Tämmönen on todella vaikee asia.
Aina huudellaan, että naisen kroppa, naisen päätös. Tokihan se niin on, mutta ei ihan yksiselitteinen. Molemmat osapuolet tietää miten lapsia tehdään, mutta seksiä harrastetaan muutenkin kun lisääntymistarkoituksessa.
Jos vahinko käy, ja mies on ehdottomasti vastaan ja nainen ei pysty tekemään keskeytystä ollaan aikamoisessa pattitilanteessa.
Abortti on joillekkin läpihuutojuttu, mutta joillekkin se on iso asia ja aiheuttaa syvää katumusta ja masennusta. Aborttia ei koskaan pitäisi tehdä, jollei ole ihan varma asiasta.
Mies pitäisi saada käsittämään asia siltä mielenterveydenkannalta, eikä niinkään naisen halulla pitää lapsi.
Onneksi on näitäkin tarinoita, että mies suhtautuu asiaan myöhemmin positiivisesti, mutta harmittavan usein vahinkoraskaus ajaa eroon, pidetään lapsi tai ei. Siinä nousee esiin kumppanissa sellaisia puolia kun asiasta taistelee, ettei yhteiselo ehkä enää onnistu ja katkeruus toistakohtaan.
Eihän ketään saisi pakottaa vanhemmaksi, eli siis miestä. mutta kun vahinko on tapahtunut ja se kasvaa naisen sisällä, ei mies oikein voi tehdä asialle mitään. sillon täytyy koittaa hyväksyä asia ja elää virheensäkanssa ja päästä siitä yli. kyllä lasta oppii rakastaan vaikka se vahinko olisikin. mutta se nainen ei välttämättä koskaan pääse abortin yli ja voi masentua. ja pahimmassa tapauksessa voi jopa tehdä itsemurhan.
Jos siis on täysin varma siittä, ettei lasta halua enää ikinä, niin on mahdollisuus tehdä strilisaatio. sillä pystyy aikalailla 100%varmasti sulkeen raskauden pois ja harrastaan seksiä huvikseen. Tälläisen ratkaisun voi tehdä mies, joka on ihan varma siittä, että painostaa naistaan aborttiin. Mutta ei niille jotka haluaa lapsen joskus sitten myöhemmin. mutta he taas on niitä jotka sopeutuu varmasti tilanteeseen kun raskaus etenee.
jälkiehkäisy on myös olemassa.
puhukaa ihmiset niiden miestennekanssa lapsihaaveista ja tulevaisuudesta. jos se lapsiluku on ihan oikeesti täysi ja yksikin lisää on katastrofi, niin sitten ehkäisyasialle on tehtävä jotain.