Vahditteko lapsianne kyläillessä? Ärsyttää kun tutun lapsi laittaa paikat remonttiin kun käyvät meillä >:(

[SporttisMama]

Poika tietää ettei hänen kasvatuksensa ole johdonmukainen. Äiti ei äässiään sohvalta nosta ja se mitä suusta välillä tulee on vain pojan korvissa muminaa. Eli lapsi käyttää valtaa heikkoa äitiään kohtaan.
Ens kerralla voisit ehdottaa kaverillesi että tekee pojan kanssa vaikka pitkän pyörälenkin tms. ennenkuin tulevat kutsuille, josko osaisi käyttäytyä paremmin.
Tuli vain mieleen että onko muut lapset paljon nuorempia/tyttöjä? Vaikuttaa myös siltä että poika on turhautunut/tylsistynyt. Myös on lapsen kannalta tosi ikävää jos yksi saa vain aina torut niskaansa. Mitä jos hommaisit ens kerralla lapsille jotain oikein mielenkiintoista tekemistä, semmoista jossa tiedät juuri tuon pojan olevan hyvä. Pyydät sitten tuon pojan neuvomaan muitakin, voisi olla aika otettu

 

["jaaha"]

Mun mielestä on aika törkeetä syyttää tuota lasta lelujen rikkomisesta, jos et edes hänen nähnyt niitä rikkovan. Aika ikävän kuvan antaa sinusta ihmisenä ja huomaa kyllä että sulla on jo valmiiksi joku asennevamma ko. lasta kohtaan.

Omissa piireissä oon huomannut usein, että ne "kiltit lapset" tekevät porukassa usein eniten pahaa ja vierittävät sen sitten villeimmän syyksi. Vanhemmat uskovat silmäänsä räpäyttämättä oman lapsensa valheita, kun ei heidän oma kullannuppu tee koskaa pahaa, mut toi naapurin kakara on niin villi et pakko se sen syy oli olla.

Hohhoijakkaa.

 

["Vieras"]

Kyllä mä vahdin omia muksujani, kun ollaan jonkun luona kylässä. Mikäli ovat mahdottomia, komennan heitä. Kun lapset ovat kylässä jonkun kaverinsa tms. luona niin, etten itse ole siellä samaan aikaan kyläilemässä, olen sanonut perheen vanhemmille, että minun lapsia saa kyllä tarvittaessa komentaa.

Mulla on myös yksi tuttu, joka ei laita lapsilleen minkäänlaista kuria. Ne on ihan mahdottomia. Tosi suloisia lapsia kyllä muuten, ja sinällään on tietyt käytöstavat kohdallaan, esim. ei kiroilla, jne. Mutta sitten se muu käyttäytyminen - argh. Revitään pöytäliinat pöydältä, heitellään koriste-esineet lattialle, mennään ihmisten kaapeille, sekä hypitään melkein kirjaimellisesti seinille muutenkin. Äiti istuu neuvottomana sohvalla ja huokailee, että älkääs lapset nyt. Kerran sanoi, ettei halua komentaa, kun niille tulee paha mieli - ja kun itsellekin tulee paha mieli, jos komentaa. Tapansa kullakin.

 

[SporttisMama]

[QUOTE="jaaha";23890507]Mun mielestä on aika törkeetä syyttää tuota lasta lelujen rikkomisesta, jos et edes hänen nähnyt niitä rikkovan. Aika ikävän kuvan antaa sinusta ihmisenä ja huomaa kyllä että sulla on jo valmiiksi joku asennevamma ko. lasta kohtaan.

Omissa piireissä oon huomannut usein, että ne "kiltit lapset" tekevät porukassa usein eniten pahaa ja vierittävät sen sitten villeimmän syyksi. Vanhemmat uskovat silmäänsä räpäyttämättä oman lapsensa valheita, kun ei heidän oma kullannuppu tee koskaa pahaa, mut toi naapurin kakara on niin villi et pakko se sen syy oli olla.

Hohhoijakkaa.[/QUOTE]

Ja sitten kun nämä vanhempien mielestä kiltit osaavat jo hyvin pienestä katsella suurilla silmillään ja näyttää oikein enkeleiltä juuri oikeaan aikaan. Eihän noin kiltin näköinen voi ilkeä olla... Sen on pakko olla se resupekka joka muutenkin mennä viipottaa kokoajan...

 

["via"]

Jos ystäviä olette niin kyllä voit avoimesti jutella äidinkanssa pojan käytöksestä. Pyydät äitiä vaikka joku ilta kahville ja avaat keskustelun. Toki olet asiallinen ja hienotunteinen. Aihe voi olla äidille arka mutta ehkäpä kaipaa keskustelu kumppania. Mitä muut äidit ovat mieltä kyseisestä pojasta ja äidistä?

 

["vieras"]

mulla on kans kaveri jonka poika on todella villi nimenomaan sisätiloissa. kaataa kaikki lelut lattialle laatikoistaan ja sotkee ja riekkuu ja rikkoo. ei, tuskin tahallaan, mutta se meno vaan on niin villiä ja tottakai toisen lelut on paljon kiinnostavampia kun omat.
kerran mulla kuitenkin hirtti kiinni kun äitinsä ei ollenkaan laittanut lastaan kuriin ja nuhteeseen kun hajotti 3 mun lapsen lelua ihan meidän silmien edessä ja auko 5 lautapelilaatikkoa ja kippas ylösalas lattialle niin et niitä nappuloita ja noppia etittiin vielä viikonkin päästä sohvien alta yms.
sillon mä menin polvilleni sen pojan eteen, otin sitä käsivarsista kiinni (EN PURISTANUT!), katsoin silmiin ja sanoin, että meille ei voi tulla jos meillä ei osaa nätisti leikkiä. tää lapsi vältteli mun katsetta ja kiemurteli kun mato koukussa ja rauhallisesti sanoin, että nyt mennään yhdessä siivoamaan nuo sotkut ja sovitaan, että tästäedes otetaan yksi leikki kerrallaan, ok? lapsi vilkas mua silmiin ja kuiskas et ok... sit siivottiin porukalla (lapsen äiti istui keittiössä ja joi kahvia) ja sen jälkeen tätä ongelmaa ei oo ollu. kun menee liian lujaa, mä menen kysymään et muistaks mitä sovittiin sillon? ja taas rauhottuu...

mutta ärsyttää sen äidin oleminen kyllä...!

 

["mmm"]

Kyllä mä vahdin lapsiani kahta tarkemmin kyläpaikassa etteivät riko mitään tms. Mutta mun mielestä myös talonväki on oikeutettu sanomaan lapselle jos meno ei muuten rauhoitu. Meidän kaveripiirissä ainakin kyläpaikan emäntä tai isäntä laittaa jäähylle siinä oman kuin vierailevankin lapsen ellei muu auta. Ottakaa tekin sellainen käytäntö. Minkä ikäinen se lapsi on joka riehuu?

 

[Se on kamalaa..]

Mulla on itsellä kolme vuotias ylivilkas poika ja en jaksa enää paljoa kyläillä kun se kyläreissun juoksen pojan perässä ettei riko mitään..Sitten eräs hyväkasvattaja äiti meillä käydessään rääkyy keuhkot pihalle komentaessaan mun poikaa ja oikeesti hävettää sen puolesta, kait se luulee et mä että se alkais yhen äkin tottelemaan ja rauhottuu kun kunnonkasvattaja komentaa lujaa..

meidän pojan serkku on vieläkin kaameempi tapaus ja kun nämä kaksi kohtaa on tuho väistämätön..Kerään jo etukäteen ennen kyläilyä rikkoutuvat tavarat pois ja silti ne saa vähintään verhot irti ikkunasta.. Ja sillon todella väsyttää...Sen pojan äiti ei komenna, ei kiellä edes (vaikkei ne kiellot ja jäähyt autakkaan), ei auta siivoamaan, ei mitään.. Ja kaiken hyvän lisäksi vievät AINA jonkun tavaran kotiinsa tai poika saa kilarit.. Viimeks nappasin ovella mun pojan auton siltä toiselta pojalta ja sanoin et tämä on meidän ja heippa!! Kuulin ku poika huusi pihalla ja äitisä kirjaimellisesti raahasi sen autoon väkisin.. Melkein jo toivon et suuttuis ja eivät tulis enää, mut turha toivo, eilen jo soitteli millon nähään..

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="aloittaja";23890246]No joo, en nyt kyllä jäähylle toisen lasta laita. Komensin sitä kyllä. Kohtuutonta toisia lapsia kohtaan, että yhden vuoksi tarjoilu loppuu ennen aikojaan. Lopulta kyllä keräsin ruoat pois tarjottavat pois pöydästä ja tämä poika yritti silloinkin hyppiä lautasille, joita pidin käsissäni [/QUOTE]

Sinun kotisi - sinä määräät. Sinä voit ihan hyvin kertoa lapselle, että tuollaisella käytöksellä saa porttikiellon meille ja voi lähteä heti kotiin. Kysyt haluaako hän käyttäytyä kunnolla vai lähteä kotiin. Ei ole mikään emännän velvollisuus antaa vieraiden sotkea tai tuhota asuntoa.

Ja reiluinta minusta on sanoa se ääneen niin äidin kuin lapsen kuulleen. Siinä ei ole mitään väärää käydä läpi talon sääntöjä ihan ääneen. Se että hiljaa jättää kutsumatta tms on minusta luihua ja paskamaista käytöstä. Reilua on kertoa kummallekin, että teillä ei eletä kuin pellossa ja esim lapsivieraat osallistuvat sotkujen siivoamiseen ennen kotiinlähtöä.

 

["..."]

Joo, mä vahdin kyllä lastani koko ajan kylässä. Sen takia kyläilyt onkin mulla aina raskaita. Poika on vilkas tapaus ja saan todellakin olla koko ajan perässä. Pidän lapsen jatkuvasti näköetäisyydellä ja puutun heti, jos huomaan että menee esim. availemaan kaappeja tms. Uudessa paikassa kun on aina niin paljon tutkimista. Sylissä ei viihdy yhtään, joten jos oikein raisuksi menee niin ei muutakuin kotiapäin. Yleensä ei viivytä kovin kauan juhlissa tms.

Yksi keino, mikä meillä tepsii on musiikki. Lastenlauluja soimaan cd:ltä niin hän rauhoittuu yleensä kuuntelemaan. Mutta tähän ei tietysti jokapaikassa ole mahdollisuutta.

Ainoa kyläpaikka, missä voin rentoutua on mun omien vanhempien luona. Siellä voin vaikka mennä vähäksi aikaa nukkumaan ja sulkea oven.