Vahinkoraskaus. Mies haluaa abortin ja minä en!

  • Viestiketjun aloittaja "kriisi"
  • Ensimmäinen viesti
"aapee"
Nostelin tätä vanhaa ketjuani jos tästä ois joskus jollekkin samassa jamassa olevalle apua. Eli siinä 12 viikon paikkeilla alko mieskin lämmetä ajatukselle vauvasta ja nyt viikkoja 18 takana ja mies odottaa innoissaan rakenneultraa. Eli aika auttoi asiassa vaikka se alkuaika olikin jotain ihan järkyttävää. Olen niin onnellinen etten tehnyt aborttia ja kun edes ajattelen sitä niin tulee huono omatunto.
 
  • Tykkää
Reactions: kittyb
Cis
Tämmönen on todella vaikee asia.
Aina huudellaan, että naisen kroppa, naisen päätös. Tokihan se niin on, mutta ei ihan yksiselitteinen. Molemmat osapuolet tietää miten lapsia tehdään, mutta seksiä harrastetaan muutenkin kun lisääntymistarkoituksessa.
Jos vahinko käy, ja mies on ehdottomasti vastaan ja nainen ei pysty tekemään keskeytystä ollaan aikamoisessa pattitilanteessa.
Abortti on joillekkin läpihuutojuttu, mutta joillekkin se on iso asia ja aiheuttaa syvää katumusta ja masennusta. Aborttia ei koskaan pitäisi tehdä, jollei ole ihan varma asiasta.
Mies pitäisi saada käsittämään asia siltä mielenterveydenkannalta, eikä niinkään naisen halulla pitää lapsi.

Onneksi on näitäkin tarinoita, että mies suhtautuu asiaan myöhemmin positiivisesti, mutta harmittavan usein vahinkoraskaus ajaa eroon, pidetään lapsi tai ei. Siinä nousee esiin kumppanissa sellaisia puolia kun asiasta taistelee, ettei yhteiselo ehkä enää onnistu ja katkeruus toistakohtaan.

Eihän ketään saisi pakottaa vanhemmaksi, eli siis miestä. mutta kun vahinko on tapahtunut ja se kasvaa naisen sisällä, ei mies oikein voi tehdä asialle mitään. sillon täytyy koittaa hyväksyä asia ja elää virheensäkanssa ja päästä siitä yli. kyllä lasta oppii rakastaan vaikka se vahinko olisikin. mutta se nainen ei välttämättä koskaan pääse abortin yli ja voi masentua. ja pahimmassa tapauksessa voi jopa tehdä itsemurhan.

Jos siis on täysin varma siittä, ettei lasta halua enää ikinä, niin on mahdollisuus tehdä strilisaatio. sillä pystyy aikalailla 100%varmasti sulkeen raskauden pois ja harrastaan seksiä huvikseen. Tälläisen ratkaisun voi tehdä mies, joka on ihan varma siittä, että painostaa naistaan aborttiin. Mutta ei niille jotka haluaa lapsen joskus sitten myöhemmin. mutta he taas on niitä jotka sopeutuu varmasti tilanteeseen kun raskaus etenee.
jälkiehkäisy on myös olemassa.

puhukaa ihmiset niiden miestennekanssa lapsihaaveista ja tulevaisuudesta. jos se lapsiluku on ihan oikeesti täysi ja yksikin lisää on katastrofi, niin sitten ehkäisyasialle on tehtävä jotain.
 
Nostelin tätä vanhaa ketjuani jos tästä ois joskus jollekkin samassa jamassa olevalle apua. Eli siinä 12 viikon paikkeilla alko mieskin lämmetä ajatukselle vauvasta ja nyt viikkoja 18 takana ja mies odottaa innoissaan rakenneultraa. Eli aika auttoi asiassa vaikka se alkuaika olikin jotain ihan järkyttävää. Olen niin onnellinen etten tehnyt aborttia ja kun edes ajattelen sitä niin tulee huono omatunto.
Kiitos tästä nostosta "aapee".
Olen itse nyt vastaavassa tilanteessa kuin sinä jokin aika sitten. Eli tein positiivisen testin tänään. Meillä on kaksi pientä lasta nyt, eikä mies halua kolmatta. Enkä minä halua aborttia. Olen niin surullinen, enkä tiedä miten tästä jatketaan eteenpäin..
 
Syyllinenkö
Minulla on ongelma :/

jonkun sitten päädyimme tyttöystävän kanssa abortin tekoon joka nyt osoittautuu että se olisi vain minun päätös ollut ja nyt saan siis kaiken vihan päälleni.

elämäntilanne on meillä vain se että opiskelemme eikä meidän vanhemmilla ole myöskään varaa auttaa. myöskään mitkään tuet ole kovinkaan hulppeita joilla pärjäisi mitenkään erityisen hyvin kun muutenki meillä rahaa ja aikaa menee kaikkeen muuhun.
Olemme siis keskusteleleet molempien vanhempien kanssa.

Olin totaalisen paniikissa silloin kun aborttia alettiin tekemään enkä osannut oikein auttaa tyttöystävääni ja tästä tosiaan kadun ja haluaisin niin paljon korvata tämän vaikka myöhäistä tuntuu olevan.
Tyttöystäväni nyt on sitten sitä mieltä että meidän pitäisi erota :/
Uskon kyllä miten vaikeaa hänellä on ja haluaisin niin paljon auttaa ja tukea häntä, eihän se minullekkaan helppo päätös ollut.

miten saisin hänet takaisin rinnalleni ja uskomaan että joskus myöhemmin tulee hyvä aika hankkia lapsia.

Niin ja olin jo aikoinaan sanonut hänelle että en ole valmis vielä isäksi silloin kun hän söi pillereitä.
yllättäen hän jätti pillerit pois ja sanoi siitä vaan että nyt ne on jätetty, no aina kun sitten harrastettiin seksiä niin pyysin että käytettäisiin muuta ehkäisyä mutta kieltävä vastaus tuli :eek:
en tiedä miksi sitten siitä huolimatta teimme niin vaikka olisin hyvin voinut kieltäytyä :s

Saatte syyttää minua jos siltä tuntuu, tuntuu muutenkin jo siltä että olen syypää koko hommaan, muttakun en haluaisi menettää tyttöystävääni kuitenkaan tämän takia.

paljon on aina puhetta että mies lähtee kävelemään tämmöisissä asioissa mutta nyt on vähän niinkun toisinpäin.
 

Yhteistyössä