vahinko

Hei.

Mitä tekisitte jos plussaisitte epävarmassa taloudellisessa tilanteessa? Plussasin tänään ja nyt on noin 6 rv. Olen 21-vuotias opiskelija (koulua jäljellä n.3-4 vuotta) ja teen pätkätöitä. Mieheni on valmistumassa työttömäksi tänä keväänä, eikä hänen alalla ole töitä tarjolla. Mies tekee nyt satunnaisia keikkatöitä. Meillä on autolainaa ja asumme vuokralla. Onko toimeentulo mitenkään mahdollista, jos pidän lapsen? Olen aina ajatellut, että lasten aika on sitten kun on koulut käyty ja varmoja töitä ja asunto. En koe itseäni vielä valmiiksi tulemaan äidiksi, mutta toisaalta moraalini ei hyväksy turhia aborttejakaan. Tuntuu etten voi puhua tästä kenellekkään.

 

Minä pitäisin lapsen. Tiukkaa tulisi varmasti olemaan, mutta uskoisin selviäväni jotenkin. Kuitenkin jos tekisin abortin, niin miettisin sitä sitten loppuelämäni, enkä ole tuohon valmis. Toisaalta, kyllähän se lapsentekokin herättää ajatuksia loppuelämän ajan, joten molempi pahempi
Itsellä tähän valintaan vaikuttaa se, että olen ollut pahassa vauvakuumeessa jo vuosia, mutta elämäntilanteeni ei lisääntymistä salli. Niinpä, jos raskaaksi tulisin, pitäisin sitä jo jonkin sortin kohtalona, sen verran tarkkaan olen pillerini aina ottanut.

Mutta sinä teet tottakai omat päätöksesi, ja aivan koko sydämestäni toivon, että mitä ikinä päätätkin, kaikki tulisi menemään hyvin!

Onko sukulaisillasi lapsia? Ainakin omat siskoni ovat saaneet lahjaksi ja lainaan niin hirveästi lastenvaatteita ja tavaroita, ettei olisi mitään tarvinnut itse ostaa. No, ehkä jotain tuttipulloja tms. mutta vaatteet, istuimet ja vaunut on saatu ilmaiseksi. Äitiyspakkauskin kannattaa hyödyntää mahdollisimman tarkkaan.
Ja kirpputoreilta ja esim. huuto.netistä voi tehdä melkoisia löytöjä halvoilla hinnoilla.
Tietenkin vaipat ovat ehkä suurin menoerä vauvan synnyttyä, mutta niin kauan kuin imetät, ei vauvaan alkukustannusten jälkeen hirveän paljoa rahaa mene. (Näin ainakin olen käsittänyt, omia kokemuksia ei ole.)

Miltä asia itsestäsi tuntuu? Voisitko kuvitella olevasi äiti? Herättääkö vauva mitään positiivisia tunteita, vai pelkästään kauhua ja pelkoa? Tärkeintä on, että kuuntelet näinkin tärkeässä asiassa vaistojasi, sillä ne kyllä ohjaavat oikeaan.
Tämä palsta on oiken hyvä paikka puhua asiasta, joten pura ihmeessä sydäntäsi
Tsemppiä ja voimia teille!

 

Meillä kävi miesystäväni kanssa vahinko kun olimme seurustelleet noin vuoden. Miehelläni on menestyvä yritys joten taloudellinen tilanne ei olisi ollut epävarmuustekijä, mutta itselläni oli opiskelut pahasti kesken ja suhteemme oli ehkä hieman epävarmalla pohjalla, ja päädyimme silloin aborttiin. Tai itseasiassa kävi niin että ensin mies oli sitä mieltä että pidetään vauva ja minä olin sitä mieltä että ei pidetä, ja sitten kun asiaa olin sulatellut muutamia päiviä aloinkin itse olla sitä mieltä että haluankin pitää vauvan ja mieheni kääntyikin että ei sittenkään koska minä olin aluksi ollut abortin kannalla. Aborttiin sitten päädyttiin kuitenkin, tein sen aika nopeasti sen jälkeen kun olin saanut tietää raskaudesta. Se meni suht. kivuttomasti lääkkeillä, myös henkisesti melko kivuttomasti. Kuitenkin jokin aika abortin jälkeen minulle tulikin vauvakuumetta ja aloin puhua miehelle että emmekö voisi hankkia lapsia sittenkin (miehellä oli jo 2 lasta edellisestä liitosta ja hän ei ollut enää varma haluaako lapsia ja suhteessamme oli ollut muitakin epävarmuustekijöitä miksi hän ei ollut varma haluaako kanssani lapsia)
Kun abortista oli kulunut reilu vuosi niin tulin uudestaan raskaaksi, tällä kertaa toivotusti. Olemme monta kertaa miehen kanssa miettineet että olisi vain pitänyt pitää se ensimmäinen vauva, nyt ehkä odotettaisiin jo toista. Teimme siis tavallaan turhan abortin, ja se harmittaa. Toisaalta nyt kun odotan viimeisilläni uutta vauvaa on abortti unohtunut melko hyvin, mutta kyllä vieläkin kun jossain kävelyllä näämme jonkun yksi vuotiaan pyllähtelevän leikkipuistossa niin mietin että tuon ikäinen olisi meidän eka vauva jos oltaisiin pidetty.
Anteeksi, tuli vähän pitkä selitys, mutta olen sitä mieltä että jos mietit että ehkä haluaisit lapsen pitää niin pidä se, koska sinulle voi käydä samoin että alatkin haluta lasta abortin jälkeen oikein tosissasi. Toisaalta, jos kovasti epäilyttää niin ehkä sitten abortti on paras ratkaisu, koska onhan se työttömälle ja opiskelijalle taloudellisesti rankkaa. Onnea päätökseesi!

 

Me olemme opiskelijapari, jolla on lapsi, ja pärjäämme taloudellisesti ok. Kirjoitan myöhemmin lisää jos ehdin, mutta sanoisin että ei kannatta taloudellisen tilanteen pohjalta ratkaisua tehdä vaan sen pohjalta haluatteko lapsen vai ei!

 

Itse tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi viime syksynä. Ikää on 19, kirjoitukset juuri ohi, poikaystävä armeijassa mutta ensi syksynä aloittaa opiskelut. Taloudellinen tilanne on siis kaikkea muuta kuin hyvä, mutta se ei vaikuttanut päätökseemme pitää lasta. Tosin on myös tarkoituksena ollut hankkia lapsia jo opiskeluiden aikana, "hyvää" ammattia, rahaa ja omakotitaloa arvostetaan suomessa ihan liikaa. Rahaa saa vauvaan kulumaan ihan kuinka paljon haluaa, mutta kuten edellä on mainittu, perus tarpeet saa hyvin äitiyspakkauksesta ja kirpputoreilta. Lisäksi kannattaa muistaa, että sosiaalihuolto pelaa kyllä suomessa hyvin. Nälkää ei varmasti tarvitse nähdä.
Enemmän kannattaa miettiä juuri omaa valmiuttaan vanhemmuuteen, muistaen silti myös että 9 kuukauden aikana ehtii kyllä kasvaa paljon Paljon tukea voi saada myös omalta suvulta, jos vain uskaltaa pyytää. Taloutta ei siis kannata asettaa ensimmäiseksi asiaksi kun aborttia miettii, oma moraali ja se mitä tulevaisuudelta haluat ovat tärkeämpiä.

 

Joo, kirjoitan vielä hiukan lisää nyt, kun lapsi on päiväunilla. Me olemme molemmat opiskelijoita ja saamme opintotukea, kotihoidontukea, lapsilisää ja asumistukea, asummme vuokralla. Teemme myös välillä keikkatöitä ja meillä on myös mahdollisuus saada omilta vanhemmiltamme taloudellista apua (tiedän kyllä, että kaikilla ei ole näin onnellisesti). Emme ole rikkaita, mutta emme ole mielestämme joutuneet luopumaan rahan takia mistään tärkeästä. Lapsi ei vielä pienenä kuluta paljoa, imetys on ilmaista, lastenvaatteita löytää kirpparilta, jne. Tietty isompia hankintoja kuten vaunut pitää jonkinverran tehdä aluksi, mutta niitäkin saa käytettynä tai voit saada ehkä vaunut lainaan joltain tutulta? Mekin ollaan saatu jonkin verran tavaraa tutuilta lapsiperheiltä. Autoa meillä ei ole, sen pitämisessä on niin suuret kulut, että näillä tuloilla se olisi hankalaa, ja asumme hyvien bussiyhteyksien varrella. Jos teilläkin olisi mahdollisuus olla ilman autoa jonkin aikaa, se varmasti helpottaisi tilannetta, mutta jos asuu maalla, auto voi olla lähes pakollinen. Maalla toisaalta asumiskulut voivat olla pienemmät. Mielestäni vuokralla asuminen on paras vaihtoehto meille lapsen ollessa pieni, koska vuokraan on mahdollisuus saada asumistukea, mitä asuntolainaan ei saa. Ostamme oman asunnon sitten, kun olemme valmistuneet ja töissä. Aluksi asuimme tosi pienessä asunnossa, mutta muutimme sitten kauemmaksi keskustasta ja saimme samalla vuokralla enemmän neliöitä. Pienen vauvan kanssa ei keskustassa asuminen ollut kovin hankalaa, mutta nyt taaperon kanssa viihdymme paljon paremmin lähiössä, jossa on muitakin lapsia, leikkipuistoja, kerhoja, jne. Lapsen kanssa aika kuluu helposti ilmaisissa "harrastuksissa", joten ei mene rahaa baarissa istumiseen ym. Raskausaikanakin minulla säästyi rahaa aika paljon, kun ei tarvinnut käydä baareissa, joten sitä säästynyttä rahaa voi sitten käyttää lapsen hankintoihin.
Ajankäyttö on kahden opiskelijan perheessä aina hankalaa, kun pitäisi ehtiä tekemään kouluhommiakin jossain välissä. Sanoit kuitenkin, että miehesi valmistuu keväällä, joten se varmasti helpottaa tilannetta. Jos miehesi jää työttömäksi, ehkä hän voisi jäädä vanhempainvapaalle tai hoitovapaalle, niin että sinä saisit opiskella loppuun?
Tosiaan, kuten kaikki ovat jo tässä ketjussa sanoneet, taloudellisten syiden takia ei lapsen saamista tarvitse lykätä, jos joka tapauksessa haluatte lapsia sitten joskus myöhemmin. Toisaalta, jos sinulla on tunne että oma elämä jää elämättä ja olisit halunnut vielä matkustella, riehua opiskelijabileissä, jne. ei ole hyvä lähtökohta lapselle jos äiti katkeroituu "menetetystä nuoruudesta". Kuitenkin sanoisin myös, että lapsenkin kanssa voi tehdä monenlaista, voi matkustaa (toki lapsen ehdoilla) ja joskus voi äitikin käydä ulkona tuulettumassa vaikka baarissa. Ei sitä "omaa elämää" tarvitse kokonaan lopettaa, kunhan ei esim. ryyppääminen mene överiksi. Ja jos nuorena saatte lapsen, olette vielä nuoria kun lapset ovat jo isoja, ja voitte sitten matkustella ja tehdä mitä huvittaa. Yhdeksässä kuukaudessa ehtii jo aika paljon tottua ajatukseen lapsen tulosta, vaikka ei siihen ihan kokonaan totu ennenkuin sitten kun lapsi on syntynyt. Itse ainakin huomasin, että lapsen synnyttyä minun ei enää tehnyt mieli bilettämään samalla tavalla kuin ennen (tietty joskus käyn kavereitten kanssa ulkona). En siis ole mitenkään harmissani, vaikka joutuisinkin jättämään baari-illan väliin. Oman lapsen kasvun seuraaminen on niin ihmeellistä, että usein tuntuu enemmänkin siltä, että voi niitä opiskelijakaveriparkoja jotka joutuvat heilumaan diskoissa kun ei ole parempaakaan tekemistä (näin kärjistetysti siis). Ennen lapsen syntymää kuvittelin, että menojalka vipattaisi enemmän. Paljon riippuu myös parisuhteesta, pystyttekö antamaan toiselle tilaa ja aikaa myös omiin menoihin, lapsen synnyttyä on yhteispeli paljon tärkeämpää kuin ennen, koska ainakin jomman kumman pitää aina pystyä huolehtimaan lapsesta (tietty joskus mummot tms. voivat olla hoitoapuna).
Itse en olisi myöskään pystynyt aborttia tekemään, se olisi vaivannut minua loppuiän. Toivon kuitenkin, että mihin tahansa ratkaisuun päädytte, pystytte tekemään sen yhdessä ja niin, että voitte molemmat seisoa ratkaisunne takana. Toivotan sinulle voimia pähkäilyyn, olisi mukavaa jos tulisit vielä kertomaan myöhemmin mihin ratkaisuun olette päätyneet!

 

Pieni tarkennus, vaikkei liity täysin asian ytimeen. Opiskelijakin voi saada tukea omistusasumiseen. Tällöin ei haeta opintotuen asumislisää vaan yleistä asumistukea.

 

Teillä on tottakai aika mielenkiintoinen tilanne...suomessa on kyllä erittäin hyvä sosiialiturva eli ilman ruokaa ja kattoa pään päällä ei joudu kukaan suomessa elämäänKantsii tosiaan tarkkaan miettiä sitä että tahdotteko te lapsen vai ei ,mutta ns"turhaa" aborttia ei kannata tehdä.Vanhemmiksi teillä on hyvää aikaa kasvaa,uskon että varmasti pärjäätte ihan hyvin rahallisesti lapsen synnyttyä.Itse opiskelin kun tulinn raskaaksi ja mies oli valmistunut koulusta,mutta työtä alalla vaikea saada lapsen synnyttyä mies oli työtön...Pärjäsimme rahallisesti ihan hyvin vauvaan ei rahaa mene jos vaan imetys onnistuu ei mene korvikkeisiin ja vaipatkaan ei kauheasti maksa,itse ostin vaippoja kun ne oli tarjouksessa niin usen paketin ja niillä selvittin Pitkään.Sosiaaliturva auttoi pahimpana hetkenä asumistuki vanhempainpäiväraha,työmarkkinatuki lapsilisä ja niillä pärjättiin ihan hyvin eikä tarvinnut menoistakaan pienentää eikä tarvinnut hernekeittoa syödä,siis vertaus että rahaa riitti ihan hyvin ruokaan ja menoihin.Vaunuja ja muuta tarvikkeita kantsii tosiaan ostaa käytettynä tai jos saa lainaksi joltain.Kirpparit aivan mahtavia paikkoja äitiyspakkauksenkin vaatteet saa sieltä ihan hyvässä kunnossa,ei pahimmas tilantees tarvi pakkaustakaan ottaa vaan rahat ja niillä ostaa sitten tarvittavia vaatteita toppapuvunkin siis äp saa käytettynä kirpparilta 3e:lla.Itse otin pakkauksen,mutta seuraavan kanssa en sitä ota vaan säilytän tuosta pakkauksesta tarvittavat ja ostan sil paketin hinnalla jotain muuta hyödyllistä. tällä hetkellä minä olen kotona vauva 9kk ja mies tekee pätkätöitä,rahallisesti pärjäämme ihan hyvin ruokaa on ja pystymme elämään ihan onnellisesti.Soseet teen pitkälti itse paitsi hedelmä soseet ostan usein kaupasta ja maitona meillä viel imetys,vaipat ostan Lidlistä ne ovat olleet ihan hyviä vaippoja ihan oikeasti.
Toivottavasti päädytte yhdessä molempia tyydyttävään ratkaisuun.jos aborttiin niin toivottavasti ette sitä kadu,jos päädytte pitämään lapsen niin ei muuta kun onnelista odotusta teille,kyllä lapsi tuo niin paljon onnea elämään,vaikka elämä paljon muuttuukin!!!!!Muistakaa myös sellanen asia päätöstä tehdessänne,että lapsia ei niin vaan kaikki saa vaikka haluavatkin,jos sit päätätte opiskelujen jälkeen yrittä lasta ei ole niin sanottu että se sitten vaan nopean yrityksen jälkeen tuliskaan.Monet odottavat sitä et opiskelut asunto jne...toiset odottavat liian kauan ura menee edelle.Siskoni laittoi uran lapsen edelle ja sitten alkoi yrittäminen joka kestikin sitten melkein 10v ja heille syntyi poika...olisivat halunneet lisää lapsia,mutta ikää jo sen verran että ei ole niin helppoa tulla raskaaksi ja riskit kasvavat,sisko kyllä suruissaan asiasta kun olisi tosiaan tahtonut 2 lasta.Joo mutta ei nyt synkennytä liikaa vaan toivotan teille paljon jaksamista ja onnea teitte sitten minkä päätöksen teittekään.Olisi mielenkiintoista kuulla sitten mihin päädyitte,tulehan kirjoittelemaan tänne sitten!!!!
voimia teille!!!

 

Kiitos ihanista vastauksista! Varasin neuvola-ajan! Päätin, että en voi tehdä aborttia nyt, jos kuitenkin olisimme mahdollisesti muutaman vuoden päästä tekemässä lapsia. Mies oli eri mieltä, mutta hyväksyy kuitenkin vauvan tulonkin. Rahatilanne tietysti vielä vähän huolettaa.. Oletteko te ehtineet sitten kun vauva on tullut (ja kasvanut sopivan ikäiseksi esim. päivähoitoon) ja olette opiskelleet, niin oletteko vielä ehtineet tekemään jotain töitä koulun ja lapsen hoidon ohella? Tai miten vaikkapa tenttiin lukeminen on onnistunut vauvan kanssa? Minulla on kuitenkin mahdollisuus suorittaa ensi lukukaudella vaikka kaikki opinnot pelkillä kirjatenteillä, niin periaatteessa opiskelu ei hidastuisi..mutta eri asia on sitten se jaksanko tai ehdinkö lukea niitä kirjoja.

 

Ystäväni teki aikanaan abortin melko samanlaisessa tilanteessa kun te nyt olette. He jatkoivat poikaystävänsä kanssa elämäänsä normaalisti. Nykyään he ovat naimisissa ja heillä on kolme lasta. Heille näin sivusta katsottuna se oli hyvä ratkaisu. Eivätkä he itsekään ole sitä katuneet.

 

plussalle: varmasti on rankempaa esim. opiskelu vauvan kanssa, mutta tuskin ylitsepääsemättömän vaikeaa! tiedän muutaman pariskunnan jotka ovat opiskelujen keskelle vauvan saaneet, ihan hyvin heillä menee! kyllä sitä apua löytyy kun sitä tarvitsee! esim. Mummut, papat ja kummit varmasti mielellään auttavat lapsen hoidossa jos tenttiin tms. pitää lukea.

jos päätätte että pärjäätte, niin ihan varmasti kanssa pärjäätte! =D

onnea koko perheelle!

 

Onnea koko perheelle minultakin!
Opiskelu vauvan kanssa on sikäli rankempaa kuin "pelkkä" äitiyslomailu, että kun muut äidit vauvan nukkuessa tekevät kotitöitä, lepäilevät tai tekevät ns. omia juttuja, niin opiskelijaäiti opiskelee... Kotityöt tehdään sitten yhdessä vauvan kanssa, mikä voi olla vauvasta hauskaakin. Varsinkin isomman muksun voi jo ottaa moniin kotitöihin mukaan ja pienempi vauva toisaalta nukkuu enemmän, joten ehtii ehkä tehdä päiväunien aikana muutakin kuin opiskella. Mies voi hoitaa vauvaa välillä, niin että saat lukea tenttiin. Ja mummot, kummit jne. voivat vaikka käydä välillä vaunulenkillä vauvan kanssa, kannattaa pyytää rohkeasti apua silloin kun tarvitsee. Toisaalta opiskelu on äidin "omaa aikaa" joten ei ehkä ala turhauttaa "pelkkä" kotoaolo, kuten monille äideille näyttää tapahtuvan.
Kirjoittelen myöhemmin ehkä lisää, nyt kouluhommien kimppuun täälläkin!

 

Ekoina kuukausina ei kannata suunnitella tekevänsä mitään kovin ihmeellistä, vauvanhoito on aika ympärivuorokautista hommaa. On vaikea ennustaa etukäteen omaa jaksamista, kun ei tiedä onko vauva yökukkuja vai nukkuja. Itse oon pystynyt tekemään jonkin verran töitä, mutta työ on sellaista, että sitä voi tehdä kotoa käsin ja saan itse päättää työajat. Yhden kaverin perheessä äiti opiskelee ja tekee keikkatöitä, isä on kotona ja hoitaa lapsia. Tämä edellyttää tietysti isältä sitä, että on valmis ottamaan paljon vastuuta lapsen hoidossa. Kannattaa keskustella jo etukäteen tulevan isän kanssa työnjaosta. Aluksi kuitenkin nimenomaan äiti on tosi kiinni vauvassa, varsinkin jos imettää. Voi olla aika yllättävääkin, kuinka vaikeaa on aluksi jättää vauvaa kenenkään, edes isän kanssa. Kun vauva on vähän isompi, se tietysti onnistuu paremmin. Opiskeluhommissa on varmaan hyvä, jos voit sopia että teet kirjatenttejä sitten kun jaksat ja ehdit, sen verran kuin jaksat ja ehdit. Ei kannata säikähtää sitä, jos aluksi on tosi rankkaa ja tuntuu ettei vauvanhoidon lisäksi ehdi tehdä mitään, ehkä just ja just käydä välillä vessassa ja suihkussa... Se pikkuvauva-aika on kumminkin aika lyhyt ja menee ohi pikemmin kuin uskotkaan. Kannattaa jättää itselleen aikaa olla rauhassa vauvan kanssa alkuajat ilman työ- ja opiskelupaineita. Opiskelustahan saa pitää äitiysloman, se on pätevä syy opinnoista poissaoloon. Valmistuuko sitten yhden vuoden aikaisemmin tai myöhemmin ei loppujen lopuksi merkitse mitään pitemmällä aikavälillä. Työelämässä ehtii sitten vielä kuitenkin olla kolmisenkymmentä vuotta... Jos miehesi on työtön ja kotona, teillä on kumminkin varmaan helpompaa jakaa lapsenhoitovastuuta kuin jos mies olisi päivät töissä.
Kaikkea hyvää teille! Varmasti kaikki järjestyy!