Joo, kirjoitan vielä hiukan lisää nyt, kun lapsi on päiväunilla. Me olemme molemmat opiskelijoita ja saamme opintotukea, kotihoidontukea, lapsilisää ja asumistukea, asummme vuokralla. Teemme myös välillä keikkatöitä ja meillä on myös mahdollisuus saada omilta vanhemmiltamme taloudellista apua (tiedän kyllä, että kaikilla ei ole näin onnellisesti). Emme ole rikkaita, mutta emme ole mielestämme joutuneet luopumaan rahan takia mistään tärkeästä. Lapsi ei vielä pienenä kuluta paljoa, imetys on ilmaista, lastenvaatteita löytää kirpparilta, jne. Tietty isompia hankintoja kuten vaunut pitää jonkinverran tehdä aluksi, mutta niitäkin saa käytettynä tai voit saada ehkä vaunut lainaan joltain tutulta? Mekin ollaan saatu jonkin verran tavaraa tutuilta lapsiperheiltä. Autoa meillä ei ole, sen pitämisessä on niin suuret kulut, että näillä tuloilla se olisi hankalaa, ja asumme hyvien bussiyhteyksien varrella. Jos teilläkin olisi mahdollisuus olla ilman autoa jonkin aikaa, se varmasti helpottaisi tilannetta, mutta jos asuu maalla, auto voi olla lähes pakollinen. Maalla toisaalta asumiskulut voivat olla pienemmät. Mielestäni vuokralla asuminen on paras vaihtoehto meille lapsen ollessa pieni, koska vuokraan on mahdollisuus saada asumistukea, mitä asuntolainaan ei saa. Ostamme oman asunnon sitten, kun olemme valmistuneet ja töissä. Aluksi asuimme tosi pienessä asunnossa, mutta muutimme sitten kauemmaksi keskustasta ja saimme samalla vuokralla enemmän neliöitä. Pienen vauvan kanssa ei keskustassa asuminen ollut kovin hankalaa, mutta nyt taaperon kanssa viihdymme paljon paremmin lähiössä, jossa on muitakin lapsia, leikkipuistoja, kerhoja, jne. Lapsen kanssa aika kuluu helposti ilmaisissa "harrastuksissa", joten ei mene rahaa baarissa istumiseen ym. Raskausaikanakin minulla säästyi rahaa aika paljon, kun ei tarvinnut käydä baareissa, joten sitä säästynyttä rahaa voi sitten käyttää lapsen hankintoihin.
Ajankäyttö on kahden opiskelijan perheessä aina hankalaa, kun pitäisi ehtiä tekemään kouluhommiakin jossain välissä. Sanoit kuitenkin, että miehesi valmistuu keväällä, joten se varmasti helpottaa tilannetta. Jos miehesi jää työttömäksi, ehkä hän voisi jäädä vanhempainvapaalle tai hoitovapaalle, niin että sinä saisit opiskella loppuun?
Tosiaan, kuten kaikki ovat jo tässä ketjussa sanoneet, taloudellisten syiden takia ei lapsen saamista tarvitse lykätä, jos joka tapauksessa haluatte lapsia sitten joskus myöhemmin. Toisaalta, jos sinulla on tunne että oma elämä jää elämättä ja olisit halunnut vielä matkustella, riehua opiskelijabileissä, jne. ei ole hyvä lähtökohta lapselle jos äiti katkeroituu "menetetystä nuoruudesta". Kuitenkin sanoisin myös, että lapsenkin kanssa voi tehdä monenlaista, voi matkustaa (toki lapsen ehdoilla) ja joskus voi äitikin käydä ulkona tuulettumassa vaikka baarissa. Ei sitä "omaa elämää" tarvitse kokonaan lopettaa, kunhan ei esim. ryyppääminen mene överiksi. Ja jos nuorena saatte lapsen, olette vielä nuoria kun lapset ovat jo isoja, ja voitte sitten matkustella ja tehdä mitä huvittaa. Yhdeksässä kuukaudessa ehtii jo aika paljon tottua ajatukseen lapsen tulosta, vaikka ei siihen ihan kokonaan totu ennenkuin sitten kun lapsi on syntynyt. Itse ainakin huomasin, että lapsen synnyttyä minun ei enää tehnyt mieli bilettämään samalla tavalla kuin ennen (tietty joskus käyn kavereitten kanssa ulkona). En siis ole mitenkään harmissani, vaikka joutuisinkin jättämään baari-illan väliin. Oman lapsen kasvun seuraaminen on niin ihmeellistä, että usein tuntuu enemmänkin siltä, että voi niitä opiskelijakaveriparkoja jotka joutuvat heilumaan diskoissa kun ei ole parempaakaan tekemistä (näin kärjistetysti siis). Ennen lapsen syntymää kuvittelin, että menojalka vipattaisi enemmän. Paljon riippuu myös parisuhteesta, pystyttekö antamaan toiselle tilaa ja aikaa myös omiin menoihin, lapsen synnyttyä on yhteispeli paljon tärkeämpää kuin ennen, koska ainakin jomman kumman pitää aina pystyä huolehtimaan lapsesta (tietty joskus mummot tms. voivat olla hoitoapuna).
Itse en olisi myöskään pystynyt aborttia tekemään, se olisi vaivannut minua loppuiän. Toivon kuitenkin, että mihin tahansa ratkaisuun päädytte, pystytte tekemään sen yhdessä ja niin, että voitte molemmat seisoa ratkaisunne takana. Toivotan sinulle voimia pähkäilyyn, olisi mukavaa jos tulisit vielä kertomaan myöhemmin mihin ratkaisuun olette päätyneet!