla olisi joku pitämässä seuraa eikä varmasti niin pelottaisikaan. Lisäksi on ihan hyvä, että on joku joka näkee sivusta kaiken kirkkaasti, mitä tapahtuu ja miksi kun synnyttäjä saattaa olla ihan omassa maailmassaan.

Synnytyspelosta. Synnytin esikoiseni kaksi viikkoa sitten. Kannattaa mennä avoimin mielin synnyttämään koska ei todellakaan voi tietää miten oma synnytys menee. Se voi olla nopea tai pitkä ja kivun kokee jokainen ihminen eri tavalla. Ei siis kannata liikaa miettiä muiden ihmisten synnytyksiä. Teidän synnytyksenne kuitenkin on ihan omanlaisenne. Ja luottakaa siihen, että ammattilaiset luotsaavat teitä eteenpäin.

Synnytys ei ole ikinä kivuton tapahtuma, mutta se on kestoltaan rajallinen ja siinä saadaan kuitenkin todella positiivinen lopputulos. Synnytyskipu loppuu samantien kun lapsi on saatu synnytettyä. Kun katselee omaa lastaan, niin koettu kipukin unohtuu ennemmin tai myöhemmin.

Tsemppiä kovasti kaikille!

 

Apua synnytyspelkoon voi saada hypnosynnytyskurssilta
Luonnollinen Synnytys | Luonnollinen Synnytys

 

Ei mulla oikein oo ketään sellasta ketä voisin sinne pyytää..vanhojen kavereiden kanssa en oo enää niin paljon tekemisissä, ja työkaverit on sen verran vieraita kuitenkin. Doula-asia kaatui siihen että en jaksa lähteä tutustumaan kehenkään uuteen ihmiseen..oma syy siis tavallaan että siellä yksin sitten on

Oon nyt 3 kertaa ottanu neuvolassa puheeksi tuon pelon, ja joka kerralla on sanottu että "puhutaan siitä sitten ens kerralla"..viimeisin "ens kerta" oli viime viikolla enkä jaksanu enää ottaa koko asiaa puheeksi. Jotenki tuli sellanen fiilis että tuskin ne mua sielä pelkopolillakaan kuuntelee, jos sinne sattuu lähetteen saamaan. Eikä tässä ole enää montaa viikkoa jäljellä, joten en tiedä miten sinne edes ehtis enää.
Tästä oli jossain lehdessäkin juttua, ja se sai mut ihmetteleen että miks synnytys on ainoo lääketieteellinen juttu jossa potilaan itsemääräämisoikeus ei toteudu?? Synnytystapa-arviossakin vaan muut päättää sun puolesta miten synnytät, eikä kysy että miten haluaisit..

 

cilia, jaksamista sulle. Doula-toiminta vois ehkä silti toimia sun kohdalla, yleensä kai sellasiks hakeutuu kuitenkin astetta sosiaalisempia ja empaattisempia ihmisiä, jotka edes haluaa yrittää ymmärtää toisen toiveita ja tuntemuksia. Ja toisaalta oon ymmärtäny, että monissa sairaaloissa pyörii paljon kätilöopiskelijoita, ehkä sun kohdalla niihin sattuu joku mukava, joka voi pitää seuraa.

Ymmärrän ton turhautumisen neuvolan suhteen. Ite oon koittanu tuoda julki, että haluaisin enemmän lähestyvästä synnytyksestä keskustella tai että haluaisin synnytysvalmennukseen. Joulukuun puolesta välistä asti on sanottu, että katotaan ens kerralla, katotaan ens kerralla. Otin esille synnytykseen liittyvät pelot, niihin tuli tuomio, ettei niistä keskustella neuvolassa. Kuitenkin tiedän paikallisella yo-sairaalalla pyörivän pelkopolin.

Pelkopolikäynti varmaan hirveesti riippuu ihmisestä, miten se auttaa. Vähän turhan paljon on sitä arpomista, että ketä sattuu osumaan omalle kohdalle hoitohenkilökuntaan. Ainahan voi toki pyytää, että esim. hoitaja vaihtuis, jos kokee, ettei saa tarvitsemaansa tukea. Neuvola on kuitenkin odottavien äitien hoitoa ja tukemista varten.

Tsemppiä sulle. En oikeen mitään lohduttavaa osaa sanoa, tuntuu että omat sanat jää vaan tyhjän jauhamiseks. Koita jaksaa. :hug: